Mä teen kalkkivellin niinkuin muutkin keitokseni, mutulla, ei se oo niin tarkkaa että jotain ohjeita tarttis

eilen kalkittin tallin ja tein semmoisen tosi löysän vellin, jotain puoltoista litran kauhallista ämpärilliseen vettä. Sitä oli kivan kevyt roiskia seiniin. Tommoisiin jo tuhanteen kertaan kalkittuihin kiviseiniin, joissa siis on jo ties kuinka paksuksi kertynyt kalkitus, käy oikein hyvin ohutkin velli. Hyvin se peittää, jos ei peitä, voi kalkita uudestaan kun vanha kerros on kuivunut.
Se kalkkihan muuten peittää oikeasti vasta sitten kun se on kuivunut, ei kannata hermoilla siinä kalkitessaan kun näyttää niin suttuiselta - seuraavana päivänä näyttää jo ihan toiselta!
Eikä kannata tehdä paksua velliä siinä toivossa että se peittää oikein hyvin, se kuivuttuaan rapisee kyllä alas.
Enkä mä tiedä onko mitään konstia ettei kalkki seinästä siihen nojaillessa tarttuisi? Eikö sen vähän niinkuin kuulukin tehdä niin...
Yks kikka siihen vellin sekoittamiseen on tehdä se velli veden sijaan rasvattomaan maitoon, siinä maidossa on joku entsyymi en-nyt-muista-mikä joka sitoo sen kalkin paremmin, ettei kuivuttuaan niin irtoilisi seinästä.
Suojalasit on muuten kanssa aika kivat siinä kalkitessa, tekee kipeää ja pahaa jälkeä jos roiskii silmiinsä sitä velliä!