Maatiaiset

[Rusina]

Säilyttäjän ei myöskään tarvitse harmitella ylimääräistä monimuotoisuutta, kuten raitoja tai ruutuja, töyhtojä tai ylimääräisiä varpaita. .

Käsittäisin tuosta että me säilytetään ja lisätään sitä kanasakkia joka meille on annettu EIKÄ KARSITA PORUKASTA POIKKEAVIA!!! Siinä menee liikavarpaat ja karvajalat

Näin minäkin tuon Niemelä Tarjan vastauksen ymmärtäisin . Kyllä on muuttunut ääni kellossa vuoden -98 jälkeen... ...mutta kyllä meillä taitaisivat silti vastaantulevista kummallisuuksista isoimmat karsiutua... aika näyttää mitä noista putkahtaa näkösälle.

[HiltaHelikopteri]

Tässä topikissa on tullut mielestäni puoleen jos toiseenkin aika hyviä pointteja. Ymmärrän miksi jotkut puhuvat palavastikin kantojen erilläänsilyttämisen puolesta. Kuitenkin on useiden eläinten, varsinkin koirien kanssa tullut huomattua rotujalostuksen tuhoisuus. Kävi mielessäni, että eikö paras mahdollinen tilanne voisi olla se, että kannoilla olisi säilyttäjiä (ja uskoisin että halukkaita kyllä löytyy ja tulee löytymään) ja että he jotka haluavat sekoitella maatiaisia keskenään "säilyttäisivät" näitä sekarotuisia maatiaisia siten, että ne pidettäisiin erossa muista kuin suomalaisista maatiaiskanoista. Siten säilyisivät sekä erilliset kannat, että suomalainen maatiainen yleisesti. Erillisten kantojen säilyttäjät voisivat edelleen toimia säilytysohjelman ohjeiden mukaisesti ja ylläpitää niiden monimuotoisuutta, kun taas "sekoittelijat" voisivat ilmoittaa aikeistaan avoimesti säilyttäjille joilta mahdollisesti ostavat siitosyksilöitä. Tällä säästyttäisiin varmaan sen tässä topikissa mainitun harvinaisen oranssinvärisen kukon kurjalta kohtalolta.

Rontti kirjoitti minun mielestäni oikein hienoja mietteitä! Itsekin olen joskus harkinnut säilyttäjäksi ryhtymistä, mutta se on kariutunut muutamaan pikkuseikkaan. Tyhmään päähän kun ei kerta kaikkiaan mahdu se, että ennen säilytysohjelmaa itsekukin maatiaisharrastaja/kasvattaja on "saanut" vuosikymmenienkin aikana aivan vapaasti oman mielensä mukaan miksata parveensa semmoisia rotuja/yksilöitä, jotka pikkuhiljaa ovat muuttaneet hänen parveaan hänen toivomaansa suuntaan esimerkiksi värin tai muninnan suhteen tai sitten toisaalta on "saanut" pitää vain ja ainoastaan sitä omaa parveaan iät ja ajat ilman uutta verta. Sitten on tupsahtanut paikalle pari kolme (en tiedä, että montako heitä todellisuudessa on!) ihmistä, jotka ovat “päättäneet”, että ‘bingo’---tässä tämä nyt on! Tämä kanta on nyt ‘löytynyt’ ja siihen ei enää sotketa mitään muuta.

Itse näkisin samalla lailla kuin Ronttikin, että tämän aidon ja oikean säilytysohjelman rinnalla voisi aivan hyvin toimia semmoinenkin järjestely, että "saisi" risteyttää eri maattarikantoja keskenään ja silti ne olisivat suomalaisia maatiaiskanoja eivätkä sekasotkuristeytyksiä, kuten niitä nykyisin nimitetään. Tietenkään ei saisi käyttää mitään muuta kuin suomalaista. Olisi mielenkiintoista nähdä pitkässä juoksussa, muutaman vuosikymmenen päästä, että miksi tämmöinen parvi muodostuisi! Samoin kuin se, että miten käy näille tiukasti erillisinä kantoina säilytettäville parville muutaman vuosikymmenen päästä? Tuleeko kaikilla säilyttäjillä huolehdittua esim. uuden veren saamisesta parveen vai käytetäänkö oman kanalan yksilöitä, jos muuta ei löydykään kohtuumatkan päästä?

