Piti ihan alkaa kyselemään, kuinka isoja eroja olette huomanneet viiriäisten luonteissa ja miten ne ovat vaikuttaneet "jalostusvalintaan"? Valikoitteko kanoja luonteen perusteella, tai kukkoja?
Mulle on tullut viiriäisiä viidestä (vai kuudesta

) eri paikasta. Kahdesta paikasta aikuisia, muut munina. Noissa eri porukoissa on näkyvissä ihan selviä luonne-eroja. Kolmessa sakissa on oikein kesyjä, lupsakoita ja rauhallisia viiruja, joiden kukotkin tulevat loistavasti toimeen keskenään. Yksi sakki on vähän rauhattomampia, mutta kilttejä. Yhdet ovat niin pieniä, ettei niistä saa vielä selkoa, mutta kesyjä ovat kyllä. Mutta yksi porukka, (onneksi niitä on vain kaksi, kana ja kukko) ovat eri maata. Kukkopoika on ihan sävyisä (on värin perusteella eri isästä kuin kana), asustelee vanhemman kukkoporukan kanssa ja tulee toimeen, mutta on ollut pikkutipusta asti aina semmoinen sinkoilija. Kanalikka taas

, raivostuttava tapaus, selvästi agressiivinen. Se on nyt tullut munintaikään ja on muutaman kanan ja yhden kukon sakissa. Tämä kanahyväkäs käy vähän väliä noppaamassa jotakin toista päähän, erityisesti kukko on joutunut sen kiusaamisen kohteeksi. En oikein tiedä mitä tekisin tuon kanan kanssa, katsoisinko jos se rauhottuisi vai koppaisinko pään pois. Mielelläni sen pitäisin, kun on erisukuinen ja kokeilisin josko se saisi hyväluonteisia tipuja kiltin kukon kanssa. Mutta jos se jatkuvasti rökittää kukkoa, niin laitan sen kyllä kohta yksin kahden innokkaan mutta kiltin kukkopojan kanssa. Se ois sille ihan oikein

. Ja jos ei rauhotu, niin isäntä saa viirupaistia jonain päivänä

. Kuulin että tuon viirukanan emoporukka oli ottanut yhden kukon hengiltä, joten luonne on kaiketi perittyä, ei opittua.
Harmittaa tuommoinen terroristikana, kun muut viirut ovat niin ihania, ettei mukavampia lintuja voi kuvitella

.