Väkisin astuva ankka

[Ketula]

Meidän neljää naarasankkaa "palveleva" ukko on käynyt hävyttömäksi. Se astuu väkisin pienintä Pirpanaa, joka ei ole yhtään innostunut hommasta. Raukka yrittää juosta kurkku suorana karkuun, mutta Olli nappaa sen aikanaan niskasta kiinni, könyää hetkeksi selkään siinä kuitenkaan onnistumatta ja hyppää pois. Kyllä tällainen "raiskaus" kammottaa ihmisen mieltä, mutta onko se normaalia?
Olli on joskus aiemminkin, kun naaraita oli vain kaksi, pakkomaannut toista, mutta sitä kävi (tai satuimme olemaan paikalla) hyvin harvakseltaan. Nyt Olli kiusaa pientä aamuin illoin, aina kun olemme paikalla.
Viriilimmän tällä hetkellä munivan naaraan nyökyttelyt sen sijaan eivät ukkoa yhtään innosta. Onko Ollilla nyt vain vaihtelun tarvetta ja kevättä rinnassa vai alkaako sillä viiraamaan päästä?

[tipsi]

Ankkakoirailla (kuten sinisorsilla) on joskus ikävä tapa raiskata naaraita. Meillä Typy keksi paeta yli-innokkaita koiraita maalle järvestä, missä juoksi niitä karkuun ja pojat perässä. Isäni sanoi jo että Typylläon pää kipeä! Järvessä tytöt ei pääse poikia karkuun, koska naarailla ilmeisesti perä ui vähän syvemmällä eikä ne ole yhtä nopeita vedessä kuin koiraat. Hih, meillä joskus esiintyy myös "lesboilua" eli tytöt yrittää paritella keskenään. Ja kerran näin että kaikki neljä ankkaani, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa siis, olivat yhdessä läjässä, maalla tosin

Mites jos tilan jakaisi aidalla kahtia, ja laittaisi kaksi tyttöä toiselle puolelle ja tämän naaraan josta koiras ei välitä koiraan kanssa kahden? tai laittaisi koiraan väliaidan taakse ja naaraat toiselle puolelle? Pääsisi pikkuinen sitten vähän rauhottumaan koiraan jatkuvalta häirinnältä.

[Ketula]

Aikamme kateltiin touhua, mutta eilen oli pakko Pirpana sitten eristää. Olen ollut siinä toivossa, että ukko rauhoittuisi, mutta ei. Meillä kun on eristämisestä huonoja kokemuksia, alkavat kaikki tappelemaan sen jälkeen keskenään, niin siksi on lykätty sitä.
Nyt laitettiin yöksi, kun ovat sisällä, Pirpana ja lauman ainoa naaras, joka sitä ei noki, samaan aitaukseen. Eikä aamulla tappeluita ollut, mitä nyt ukko taas pienen niskassa. Päivällä kun pääsevät ulos, on eristäminen hankalampaa, mutta kyllä siellä taas on sellainen meno, että pakko kai jotain aitaa on sinne vetää. Ei vain osa pääse sitten sisään, mutta onneksi on lämmintä.
Tipsi, kuinka kauan se raiskaaminen teillä kesti? Siis läpi kesän, silloin tällöin, vai jonkun tietyn ajan ja mihin aikaan vuodesta? Meillä on ankoille kaivettu allas, pikkuruinen lampi, ja toivon, että kun se sulaa ja ankat pääsee sinne, tilanne rauhoittuisi. Vai jatkuuko se hamaan tulevaisuuteen tällaisena? Pirpanalla on niska jo ihan paljaana, kun ukko on sitä repinyt.
Kun Pirpana tuli meille viime syksynä, ei minkäänlaista syrjimistä ollut. Nyt ukko sitä siis rääkkää, ja akoista kaksi on välillä vähän aggressiivisia sitä kohtaan, mutta se vaikuttaa normaalilta nokkimisjärjestyksen ylläpidolta.