Ei tarvitse pillastua…kunhan taas tuuletin omaa päätäni! Sitä korostan vielä, että säilyttäjät eivät saa tietenkään näitä maatiaissotkotuksia tehdä, mutta muillehan se on täysin sallittua! En tarkoita kritisoita itseäni viisaampia, koulunsa käyneitä ja asiaan perehtyneitä tahoja…tämä on nyt vaan tämmöinen ajatusleikki

[Rusina]

Olen samoilla linjoilla Rontin ja Hiltan kanssa!

Meillä oli "edellisen kanakauden" aikana useampaa maatiaiskantaa, joita sitten suunnitelman mukaan sekoiteltiin ja katsottiin mitä tulee. Alkuperäiset linnut olivat kyllä "puhtaita" omien kantojensa edustajia. Näiden jälkeläiset olivat selvillä, mikä on kenenkin isä, osasta myös emo. Tosi mielenkiintoista kokeilua! Tämä meidän "kanakausi" oli siis ennen säilytysohjelman alkua.
Sitten -98 osallistuimme yhteen kanaihmisten tapaamiseen jossa selviteltiin just tän säilytysohjelmaa. Vietettiin ihan kiva viikonloppu Niemelän, Alkulan & Kantasen + muutaman muun kanssa . Meidän isäntä ei halunnut luopua rakkaista plymareistaan, joten silloin säilyttäjäksi alkaminen jäi. Olisimme myös joutuneet luopumaan näistä sekoitetuista maatiaisistamme ja muutama muukin kohta sopimuksessa mietitytti. No, kohtalo tuli väliin ja koko lintuharrastus loppui lähes kymmeneksi vuodeksi.

Enää säilytysohjelmassa pipo ei näytä olevan yhtä kireällä . Tällä hetkellä meillä on vain yhtä maatiaiskantaa ja säilyttäjäksi ollaan alkamassa. Se sopii nyt meille. Aiemmin ajettiin ympäri Suomea kanahankintojen perässä, joten eiköhän sitä uutta verta nytkin tule hankittua tarpeeksi. Itse en ole kauhean tarkan roturasismin kannattaja, voin hankkia uutta verta muiltakin kuin virallisilta säilyttäjiltä, kun vain varmuudella tiedän kannan puhtaaksi. Nytkin on selvitystyö kesken näiden ilmajokisten kanssa, josko löytäisin näistä sen vanhan "kadonneen" sukuhaaran... lupaavalta näyttää . Tärkeintä olisi ettei kannan geenipohja pääsisi ainakaan meidän toimesta enää kauheasti kapenemaan.

Noista puhtaista kannoista. Paljon niistä alkuperäisistä löytyneistä kannoista onkin jo yhdistetty. Meillä kokeilluista kannoista luotan kiuruvetiseen että olivat sekoittumattomia. Lepolalainen taas varmaankin on puhdas, mutta jalostettu. Lepolan Timo kasvatti kukkoja perhohöyheniksi kahtena eri linjana ja taatusti suoritti valintaa. Muista en sanokkaan mitään. Jalasjärvisiä meillä oli 80-luvulla ja niiden alkukanta oli silloin selvä.
Epäilen, ettei näitä pienimpiä kantoja voi loputtomiin säilyttää erillisinä, isoimmat kannat varmaan sen kestävät. Aika näyttää sekoitetaanko lopulta kaikki kannat yhdeksi Suomalaiseksi Maatiaiskanaksi.

Omasta mielestäni jokainen saa pitää maatiaisia niinkuin haluaa, säilyttämällä tai sekoittamalla kantoja. Pääasia että on rehellinen itselleen ja muille ja kertoo lintuja myydessään mitä ne ovat. Sitä vain toivon ettei eri rotujen sekoituksia enää myytäisi "maatiaisen" nimellä...

[Ushva]

Mitä tarkoittaa säilyttäjälistassa se kun jollain on kantana "oma kanta"?

[Rusina]

Mitä tarkoittaa säilyttäjälistassa se kun jollain on kantana "oma kanta"?

