Ankoilla munintaongelmia?

[Ketula]

Meillä on kahdella ankalla ollut vaikeuksia ilmeisesti muninnassa. Toinen oli kaksi viikkoa sitten tosi vaivaisen oloinen, ei syönyt juurikaan illalla, makoili. Aitauksesta löytyi nahkamunankuori, ja ankka muni illalla, kun sitä seurattiin, ihan kunnon tavallisen munan. Hengitti myös raskaasti. Aamulla se makoili vielä muita enemmän, mutta illalla oli jo kunnossa. Sen jälkeen se on muninut, ei ehkä joka päivä, mutta kuitenkin normaalimunia. Tänään se oli illalla taas vaisun oloinen, ja makoili, mutta söi hyvin. Nyt se ei ei ole kahteen päivään muninut.

Toinen ankka ontui viisi päivää sitten jalkaansa ja oli vaisu eikä syönyt (aamulla oli ollut kunnossa, huomattiin jalkavaiva iltaruokinnan aikaan). Myös silloin löytyi illalla nahkamunankuori ja ankka pyöräytti normaalin kuorellisen munan. Seuraavana aamuna täysin kunnossa.

Voiko ensinnäkin ankan sisällä oleva muna vaikuttaa niin, että ankka alkaa ontua? Ja mistä tällainen munintaongelma voi johtua? Voiko ulkona kylmässä makoilu aiheutta jotain tulehduksia? Kolmas akkamme on muninut ja ollut normaali. Toinen "vaivaisista" on nyt jo muninut yli vuoden putkeen! Ei pitänyt sulkasatoa viime kesänä lainkaan. Toinen aloitti muninnan tänä talvena, oisko ollut tammikuussa.

Tämä yli vuoden muninut saisi meidän puolesta pitää kyllä jo taukoa. Miten ankat saa lopettamaan muninnan? Poikasia meidän ei ole tarkoitus haudottaa, se kai olisi yksi keino, että jättää munat pesään...

Tarjolla niille on kanakalkkia, jota ovat nyt parin viikon ajan syöneet vähemmän kuin talvella, kun ovat olleet enemmän ulkona. Munankuoret ovat herkkua, kolmelle ankalle syötämme joka päivä noin kahden munan kuoret.

[tipsi]

Tuon ekan ankan oireet kuulostavat munanjohdintulehdukselta. Meillä oli viime kesänä Rebekalla moinen, se oli kanssa muninut hurjan pitkään putkeen ja jättänyt sulkasadon väliin. Muni 2 nahkamunaa päivän aikana, ja raasu oli ihan nuupahtanut, makoili vain paikallaan. Munan sisällä oli jo pitkän aikaa ollut verta Rebekan munissa. Rebekka oli joutunut myös tosi laihaksi. Antibioottikuuri auttoi, ja ankka joutui lihotuskuurille (minkä vuoksi se sitten alkoi vain munimaan isompia munia). Onneksi se lopetti munintansa sitten syksyllä sulkasatoon, ja ei ole vieläkään aloittanut munintaansa (on ollut taas pitkään sulkasadolla). Rebekka voi nyt hyvin, ja on lihonutkin sen verran että taitaa olla normaalipainoinen. Sinuna siis veisin ankan eläinlääkäriin tai pyytäisin antibioottikuurin.

En usko että munaongelmat aiheuttaisivat ontumista. Ankat voi ontua hetkellisesti suhteellisen usein (meidän neljän ankan joukossa näen ontumista parisen kertaa vuodessa) muutaman päivän. Oletko varma että nahkamuna oli ko. yksilön eikä tuon toisen? Miksei stressi voisi aiheuttaa ontujalle nahkamunaa, jos on telonut itsensä.

[Ketula]

Tänään oli tuo kahdesti "sairastanut" Amatsoni muninut normaalimunan. Se on isompi ankka kuin kaksi muuta, joten sen munatkin ovat isommat, siitä tietää. Muutenkin se oli normaalin oloinen.