[tipsi]

Meillä tuota väkisinastumista tapahtui pitkin kesää. Mitä muuten tarkoitat tuolla toistuvasti? Pari kertaa päivä, kymmenen kertaa per päivä, vai enemmän? Mun havaintojen mukaan kumpikin koiras haluaa polkea kummatkin naaraat pari kolme kertaa päivässä, yleensä ekan kerran heti aamulla kun pääsevät yötarhasta vapaaksi. Ja niskathan menevät tuollaisesta paljaaksi. Yleensä tytöt haluaa itsekkin paritella aamusta, sen näkee niiden asennosta (laittavat pään alas, ja levittävät siipiään; jos ovat maalla niin painuvat maaaten samalla).

Tietty ulkona vapaana ollessa naaras pystyy juoksemaan karkuun ainakin osia paritteluyrityksistä. Hm.. meillä tytöt eivät tykänneet syksyllä mennä vannaan kylpyyn jos siellä oli jompikumpi pojista valmiiksi, koska eivät ilmeisesti halunneet paritella. Kylpynokkimisjärjestys olikin siten erilainen kuin normaali, meillä normaalisti tytöt jyrää ja pojille jää rippeet. Kylpemisessä taas Dino on eka, vaikka normaalisti on kolmantena. Mut mökillä saavat kaikki uiskennella päivät pitkät vapaana.

[maunu_muori]

Tota.. musta toi raiskaamis-termi tässä yhteydessä ei oo oikein asiallinen eläintä kohtaan, ei oikeesti kannata mitata asioita sillain ihmisnäkökulmasta, tai ihan sillain, miltä se itestä näyttää.. Eläimillä on kuitenkin ihan erilaiset käyttäytymissäännöt ja tavat, kuin meillä ihmisillä(ja meilläkin osa säännöstöstä on millon minkäkinlaisen ismin tai uskon sanelemia)... ihan hyvin vois sanoa, että kaikki pukit raiskaa kaikkia, mitkä kiinni saa ... niille kelpaa kutut, uuhet, jopa kaksjalkasetkin .. kun oikein hormoonit hyrrää..ja naaras on kiimassa. Ankkanaaraan tehtävänähän on paritella ja tuottaa hedelmöittyneitä munia, ihan siis perus lisääntymisvietti, ja loppujen lopuksi se parittelun välttely saataa olla vaan testaamista, onko äijällä mieskunto tallella, ei voi olla varma, mikä on sen naarasankan käyttäytymisen takana, esim. sopimattomuus kumppaniksi jälkeläismielessä. Niin kauan, kun ankka tööttää munia, koiras yrittää sen kanssa paritella. Ei ne toivottomia tapauksia viitti pitkään nylpyttää .. en oo nähny, että ne talvella, sulkasadon aikaan olis seksuaalisesti aktiiveja, tollain inhimillistäen. Raiskaamis -sanalla on, ainakin mulle, aika tavalla negatiivissävyinen merkitys, enkä liittäis sitä elikoihin missään tapauksessa. Pukit ja pässit kyllä parittelee keskenäänkin.. heh heh.. samoin linnut, jotka on samaa sukupuolta, meillä ei alussa ollut kuin kaks naarasta(siis ankoissa), ja kyllä nekin paritteli. Luulinkin, että toinen olisi koiras, kun ei ollut kokemusta, miten sukupuolet vois erottaa..

Ite en menis millään lailla sotkemaan ankkalauman sosiaalista rakennetta eristämällä sieltä yhtään yksilöä tällä seksi -perusteella, eri asia tietty, jos elikko on vammautunut tai sairas. Silloin se on ehkä otettava pois parvesta, mutta ei ees välttämättä silloinkaan,riippuu tapauksesta ja ongelman vakavuudesta.

Juu ja mieleisen naaraan niskahöyhenet on kyllä aika kurjan näköset ..kiivaimman parittelukauden jälkeen, sille ei oikein voi mitään, ne kuluu...kun niistä pidetään tiukasti kiinni.., mut tilalle kasvaa uudet aika nopeesti, kunhan kiivain kausi on ohi.. tietty yks tapa rauhottaa tilanne on järjestää sille mieleisimmälle paikka missä hautoa... sillon loppuu munien tööttääminen ja kanssasisaret pääsee nauttimaan uroosta sitten sen sijaan

[tipsi]

Joo-o, ehkä se sana raiskaus sopii vain ihmisille. En tiedä kärsivätkö eläimet väkisinastumisesta samalla tavalla kuin ihmiset. Mutta siinä mielessä olen eri mieltä muoriskan kanssa, että väkisinastuminen olisi ikäänkuin tarkoituksenmukaista myös naaraan kannalta. Jos ajatellaan tuota lisääntymisaspektia, niin samahan se olisi ihmisellä, siis että biologisessa mielessä ihmisenkin pitäisi levittää geenejään ja lisääntyä niin paljon kuin pystyy. Eikä silti naiset halua niin ainakaan länsimaissa yleensä tehdä, puhumattakaan joistakin väkisinmakaamisista.