Ymmärtäisin niin, että se on puhtaaksi tunnistettu maatiaiskanakanta, joka on ollut talossa pitkään ja jonka alkuperää ei ole saanut jäljitettyä mihinkään muuhun kantaan. Kyseinen säilyttäjä on kaiketi(?) kasvattanut sitä suljettuna sen kymmenen vuotta, minkä on ollut säilyttäjänä. Luulis ainakin, ettei siihen ole voinut hakea uutta verta mistään muualta??? .

Huhtikuulta 1999 olevassa säilyttäjälistassa näitä enemmän tai vähemmän tunnistamattomia kantoja on useita. Osa niistä on sittemmin yhdistetty muihin, osa saanut nimen. Luettelosta löytyy: "maatiainen", "Petäjävedeltä", "ruotsalainen", "Rantsilasta ja Ilmajoelta", "Jämijärveltä", "itäsuomalainen", "sekoittuneet"... Tuolloin kannat sai tuohon tyyliin nimetä itse, jos ei tarkempaa tietoa ollut. "Puhtaat" kannathan olivat silloin vasta kartoitusvaiheessa.

[Muusa]

Enää säilytysohjelmassa pipo ei näytä olevan yhtä kireällä .
Epäilen, ettei näitä pienimpiä kantoja voi loputtomiin säilyttää erillisinä, isoimmat kannat varmaan sen kestävät. Aika näyttää sekoitetaanko lopulta kaikki kannat yhdeksi Suomalaiseksi Maatiaiskanaksi.

Ihan varma en ole onko se pipon höllentäminen aina ihan taputusten paikkakaan
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista tietää mikä on aikaansaanut "sääntöjen löysentämisen"?
Joskushan on värien ja jalkojen värien kanssa ollut kai aika tiukkaakin. Ja kantoja yhdistelty vasta geenitestien jälkeen. Sulkajalkaiset on pitänyt karsia. No, värien suhteen ymmärrän sen ettei se ole niin tarkkaa - tosin jos "hämeen musta" ja "alhon punainen" alkavat muuttua kantoina kirjavanvärisiksi niin ovatko ne enää "alkuperäisiä"? Enäähän ei kantoja ole yhdistelty, olikos se Hilta joka joskus erikseen kysyi tyrnäväläisten yhdistämisestä muihin kantoihin silloin kun niillä oli vain yksi säilyttäjä ja tarvetta ei kuulemma ollut. Nyt ei kai sitäkään vähää kun niitä on jo useilla säilyttäjätiloilla - koska se on sitten isompi kanta joka kestää säilyttämisen erillisenä? Kaikkien kantojen yhdistämisessä menetettäisiin minusta iso osa säilytysohjelman työtä, monet kannathan eroavat toisistaan paljonkin.

Sulkajalathan on säilytysohjelmassa hyväksytty ainakin jo silloin kun Ilonan sulkajalkaiset liitettiin Alhon kantaan. Alkuperäisissä säilytysohjelman ohjeissahan sulkajalkaiset kehoitetaan karsimaan (ainoana karsittavana ominaisuutena!). Jos kyseessä on mielipideasia niin ei se ole multa pois jos joku haluaa pitää sulkajalkaisetkin muttei mua voida pakottaa pitämään siitoksessa sulkajalkaisia Tyrnäväläinen kantahan ei ole edes alunperin sulkajalkaista, se on lähivuosina ilmennyt ominaisuus.

[Rusina]

Ihan varma en ole onko se pipon höllentäminen aina ihan taputusten paikkakaan
Olisi kyllä tosi mielenkiintoista tietää mikä on aikaansaanut "sääntöjen löysentämisen"?
Joskushan on värien ja jalkojen värien kanssa ollut kai aika tiukkaakin.

