kissa syönyt kaksi pientä kanaa!!!

muumimamma · Viesti Kirjoittaja **muumimamma** » 16 Touko 2009, 21:16

Nyt on suru ja huoli suuri. Tänään, suoraan silmiemme alla vuoden ikäinen kollikissamme tuli kanalaan ja nappasi suuhunsa yhden pienen bankiva kanan ja juoksi varaston alle. Oltiin lasten kanssa kanalassa ja ruvettiin tietty huutamaan kuin hullut vaan ei päästänyt kissa irti. Juoksin vielä miehen hakemaan, joka repi varastoston lattiaa auki jos vaikka kissa olisi lähtenyt lipettiin mutta sen verran sinne nähtiin, että oli jo täydessä syön touhussa. Yritettiin saada se tulemaan sieltä pois, muttei tullut kun vasta vähän myöhemmin huuliaan lipoen ja aivan kun ei olisi mitään pahaa tehnyt!
Koira olisi sentään edes tajunnut olla häpeissään!!!

Kaiken pahan lisäksi toinen bankiva hävisi pari päivää sitten ja luulin että sen on kettu tms. vienyt mutta nyt näyttää että kissahan sen vei...
En tarkaan muista, minkä ikäisiä kanat olivat mutta toinen oli juuri alkanut munimaan ja toinen muutaman viikon nuorempi. Kanat kerkesivät olla meillä vain viikon...

Ennestään meillä on ollut nyt noin reilun kuukauden kolme alhoa ja kukko. Kun ne tulivat meille, kissa kyllä muutaman kerran hyökki niitä päin mutta lopetti heti, kun sille huusi eikä ole viime aikoina näyttänyt kiinnittävän niihin paljoakaan huomiota vaikka ovat vapaana pitkin pihaa koko päivän. Näitä uusia se kyllä kyttäs alusta saakka tosi tarkkana, mutta luulin sen vain olevan utelias..
Nyt siis kaiken muun surun ja harmin lisäksi huolestuttaa, että kuinka se kissa on nyt päässyt kanan makuun ja onko valmis yrittämään isompiakin saaliita...Onko kellään kokemusta tälläisestä?

Onni kukon vartiointikin tuntuu olevan vähän niin ja näin sen jälkeen kun se kekkas meidän kellarin ikkunan minkä edessä se saattaa peilailla itseään pitkiäkin aikoja putkeen ja kanat on ties missä!!!

Viiru kissa on ollut meillä noin vuoden ja todella hyvä hiirien ja rottien metsästäjä, mutta myös aivan ihana perhekissa. Nukkuu usein vieressä ja antaa lapsien hoitaa ja kantaa. Nyt on tosi ristiriitaiset tunteet sitä ronttia kohtaan. Ymmärrän kyllä metsästyvietit sun muut, mutta aivan meidän silmien edessä ja oisin toivonut sen ymmärtävän että ovat lemmikkejä.
Eli apua ja neuvoa kaivataan...

Klara · Viesti Kirjoittaja **Klara** » 16 Touko 2009, 21:27

Kamalaa

Meillä on kaksi kissaa ja tuo on yksi pahimmista peloista mitä mulla on.. Kanat on tarhassa, johon kissat ei pääse, mutta etenkin toinen niistä kiertelee tarhaa mun mielestä vähän turhan kiinnostuneen näköisenä. Nyt on tipujakin, niin suunnitellaan kunnon tiheällä verkolla tarhan vuorausta että uskaltaa päästää tiputkin ulos jossain vaiheessa.

Neuvoja mulla ei valitettavasti ole sulle antaa, mutta jos joillakin on kokemuksia asiasta niin mielelläni mäkin niitä lukisin niin voisin varautua tulevaan...

Mulla on samanlaisia kokemuksia. Aikuisten kanojen kanssa pärjäili kissani aivan hyvin ilman mitään kähinöitä. Mutta emokanalta alkoi sitten yks kaks kadota tipuja yksi kerrallaan.