No käytänpä vielä sanaa raiskaus ankkojen yhteydessä (eng. kielisessä kirjallisuudessa muistaakseni käytettiin samaa sanaa). Ankoillahan (ja sinisorsilla) se voi johtaa naaraan kuolemaan, etenkin jos kyseessä on joukkoraiskaus jota siis sorsilla/ankoilla voi esiintyä. Ja jos mietitään paritteluekrtojen määrää mitä naaraat joutuvat ottamaan vastaan, niin huomattavasti pienemmällä määrällä munat tulisi hedelmöitettyä. Ei varmasti tarvitsisi paritella edes joka päivä. Eläimillä se voi vaan olla koiraan edun mukaista paritella useasti (ns. spermakilpailu koirailla, eli kilpailu siitä kenen siittiö pääsee hedelmöittämään munasolun ajaa valinnan kautta tähän), naaraalle siitä taasen voi olla haittaa. Joillakin eläinlajeilla parittelujen määrän kasvaessa jopa naaraan elinikä vähenee.

Siis tässä lyhyt vastaus biologin näkökulmasta

[maunu_muori]

juu.. joukkolla parittelu onkin eri juttu, mut tossa aloittajan kysärissä on yllä mainittu, että ukko, ei siis monikossa, vaan yksi ukko, neljän naaraan tarpeisiin.. siitä ei saa joukkoraiskausta tekemälläkään.. noin niinkus insinöörin matematiikalla ja laskutikulla ..

[Katriina]

Joo-o, ehkä se sana raiskaus sopii vain ihmisille. En tiedä kärsivätkö eläimet väkisinastumisesta samalla tavalla kuin ihmiset. Mutta siinä mielessä olen eri mieltä muoriskan kanssa, että väkisinastuminen olisi ikäänkuin tarkoituksenmukaista myös naaraan kannalta. Jos ajatellaan tuota lisääntymisaspektia, niin samahan se olisi ihmisellä, siis että biologisessa mielessä ihmisenkin pitäisi levittää geenejään ja lisääntyä niin paljon kuin pystyy. Eikä silti naiset halua niin ainakaan länsimaissa yleensä tehdä, puhumattakaan joistakin väkisinmakaamisista.

Eikö sinisorsilla nimenomaan ole todella niin, että tuosta väkisinastumisesta ei ole mitään hyötyä kenellekään, koska naaraan ja koiraan sukupuolielimet ovat niin rakentuneet, että naaraan pitää olla myötämielinen parittelulle, että sperma menisi "perille asti" ja kykenisi hedelmöittämään munat. Sukupuolielimet ovat siis jotenkin molemmat spiraalin muotoisia, mutta eri suuntiin kiertyneitä ja naaraan pitään parittelun onnistumiseksi löysätä tuota spiraalia. Noista sinisorsien monimutkaisista lisääntymiselimistä oli ihan viime vuosina uutisissa, ilmeisesti on vasta viime aikoina niitä tarkemmin tutkittu, ovat ilmeisest eläinkunnan monimutkaisimpien joukossa. Evoluution kannaltahan tuo on tietysti hyvin perusteltua, että vain se naaraan valitsema, mahdollisimman vahva/komea uros pääsee hedelmöittämään munia, ja heikoimpien urosten yrittelyt jäävät sitten tuloksettomiksi. Eikö se ole useimmilla linnuilla niin, että lisääntymiskuvio on se, että urokset pöyhkeilevät sulillaan, tansseilla tms. ja naaraat sitten valitsevat niistä parhaat?

Olettaisin, että myös kotieläinankkojen paikat ovat samalla tavalla rakentuneet.

Tuota väkisinastumista näkyy sorsien joukossa myös kyllä urosten välillä. Meidän pihan lammikolla oli eilen kolme ukkoa yhdessä yhden koiraan päällä pyrkimässä, ja vedessä vielä. Pelkäsin jo, että hukkuu se alimmaksi jäänyt poika.