Ruskeli, siis se jalkaa potenut, on se ankka, joka on muninut yli vuoden putkeen. Meillä kaikki ankkojen jalkavaivat ovat kyllä kestäneet useamman päivän, jopa viikon, joten jotenkin kyllä yhdistän Ruskelin viime viikkoisen ontumisen tähän munintajuttuun. Ja nyt se jalkavaiva siis meni ohi yhdessä yössä. Oli sitten kummin päin vain - joko muninta aiheutti ontumisen tai ontuminen munintavaikeuden - niin jotenkin nämä asiat ovat kytköksissä toisiinsa. Mutta tällä erää kaikki on taas hyvin.

Miten ell toteaa munajohdintulehduksen? Ei olla nyt kyllä vielä antibioottia antamassa, kun tilanne näyttää hyvältä. Vaikka kyllähän ne ankat taitaa sitä aika hyvin kestää. Pitää seurailla tilannetta.

Saako ankat munankuoresta tarpeeksi kalkkia? Kuinka paljon kuoria pitäisi antaa/ankka? Voiko olla niin, että ne eivät syö riittävää määrää kanakalkkia lisäksi, kun saavat jonkin verran munankuoria?

[tipsi]

Ehkä sitä ankkaa voi sitten seurata, saattaahan niillä joskus olla jotain häiriöitä (kerran yksi ankkani muni 1 kunnon munan ja 2 nahkamunaa saman päivän aikana, ja selkeästi oli kipeä ennen viimeistä munaa, mutta sen jälkeen ei mitään oireita enää). Syövätkö ankkasi kalkkirouhetta, siis oletko nähnyt niiden syövän sitä? Mulla viime kesänä yksi ankkanuorikko muni nahkamunia kun ei suostunut sitä syömään. Munakuori ja simpukankuorirouhe kävi, mutta kalkkiin ei suostunut koskemaan. Nyt sentään syö sitä ja nahkamunia ei enää olekaan tullut. Meidän ankat rouskuttaa kalkkirouhetta aivan kuin rehua, syövät sitä tosi paljon.

[Ketula]

No nyt kun tarkemmin mietin, tuo Amatsoni söi talvella tosi paljon kalkkia, joskin puolet siitä tippui maahan, ja nyt en ole sen nähnyt ainakaan samanlaisella halulla rouskuttavan. Talvella kolmelle akalle meni päivittäin ainakin desi, puolitoista kalkkia, ja nyt kuppia ei tarvii täyttää edes päivittäin. Eli on vähentynyt kalkin syönti. Tänään se oli tehnyt taas ihan normimunan, mutta käveli aamulla vaikeasti. Onneksi on edelleen muuten pirteä ja syö hyvin.

Jätettiin ne tänään sisään, siellä on kuitenkin lämpimämpi, kun ulkotarhaan ei aurinko paista ja lumi ja jää vielä hohkaa kylmää, vaikka pehkua päällä onkin. Pitää jostain hankkia tuota simpukankuorirouhetta ja yrittä sitä vielä. Munankuoret kyllä menee herkkuna, mutta kun eihän niitäkään nyt ihan hirveesti meille kerry. Kuinka pieniksi kuoret pitäisi pilkkoa? Me on annettu aika isoina paloina...

Eläinlääkäri sanoi, että munintavaikeudet voi aiheuttaa ontumista (ja vaappuvaa kävelyä, mutta miten sen nyt ankan normaalista vaapunnasta erottaa ).

[Ketula]

Nyt on joka aamu ollut pesässä jokaiselta akalta ihan kunnon muna. Amatsonilla on jalkavaivoja, ontuu hieman toista jalkaa, mutta jos ei sitä tuntisi ja tarkkailisi niin paljon kuin me teemme, vaivaa ei välttämättä edes huomaisi. Eli munintavaikeus oli ilmeisesti eri vaiva, liittyi se sitten tähän tai ei, mutta nyt jalassa on jotain. Esimerkiksi viime kesänä sama jalka oli kipeä toista viikkoa, mutta parani levolla.

Toinen ankka, jolla oli yhtenä iltana munintavaikeuksia, on täysin terve. Mysteeriksi siis tämäkin tapaus jää...