kanojen helliminen

[kissatar]

Tulipa tässä mieleen että mitä mieltä ootte kanojen silittelystä/paijailusta ym kesyttämisestä? meillä nyt 5 kanaa ja 1 kukko ja 2 kanaa on jo täysin kesyjä vaikka ovat olleet meillä vasta parisen viikkoa..ovat maatiaisia..eläin rakkaina ihmisinä emme ole mieheni kanssa voineet vastustaa kanojen koskettelua, eivätkä ne tunnu siitä hirveesti häiriintyvän..mitänyt kukko on vieläkin hyvin varauksellinen, ehkä se ei sovi hänen "miehisyydelle" Tuntuu vaan että mitä kauemmin kanat ovat olleet meillä, sitä vaikeampi on käsittää, miten ollaan pärjätty ilman niitä ollaankohan me ihan höpsöjä, ainakin kanojen mielestä vai onko se kanakuume vaan muuttunut krooniseksi sit viel tuntuu, et etenki ne kaksi kesyimpää kanaa kesyyntyy aina vaan lisää mitä enemmän niitä paijailee

[maunu_muori]

Meilla Pekko-kukkoa voi silitellä ja kannella tai laittaa olkapäälle. Muut ei oo ihan yhtä kesyja, Pekko saakin siis vähän erilaisen kohtelun

Me jouduttiin tähän rumbaan ihan vain kahden kanan vuoksi, joten kyllä se kuume on pysyväisluontoista..

[pippuri]

Meidän brahmakukko Risto oli myös todella hellyyden kipeä otus. Se tosin johtui varmaan siitä, että haudottiin koneella munia ja Risto oli ainoa joka kuoriutui.
Risto sitten asusteli ensimmäiset viikot hamsterinhäkissä meillä sisällä ja sai myöhemminkin aikalailla erityishuomiota.
Aikuisena se sitten aina minut nähtyään juoksi suoraan syliin ja painoi päänsä minun kainalooni
Ristoa piti aina rapsutella ja helliä. Kyllä oli suuri suru, kun joku elukka kävi Riston syömässä

[helvi]

Mie en osaa mieltää kanoja hellittäviksi ja sylilapsiksi.Kyllä mie niille höpöttelen ja kesyttelen.
Ja kainalossahan kana kulkee mukavasti ulkotarhaan ja takaisin.

[tuijaki]

Meillä nyt ei suorastaan ole hellitty, mutta kyllä on ollut tosi kesyjä kanoja (brahmat). Lapset ovat pitäneet sylissä ja syöttäneet matoja. Paikallinen kesälehti teki pari vuotta sitten jutun kananpidosta kaupungissa ja julkaisi ison kuvan vajaan 3-vuoden ikäisestä pikkupojastamme, jolla oli jättisuuri brahma sylissään. Kaikki eivät ole kyllä yhtä kesyjä, mutta ei kaikkia ole kesytettykään ihan samalla tavalla pienestä lähtien. Kanoissa on kyllä eroja. Osa on arempia, osa uteliaampia ja kiinnostuneempia ihmisten touhuista.Ensimmäiset kanamme halusivat olla aina mukana kaikessa mitä pihalla tapahtui esim. sirkkelöinnissä.

Tuija

[HiltaHelikopteri]

Onnea kissattarelle uusista hankinnoista! Paha on jo tuo sun+ukkelisi tartunta, kun noin on jo parvi kasvanut
Eipä siitä kanojen kesyttämisestä, silittelystä, syliin ottamisesta yms. varmaan mitään haittaakaan ole- - -päinvastoin: mitä kesympi ja luottavaisempi tapaus on sitä helpompi hoitajalle esim. sairastapauksen hoidon ja lääkinnän kannalta...
Mullakin on useampi sellainen, joka haluaa kyytiin. Muuten kiva, mutta välillä joutuu lykkäämään pyykkiin just pyykätyn puseron...

Täällä on vanhempi keskustelu kesytyksestä.

[Muusa]

.Ensimmäiset kanamme halusivat olla aina mukana kaikessa mitä pihalla tapahtui esim. sirkkelöinnissä.

En ehkä haluu tietää mitä niille kanoille sitten oikein tapahtui...


Mä olen kanoja koittanut totuttaa silittelemiseen, ei ne siitä kyllä välitä. Mutta herkkupalojen antaminen kädestä on kaikkia osapuolia tyydyttävää "hellimistä".