Eipä taida olla tässä kissoihin luottamista, vaikka kuin olisi sisäkissoja ja lemmikkejä. Niillä on luonnolliset saalistusvaistot ja ottavat herkkupalan kun tilaisuus tarjoutuu. Ei sille emo mahda mitään.

vetehinen · Viesti Kirjoittaja **vetehinen** » 16 Touko 2009, 21:43

Meillä on myös ihan hullu tappajakissa, joka pistelee poskeen sekä fasaanit että rusakonpoikaset. Olen miettinyt lopettamistakin, kun on niin ankeaa seurata tuota touhua. Siihen ei vaikuta, vaikka kuinka syöttää, ja sisällä ei voi koko ajan kissaa pitää, kun mies on vähän allerginen. Ja tämä kissa on aika pieni narttukissa, vanhakin jo alkaa olemaan. Toki myyrät ja hiiretkin kelpaavat.
Meillä on aiemmin ollut kana ja kukko, mutta muistaakseni kissa ei silloin niistä juuri välittänyt. Olivat ilmeisesti juuri himpun verran liian isoja, tai sitten kukko vahti niin tarkasti kanastaan. Nyt meille tulee taas tipuja ja tosi tarkkana saa olla: kanala ja pihatarha ovat onneksi sellaisia, ettei niihin kissa pääse mistään kautta pujahtamaan. Luulen, ettei kissaa voi oikein opettaakaan...

muumimamma · Viesti Kirjoittaja **muumimamma** » 16 Touko 2009, 22:08

[quote="maatiaiskukko"]

Mulla on samanlaisia kokemuksia. Aikuisten kanojen kanssa pärjäili kissani aivan hyvin ilman mitään kähinöitä. Mutta emokanalta alkoi sitten yks kaks kadota tipuja yksi kerrallaan.

Jättikö kissa kuiteskin aikuiset kanat rauhaan senkin jälkeen kun oli päässyt 'kanan makuun'? se kun minua nyt eniten pelottaa, että ovatko isommatkin nyt vaarassa.
Ei tuo meidän kollikaan ole koolla pilattu. Jotkun rotan raadotkin, mitkä on jättänyt jälkeen eivät ole näyttänyt paljoa itseään pienemmältä...

Kyllä jätti aikuiset rauhaan. Tästä tapauksesta on aikaa n. 15v, joten en muista varmaa oliko se edes meillä pitkään enää tuon jälkeen vai ehtikö lähteä "autuaammille metsästysmaille" ennen kuin ehti alkaa aikuisia jahtaamaan.

Mimmi · Viesti Kirjoittaja **Mimmi** » 16 Touko 2009, 22:17

Voi kamalaa, otan osaa!

Mulla on neljä kissaa ja kulkevat vapaasti myös tallissa ja kanojen tiloissa ja tarhoissa. Kun on ihan pieniä tipuja, silloin suljen ne nykyään ihan varan vuoksi pois tallista, vaikka ei ne (vielä) ole koskaan niillekään mitään tehneet.

Ainoa, miten olen niitä "opettanut" on se, että kehun kun kulkevat nätisti kanojen lähellä ja kiellän, jos meinaavat jotain pahistella. Ainoat, mitä olen kissoille menettänyt, on talliin vapaaksi päässeet viiriäiset.

Hankala tilanne, ymmärrän kyllä ristiriitaiset tunteesi..

Olipa surkea kohtalo muumimamman bankivoilla

Kissa on kuitenkin alun alkaen petoeläin ja toimii luonnon sille antamien vaistojen mukaan...eikä sille oikein voine opettaa, että saa pyytää vain (ihmisen mielestä) haittaeläimiä eli siimahäntiä. Onhan niitä tarinoita, että meidän kissa se pyytää vain hiiriä eikä koskekaan esim. pikkulintuihin. Voihan se oivaltaa, että hiirten näytille tuonti tietää kehuja, mutta linnut on parempi syödä salassa, kun niistä seuraa hirveä mäkätys.

Marika · Viesti Kirjoittaja **Marika** » 16 Touko 2009, 22:34

Minäkin oon hieman mietiskellyt, että mitähän nuo meidän kissat meinaa kanoista

Vielä ne ei oo niitä päässy näkemään ku kanat on suljettujen ovien takana.
Pitää sit tarkkailla ku kanat pääsee ulkoilemaan..

max3 · Viesti Kirjoittaja **max3** » 16 Touko 2009, 22:48

voi miten ikävä kohtalo kanoilla.

Meillä kun noi huippumetsästäjät tapasivat ensimmäisinä lemmikkilintuina hanhet, jotka ystävällisesti kävelivät kohti ja sähisivät kissoille, niin ei nyt ole näyttänyt kanatkaan kiinnostavan.

silti koitan ennakoida kaikki tilanteet, ettei kissoille edes tulisi mielihaluja.

ann75 · Viesti Kirjoittaja **ann75** » 16 Touko 2009, 22:57

Harmi kun ei täältäkään ole löytynyt apuja, muuta kuin kanat tarhaan ja ovi lukkoon

Mut toi Onnin peilailu mua kans vieläkin naurattaa, jos saa ajatella välillä hauskempia asioita. Mietittiin isännän kanssa, että Onni kyllä on aika keikari, ei yhtään enää oikeastaan ihmetellä että se on peilin itselleen löytänyt

Tai ehkäpä se luulee löytäneensä varsinaisen soul-maten

No peilit piiloon ja Onni hommiin, vahtimaan tyttöjään (ja sit palkinnoksi hyvästä työstä vilaus peilistä ennen nukkumaan menoa?)

