tarina tipli-kanasta

[annemari]

olen aikonut jo pitkään kertoa tämän jutun täällä ja nyt kun olen kuumeen takia pois töistä, on aikaa istuskella ja kirjoitella.

ystävälläni oli täällä sotkamossa kolme kanaa, joista yksi pikimusta kääpiökana (Tipli) oli vihainen toisille ja vähän ihmisillekin. Itselläni oli tuolloin kymmenkunta leghornia ja pari isa brownia, ja teimme vaihtokaupat. Ystäväni otti leghornin ja antoi Tiplin minulle, kun ei se ryökäle ollut ikänään edes muninut kertaakaan.

Minusta Tipli sopeutui porukkaan kivasti, alkukahinoiden jälkeen joutui antamaan isommilleen periksi mutta joukon kärkipäässä oli kuolemaansa asti, mistä pääsemmekin itse tarinan ytimeen.

Eräänä kesänä kun rakensimme uutta hevostallia pihaan, oli laitumen viereen jäänyt sementtivalujen jätöksinä lautakasa. Loppukesästä huomasin, että Tipli pääsee ulkotarhan aidan ali karkuun, mutten kiinnittänyt siihen enempää huomiota, koska illalla sen löysin aina orrelta. Lopulta huomasin, ettei sitä päivisin näkynyt pihassa eikä laitumella, ja aloitin etsintäoperaation. Koirahan sen sitten ilmoitti, Tipli löytyi lautakasan alta, arvaatte varmaan HAUTOMASTA. Kana joka ei ollut ikänään (n. 4 vuotias) ollut muninut ainoatakaan munaa, kökötti nyt heinätupsun ja YHDEKSÄN munan päällä!!


Siirsin koko sakin ja pesän tietysti heti uuteen talliin ja tein sinne suojaisan nurkkauksen, jossa minulle sähisevä ja käsiäni nokkiva Tipli onneksi munineen asettui.

En muista kauanko tästä meni, kun poikaset alkoivat kuoriutua. Tuloksena oli 3 kanaa ja 1 kukkopoika, jotka ulkoilivat aluksi erikseen, mutta aika pian Tipli ne johdatti ulkotarhaan muiden kanojen luo, ja suojeli nitä kyllä hengellään.

Tuli syksy, ja hirvenmetsästys alkoi. Eräänä päivänä tullessani töistä näin mustan kasan tienristauksessa. Se oli Tipli rukan raato, aivan kokonaisena, muutama höyhen vain puuttui. Juoksin kauhuissani kanalan luo ulkotarhaan, ja näin että portti oli aivan vinossa ja rempotti sivussa. Tarhasta löysin vielä toisen raadon, aikuisen leghornin. Poikaset olivat sisällä orrella ja kaikki kanat aivan kauhuissaan.

Kohta puoliin pihalle juoksi jämtlannin- tai norjanharmaa hirvikoira jolla oli tutkapanta kaulassa. Sain koiran kiinni ja soitin pannassa olevaan numeroon. Koiran omistaja haki koiran ja maksoi kiltisti kanat, jotka hänelle näytin sekä irronneen portin. sitä surun määrää ei voi kuvailla, kyllä siinä metsästäjäsetäkin liikuttui kun minä tyrskin.

Tuolla esittäytymisissä on Tiplin tyttären kuva, se on ihana pikkuinen harmaa kana, joka on myös hautonut minulle yhden poikueen,joskaan ei omista munistaan. Ehkä se on munimiseen liian nuori vielä, vaikka erinomainen äiti onkin!

[Kotopullaki]

Ma veikkaan etta Tipli ajo koiran tienristeykseen saakka pelottavalla nokallaan! Ja sitten fiksuna johdatteli koiran siten pois kanalasta! Joka tapuksessa, Tipli on sankari!
Hieno tarina, kiitos. Mukavaa luettavaa valipalan aaressa

[Suvianne]

Oli kiva, mutta surullinen tarina.
Minäkin luulen, että Tipli on houkutellu koiraa poies.

[helvi]

Ihana Tipli. Surullinen loppu.

[mirri]

Voi kuinka liikuttava tarina
Kyllä pikkuinen oli ihan selvästi johdattamassa koiraa pois, hyvä että Tipliltä jäi jälkeläisiä.

[HiltaHelikopteri]

Melkoinen matami ollutkin Tipli! Jännä, että vasta noinkin iäkkäänä alkoi munia ja hautoa. Surkea loppu sankarilla
Ovela tuntuu olevan kyllä Tiplin tytärkin...ei muni, mutta hautoi jo

[Mar-jatta]

Voi että, ihana Tipli, surullinen loppu. Onneksi tosiaan jäi jälkeläisiä.

[ankkanen]

Tipli on kyllä ollut melkoinen matami. Harmillinen loppu mutta hyvä, että tipliltä jäi jälkeläisisä