Emo kakki vastakuoriutuneen tipun silmille

[suikku]

Hohhoijaa! Kaikkea sitä voikin sattua. Ihmettelin että mikäs rääpäle tuo on kun jäi pesään ja kiljui vain. Sain sen vasta toisena päivänä näppeihini kiukkuiselta emolta. Ja niimpä siinä oli käynyt; kana oli kakkinut tipun naaman ja se oli kuivunut ihan koppuraiseksi molempien silmien päälle. Muuten olisin laittanut moisen pois mutta kun tuli aika vähän tipuja tällä kertaa muutenkin ja tipussa ei näytä olevan muuta vikaa. ihan pirteä ja juo kun tuo juotavan nokan alle.

Olen hellästi pessyt kakat pois, laittanut ihmisten kosteuttavaa silmätippaa, vehnänalkioöljyä silmien ympärille, ja taas vettä ja taas rasvaa ja vaikka mitä. Silmät eivät ole vahingoittuneet, mutta tipu ei saa niitä kunnolla auki kun iho simien ympäriltä on koppuroitunut. Toin sen tuohon hautomakoneeseen että saan sitä paremmin hoidettua kuin kanalassa. Huutaa vaan siellä kun äiti jäi kanalaan. Laatikossa on kyllä muita koneesta tulleita tipusia mutta huutaa sielläkin.

Huoh, olisko kellään uusia ideoita?

[HiltaHelikopteri]

Ohoh, kaikkea sitä voikin sattua!
Pystytkö ottamaan nyt ensi hätään emon (ja sen hoidossa olevat tiput) sisälle, että pikkupotilaalla olisi turvallisempi olo?

[suikku]

No en, mutta kai vien sen tipun huomenna kanalle takaisin. Haen sen sitten aina välillä hoitoon. Ei sitä tuossakaan jaksa kuunnella.

[suikku]

Loppuraporrtti tai oikeastaan elämän alkuraportti; En vienyt tipua kanalle, tai vein mutta emo koppasi sitä päähän sen verran pahasti että nappasin tipun takaisin turvaan. Olen tässä töissä ja muutenkin kaikenlaisia ihmistentoimia pitkin päivää. En siis osaa hoitaa tipua niin kuin emo osaisi. Tipunen näki huonosti eikä ollut oppinut syömään eikä juomaan itse,kun silloin kun olisi pitänyt oppia oli päässä kakkaa. Yritin sitä pakkojuottaa ja tarjosin vettä ja ruokaa ... ei oppinut ei ... meni jo niin huonoksi että peruutteli vain ja kuukahteli. Kuivunut tietysti.

Tein seoksen jossa oli öljyä, vettä, sokeria ja kananmunan keltuaista. Sitä sitten tungin tipun nokkaan hammastikulla. Ja KAS! Sehän siitä virkosi kummasti, oppi juomaan. Sittenkin meni vielä ainakin päivä että oppi nappimaan kaurahiutaleita. Nytkin vielä aamulla oli niin ujo ja pelokas ettei tullut muiden mukana lämpölevyn alta syömään. Vielä siis piti se nostaa erikseen yksin syömään uunipellin päälle. Illalla kuitenkin näin sen jo muiden mukana pyörimässä. Jee!

Silmät sillä on vieläkin kovin pienet ja laitankin silmiin vielä silmätippoja aamuisin. Kukko se on kumminkin, paistikukko, mutta onhan se hauskaa kun selvisi elämänsä ekasta haasteesta.