Osanotot täältäkin vielä koko perheelle

mirri · Viesti Kirjoittaja **mirri** » 16 Touko 2009, 23:20

niinkun Hilta sanoi...Kissa on kuitenkin alun alkaen petoeläin ja toimii luonnon sille antamien vaistojen mukaan...eikä sille oikein voine opettaa, että saa pyytää vain (ihmisen mielestä) haittaeläimiä eli siimahäntiä.

Näin se menee! Mulla on omanlainen tyyli tuos hommassa. Mulla on tiput pomminvarmassa verkkokopissa sisällä. Näitten 21 pedon keskellä. Ja Tiput ei pelkää niitä . Mutta kun kissa alkaa räplätä verkkoja, tai jotain vastaavaa. (älkää naurako) Minä murisen ja sähisen ja räin kissalle. Joskus oon nakannut sukkapallollakin kissaa. Jos kissat istuu ja kattelee nätisti tipejä, niin saavat jotain herkkuja. Sama peli on sitten pihalla. Kissalle kyytiä, kamalan metelin, ja sihinän merkeissä. Jos yhtään uhkailee lintuja. Tiedän että on varmasti melkoinen esitys, ulkopuolisen silmissä. Mutta ei oo yhtään lemmikki lintua kissa vielä syönyt. Ja takuulla naapurit harkitsee polliisin soittoa aika usein

Naapurin katti hairasi viimekesänä kukkoa kurkusta kiinni, ja vei ison kasan sulkia. Mutta kun noita kukkoja oli monta, niin jostain syystä ne ajo sen puuhun.

En tiedä onko tästä mitään apua, jos ei halu hoitoon naapurien toimesta. Mut mulla on toiminut..Tai sitten on vaan niin kilttiä kissoja!

Muusa · Viesti Kirjoittaja **Muusa** » 16 Touko 2009, 23:21

Voi harmi!

Meillä ei ole omia kissoja mutta naapureilla kyllä on ja kiukuttaa kun ne kulkevat meidän tontilla kuin omallaan. Tallissa silti hiiret vilistävät eli hyötyäkään niiden visiiteistä ei ole. Pelottaa vaan aina päästää tipunuorikoita ulkoilemaan. Niin paljoa ei edes harmittaisi jos kettu tai haukka veisi mutta jos jonkun lemmikki! Mutta minkäs sille mahtaa kun eräitten mielestä kissan pitäminen "vangittuna" on "kidutusta" ja niitten luontoon nyt vaan kuuluu saada kulkea vapaana. Joo-o kyllä varmaan meidän hevosetkin tykkäisivät jos pääsisivät vapaina kirmailemaan pitkin teitä (arojen puutteessa)... no, niistä sentään välitän niin etten viitsi päästää "toteuttamaan luonnollisia vaistojaan"

mirri · Viesti Kirjoittaja **mirri** » 16 Touko 2009, 23:26

Kissa, ja koira pitää molemmat pitää samalailla valvottuina... ei ne saa toisten tonteilla tihutöissä olla. Mut ois se kuiteskin kivaa, et ees niit hiiriä pyytäisivät kulkissaan.. kun siinä kuitenkin rampaavat!

muumimamma · Viesti Kirjoittaja **muumimamma** » 16 Touko 2009, 23:26

Ei kyllä raaskis kanoja tarhaankaan jättää, kun ovat niin onnellisia kun saavat mennä vapaasti sinne sun tänne. Ne on aamulla jo odottamassa ovella, että pääsevät raitille. Ja joskus Onni tosiaa kiiruhtaa heti, samantien peilailemaan ja saattaa viettää siinä jottamoisen tovin!
Kokeilenpa tosiaa tuota ikkunan peittämistä.
Pidän nyt tosi tarkkanan tuota Viirua silmällä että näyttääkö se suhtautuvan eri mielessä kanoihin nyt...
Mietin tuossa sitäkin, että tuskinpa nuo kanat olivat ensimmäiset siivelliset mitä se on suuhunsa pannut ja tokkopa se maku niin paljon eroaa, onko villi lintu vai kana...? Vai yritänkö vain itselleni uskotella, että kanan makuun pääseminen ei tule tuottamaan vaikeuksia tulevaisuudessa...