[Ketula]

Juu, meillä on vain yksi ukko, joten joukkoraiskauksesta ei ole kyse eikä urosten välisestä kisasta. Ja tälläkin hetkellä kaksi naaraista silloin tällöin parittelee keskenään, vaikka laumassa on siis uros, joka ilmeisesti ei ole näistä akoista tarpeeksi kiinnostunut.

Pirpana, jota se jahtaa, ei muni. Ja astumista tapahtuu vaihteleva määrä. Eilen kun olin ankkojen kanssa pihalla tunnin, ukko jahtasi noin 5 min. välein Pirpanaa. Se nyt saattoi johtua siitä - tunnustan - että menin väliin, joten ukko ei päässyt hommiin. Nyt olen istunut kolmisen tuntia huoneessa, johon ankkalan mekkala kuuluu, ja sinä aikana ukko on kerran jahdannut Pirpanaa. Eilen taas (kun olin sisällä), tunnin sisään ukko saalisti Pirpanaa ehkä neljä kertaa. Kaipa se johtuu siitä, että astuminen ei onnistu, vaikka itse en menisi siihen väliin. Pirpana ei ole ollenkaan halukas ja kampeaa pois alta, mikäli onnistuu, ja usein onnistuu, ja siksi niskahöyhenet onkin lähteneet. (Aiemmin meidän eniten astutulla ankalla on niska ollut paljaana sieltä ylempää, melkein päälaelta, nyt on sieltä, missä kaula loppuu.) Se lähtee juoksemaan karkuun ukko perässään ja juoksee päin seiniä ja aitoja, joten saattaa se itsensäkin siinä satuttaa, minkä takia ollaan pariksi yöksi se nyt eristetty. Sitä en tiedä, voiko maalla astuminen olla sinänsä vahingollista ankoille, uros nimittäin painaa varmaankin kolme kertaa enemmän kuin Pirpana. Senkin takia toivon, että lampi sulaisi pian.

Olen myös pohtinut, voiko Pirpanan juokseminen saada ukossa aikaan jonkun tarpeen saada se kiinni ja paritella. Kun uros nokkasee muita akkoja, ne hypähtävät vain hiemen sivuun ja jatkavat tonkimista tms. ja osaavat myös kaakatellen nyökyttää päätä sivulle, siis sitä ankkojen alistumis (?) liikettä. Pirpanan en ole koskaan nähnyt nyökkivän sillä lailla, ja se tosiaan lähtee juoksemaan heti karkuun. En siis tarkoita nyt parittelunyökkimistä.

Kanoista mulla ei ole kokemusta, mutta olen kuullut, että nehän saattavat tappaa, jos joku ei sovellu laumaan. Ankat ei kai ihan siihen pysty.

Jos ukko on ulkona ja akat sisällä, on Pirpana rennompi ja tonkii muiden mukana. Jos ukko taas on lähistöllä, Pirpana eristäytyy laumasta ja seisoo paikallaan jähmettyneenä. Muutamana päivänä se ei uskaltanut tulla ulos ollenkaan. Onko se ankanelämää sekään? Eli sitäkin olen miettinyt, kuinka paljon se kärsii siitä, että ei kuulu laumaan, ja mistä tietää, milloin se ei enää kuulu? Ei ne muut akat sitä varsinaisesti noki, mutta ne hengaavat ukon kanssa ja silloin Pirpana on yksin.

Raiskaus tai ei, mutta kyllä tässä tapauksessa mun mielestä voi puhua ainkin väkisinmakaamisesta, kun akka ei yksinkertaisesti suostu parittelemaan kuin väkisin paikallaan pitämällä! Ja ollaan mietitty kyllä, että ukko yrittää panna parastaan ja olla niin urosta, niin urosta, eikä Pirpana vain ymmärrä hyvän päälle !