[Lapikas]

Itse ainakin kanani kesytän aina täysin sylikanoiksi. Edelliset sitä olivatkin, toinen saattoi haluta aina syliini väkisinkin. Samaisen kanssa saattoi kävellä pitkin metsiä ja tämä seurasi kiltisti perässä kuin kanaemoa, ja haukan nähdessään halusi aina syliin turvaan. :D

Kun kanaharrastukseni aloitin, en todellakaan voinut uskoa kuinka tärkeitä niistä voisikaan tulla. Pitkälti juuri sen kesyyntymisen takia, eiväthän nekään alkuaikoina tulleet lähellekkään, saati sallineet kosketusta mutta sylikanoja niistä kehkeytyi.

[Ryyniralli]

Mä olen tässä kanakuiskaajan uraa viikon verran harjoitellut ja tulostakin saatu Hannibaali kukko tallustelee syliin, kun kanalanlattialla istun, mutta ilmeisesti katsoo hyväksi paska alustaksi, kun ruikkinut jo toistamiseen syliin Paikalleen ei kyllä jää, mutta sylin kautta kulkee ja silmien kohdalle jää hetkeksi mollottelemaan ja mulle tulee vaistomainen tarve laittaa kädet silmille, jottei mun silmämunat liikaa ala kukkoa houkuttelemaan Kanat syö jo kädestä, mutta liian tuttavalliseksi ei ole alkaneet, ainakaan vielä...Kesytys siis jatkuu.

[Pippis]

Meidän kanat ei ole sylikesyjä, mutta eivät ihmisiä paljon arastelekaan. Uteliaisuus voittaa. Sietävät jonkun verran koskettelua. Hellin niitä pääasiassa niin, että kun olen kaiket päivät tonkimassa kukkapenkkejä ym., niin annan kastemadot kanoille. Ne onkin jo oppineet, että aina kun emäntä on pyrstö pystyssä jossain päin pihaa, on matoja tiedossa, joten tulevat siihen mukaan kuopsuttelemaan. Ikinä ei pihalla kyllä koe olevansa yksin, aina on pari kanaa seurana ja tietenkin koirat.

Nurmikkoa leikatessa leikkurin molemmin puolin on yleensä kanat passissa, jokunen kulkee perässäkin. On se varmaan kreisin näköistä Mutta leikkurin alta pomppii esille koko joukko erilaisia ötököitä ja pieniä sammakoita.

[mimmu]

Kyllä meillä nämä muutama kana joka vain minulla on, niin pitävät ns. hellittelystä.
Jos istun jonkun kannon tms. päällä niin jo tulee siihen viereen ja antaa silittää, sekä kopsottaa heti housun lahkeita. Syliin joutuu joskus ottaa jos ovat kuinkin pitkälle lähteneet ja pitää hakea ne pois,(haukka vaara) niin otan kaikki syliin ja siinä painavat päänsä syliin ja piipittävät. Jokaisella on ominensa "ääni" niin kuin meillä ihmisilläkin toinen möreä toisen kirkas. Meidän Topi, vaikka onkin kana niin sillä on kiva kurkun päästä lähtevä matala erilainen ääni kun sitä kutsuu. Samoin meillä on omat ns. kutsuhuudot nimillään. Jos esim. tuon heille väärään aikaan ruokaa, niin lentävät pitkän matkan ja piipittävät iloisesti minulle. Samoin kun laitan ulkohäkin oven yöksi kiinni, kun ovat menneet yöpuulle, niin hyvän yön toivotukset sieltä kuuluu sitten tulee hiljaisuus. Jos olen paikalla kun menevät nukkumaan , niin syövät jotain hiukan, juovat vettä ja pyyhkivät nokkansa kun nousevat orsille ja siinä on omaa kotkutusta tietysti minulle
Kyllä minulla on kanojen kanssa oma jutustelu kieli mitä ymmärrämme yhdessä, vaikka jotkut sanoo että muisti on kuin kanoilla yhtä lyhyt niin ei todellakaan pidä paikkansa. Erilaisilla sanoilla esim. miten kutsun niitä tms. niin muistavat joka päivä sen, vaikka ovat olleet jo kaksi vuotta. Ehkä se on siinä kun niitä on vain kolme siinä minun kanssa.
Yhdessä me pyörimme pihassa, eli jos minä haravoin tai perkaan marjapensaiden alustoja, mansikkamaat niin siinä ne on kaverina mukana ja ihan kiva että ovatkin . Näin ainakin meillä

[Kotopullaki]

Tähän topikkiin sopinee lykätä päivän aiheeni, eli kana joka näyttää olevan kesy kuin kissa

Otin viikko-kaksi sitten sisälle häkkiin nukkumaan pienehkön ruskean kanan, kun vaikutti tarhassa niin vaisulta. Päivät oli issekseen pihallamme ja yöt sisällä häkissä. Oli suht kesy jo aiemminkin, mutta kesyyntyi nyt päivä päivältä enemmän. Iltapäivisin alkoi jo köpötellä minua vastaan kun menin häntä sisään hakemaan. Kyyristy ja levitti siipiään oike kun syliini nappasin. Ja jos päivisin oli ovi auki niin sisäänhän tää kana tunki.

Viime päivät oli oikein reipas ja tänään vietti päivän tarhasta karanneen kukonkin kanssa, ihan pakoon juoksematta. Pukkasin sitten kanan ja kukon yhdessä takaisin kanatarhaan.

Nyt illalla menin kahtelemaan kanataloon että onko tällä ruskeella kanasella kaikki hyvin, että onko muistanut missä oli ennen tapana nukuskella. Kurkin ja huutelin mutten nähnyt, kun oli jo pimeähköä ja ilman fikkaria olin lähtenyt tarkastuskierrokselleni. Mutta koska ei ulkonakaan kanaa näkynyt, päättelin hänen sitten olevan kanatalossa sisällä, muitten keskellä nukkumassa. Justiinsa olin lähdössä poies kun tää kana loikkas alas ja käveli mun luo! Kanat oli jo nukkumaan asettuneet ja ruokakaan ei ollut houkutuksena, eli tää kana hyppäs sieltä alas ihan sitä varten että lähtee taas mamman kyydissä nukkumaan! Että mä olin otettu...

No, sisään taloomme en häntä nyt enää kuitenkaan tuonut, mut sen verran hösäsin että siirsin kanasen tonne mun erikoisjoukkoihin, missä saa olla vähän rauhemmassa kuin ns. normaalien tarhassa, kun mun erikoisjoukoissa on "häiriönä" vain kaksi kukkoa, joista toinen vieläpä puolsokee. Olivat perhanat kerenneet jo tänään siellä normaalitarhassa höykyttää kanastani, kun oli sulat mudassa.

En nyt osaa oikein kirjoituksellani kuvata kuinka liikutuin kanasen käytöksestä. Ihan tippa linssissä tohotin miehelleni kertoa, mutta kun vastakaiuksi sain vain virnuilua ja kiusoittelua niin yritän nyt josko täällä joku ymmärtäis!

[kanamummo]

Hellunen kananen kylläpä täällä tajutaan, mäkin ymmärrän vaik oon muka niin kovaa mummoa

[Kotopullaki]

Hevimummo herkistelee kans! Kiitos...
Tänä aamuna kun avasin oven ja käänsin katseeni vasemmalle elikkäs kanatarhan suuntaan niin mitä näinkään: ruskea kesy kana seisoo siellä tarhan oven takana passissa silmät minuun liimautuneena ja katse kertoi selvästi "Hei sä taisit VAHINGOSSA laittaa mut eilen tänne kanalaan, päästä mut taloon sisälle"! Voi helekatti sentään... Juu, kana on aika kesy, mutta minä se tässä höynähtänyt olen nyt kun oon NÄIN kiintynyt kanaan...!

[Ushva]

Mun kanat ei tykkää silittelystä. Ne on sillain kesyjä että tulevat kyllä syömään kädestä ja eivät pelkää mua, mutta eivät anna koskea itseensä. Helposti ne kyllä saa syliin kaapattua mutta ei ne siitä mitenkään nauti. Undulaatit ei mulla oo myöskään käsikesyjä. Oon varmaan jotenkin outo, mutta se ei oo mulle ollu koskaan tärkeä asia, enkä oo yrittänytkään kesyttää niitä. Jos mun tekee mieli silitellä ja halia jotain niin sitten kyllä koiria ja kissoja ja hevosia ja lampaita sais ihan liiankin kans. Linnuissa on hauskinta niiden touhujen seuraaminen ja tietysti se on mukavaa että ne luottaa sen verran että eivät kauhuissaan pakene mut nähdessään, mutta se riittää mulle.