[maunu_muori]

hyvimpä kuvasit sen pää sivulle ja sillain nuökytellen kaakattaminen... se ei musta oikeestaan kuvaa alistumista vaan sellasta tapaa että tarjolla olis..tytöt tekee sitä joskus keskenäänkin, jos ei oo pystyvää mies... jaa että teijän ukko ei OSU.. no ilmankos eukkoo turhauttaa ja juoksee moista harhalaukasijaa karkuun.... mulla olis sata ja yks tarinaa kerrottavana typerästä tuhkishanhesta, joka yrittää millon poikittain ja millon mistäkin suunnasta.. mut tulosta ei tuu, vaikka ukkelis olis kuinka POLLEEE.. .. ja tööttää kuin maailman mahtavin geenien levittäjä..tota .. pitäsköhän sen pirpanan vehkeet tarkistaa. minkä ikänen likka on kyseessä? jos ei muni kerran ja poikkee muitten naaraitten käyttäytymisestä, voihan sillä olla joku juttukin, joka tarvitsis hoitoo, uroon käyttäytymisestä riippumati? tulipa mieleen sellainen termi kuin interseksuaalisuus.. ihan vain noitten riiviöitten vuoksi.. tosin ei oo meillä ollu kuin yhellä joka tuli muualta tänne ilman sarvia ........ ja hampaita

[suikku]

Ilman hampaita!

[tipsi]

Musta jotenkin tuntuu että Pirpanalle olisi parempi olla vaikka toisen ankkanaaraan kanssa kahdestaan. Voisiko parvea jakaa näin kahtia? Kun vaikuttaa selvästi kärsivän ukon paritteluyrityksistä.

[Ketula]

Pirpana on syntynyt noin vuosi sitten. Tuli meille viime syksynä, ja on kooltaan pienempi kuin "normiankat". Se sairasteli pariin otteeseen viime syksynä, jolloin sulkapeite meni huonoksi ja on yhä sellainen, ja oon ajatellut, että se vaikuttaisi vielä munimattomuuteen. Toinenkin akka sairasti, eikä sekään muni, tosin sillä on ikää jo neljä vuotta. Eikös ne vanhemmiten lopeta munimisen...?

Niin, oliko ensin muna vai kana? Eikö Pirpana suostu paritteluun siksi, kun se ei onnistu, vai eikö parittelu onnistu siksi, että Pirpana ei suostu? Lampea haikaan yhä, jos vedessä parittelu kävisi helpommin kuin kuivalla maalla.

Tänään on ollut vähän rauhallisempaa, ja ukko on todistetusti astunut kahta muutakin lauman naarasta. Ajateltiin katsoa vielä pari päivää ja lämmintä on luvattu, josko lampi sulaisi viikonlopuksi ja se auttaisi tilannetta. Yöt Pirpana on ollut nyt yhden akan kanssa kaksiossa, saapa rauhoittua ainakin sen aikaa, eikä yöeristys ole aiheuttanut ylimääräisiä tappeluita laumaan. Ostin tosin jo eilen aitatarvikkeet kylillä käydessäni, eli uloskin saa eristyksen, jos siltä näyttää.

Mitenkäs niitä vehkeitä sitten tutkitaan? Kyllähän siellä se reikä on, kun kakka lentää, mutta kun ei meinattu sitä löytää edes eläinlääkärin kanssa syksyllä, kun olisi sukupuolta tarkistettu (siis toiselta yksilöltä) ! Päällisin puolin ne kai on melko samannäköiset uroksella ja naaraalla?

[sintti1975]

Voisiko olla niin ,että tämöä pienempi ankka onkin toinen uros? Aikuiset ankat erottaa helposti äänestä.Uroksen ääni on hyvin hiljainen ja naaras ankan äänen kyllä kuulee.

[Ketula]

On mullakin käynyt mielessä, että se olisi uros, mutta kyllä tällä ankalla on niin kova ja kimeä ääni, että pakko sen on olla naaras.

Tänään laitettiin Pirpana ulkonakin omaan aitaukseen toisen naaraan kanssa. Jos ei muuta, on ainakin itsellä parempi olo ja mieli. Ja on kyllä Pirpanallakin. Se uskaltautui jopa pesulle ihan omatoimisesti.

Eilen kun tarkemmin seurasin, parittelussa kävi niin, että ukon jalat eivät pysy Pirpanan selän päällä, vaan luiskahtavat sivuille, jolloin akka on sen jalkovälissä. Ja eihän sellaisessa asennossa parittelu kai voi onnistuakaan. Pirpana taitaa olla niin pieni, ettei ukko pysy selässä, vaikka naaras olisikin paikallaan. Eli vedessä saattaisi onnistua paremmin.