Ei sääntöjen löysentäminen varmasti joka asiassa ole hyväksi. Mutta silloin aluksi oltiin noiden jalkojen värien ja "raitojen ja ruutujen" jne. kanssa niin tiukalla linjalla (Niemelä myös), että taatusti jäi hyvää ja puhdasta geeniainesta säilytysohjelmien ulkopuolelle "vieraan veren" pelossa. Sulkajalkojen kanssa oltiin tarkkana, ne hylättiin armotta. Alun kovasta karsinnasta huolimatta ns. vieraita piirteitä on silti putkahdellut yhdestä ja toisestakin kannasta. Ne ovat voineet pysyä piilossa useita (ehkä kymmeniäkin?) sukupolvia ja yhtäkkiä *PLOP* siinä se ominaisuus taas on! Eikä tämä syntyvä "erilainen" ole yhtään sen sekarotuisempi kun ne aikaisemmat "oikeannäköiset" sukupolvet. Onpahan vaan sattunut ne väärät geenit yhdistymään niin että tulevat näkyviin... Olen ollut käsittävinäni että tämä olisi yksi syy linjan löysäämiseen. Tuo hämeen mustan ja alhon muuttuminen "värikkäämmiksi" on odotettua, koska värijalostusta ei enää tehdä niinkuin näiden kantojen kehittämisen aikoina. Varsinkin mustan kanan perimässä kuulemma voi kulkea piilossa vaikka millaista väriä ja kuviota. Mielenkiintoinen on myös ilmajokisen väritys, niiden on arveltu olevan ruskeaksi jalostettua maatiaiskanakantaa, mutta silti suurin osa niistä on mustavoittoisia ja hyvinkin tummia.

Jotenkin olen ollut lukevinani/ymmärtävinäni , että kaikissa (ainakin lähes) maatiaiskannoissa on himppunen vieraita rotuja mukana. Ja useita kantoja on tietoisesti jalostettu ja risteytetty muilla roduilla viimeisen sadan vuoden aikana. Sulkajalkaisiakin rotuja, "japanilainen kääpiökana" ja silkkikana on ollut Suomessa jo pitkään joten sekoittumismahdollisuuksia on ollut. (Toisaalta koristerotuja ja maatiaisia pitivät varmaan ihan eri ihmiset... ) Siellä ne sekoitusrotujen (resessiiviset) geenit tulevat mukana, vaikka eivät ilmiasussa näkyisikään... eivät ne sieltä niin vaan katoa mihinkään...

Mielenkiintoinen historiatieto (Otto Kallela: Kanatalouden opas) on, että sotavuosina 1939-1945 ei ollut saatavissa ostorehuja ja ihmisravinnoksi kelpaavien rehujen syöttö kotieläimille oli kiellettyä. V. 1945 oli Suomen kanakanta pienimmillään. Silloin on varmaankin luonnonvalinta "jalostanut" vanhimpia maatiaskantoja melko rankasti. Tietääkö kukaan kuinka monen maatiaiskannan juuret ovat tuolta sotia edeltävältä ajalta? Ja mitkä ovat "uudempaa tuotantoa"?

Ison ja pienen kannan ero on minusta geenipohjan laajuus, ei yksilömäärä. Joku muu voi ymmärtää asian eri lailla. Kannatan kantojen säilyttämistä erillisinä, kunhan ei turhan tiukalla karsinnalla pienennetä tuota geenipohjaa. Sulkajalkoja meilläkin katsotaan karsaasti, mutta muuten saavat näyttää siltä miltä näyttävät (kunnes putkahtaa jotain muita kummallisuuksia ).

Kukin pitäköön maatiaisia tyylillään, säilyttäjät säilytysohjelman sääntöjen mukaan ja ei-säilyttäjät vaikka iloisesti sekoitellen!

[Muusa]

silloin aluksi oltiin noiden jalkojen värien ja "raitojen ja ruutujen" jne. kanssa niin tiukalla linjalla (Niemelä myös), että taatusti jäi hyvää ja puhdasta geeniainesta säilytysohjelmien ulkopuolelle "vieraan veren" pelossa. Sulkajalkojen kanssa oltiin tarkkana, ne hylättiin armotta. Alun kovasta karsinnasta huolimatta ns. vieraita piirteitä on silti putkahdellut yhdestä ja toisestakin kannasta. Ne ovat voineet pysyä piilossa useita (ehkä kymmeniäkin?) sukupolvia ja yhtäkkiä *PLOP* siinä se ominaisuus taas on! Eikä tämä syntyvä "erilainen" ole yhtään sen sekarotuisempi kun ne aikaisemmat "oikeannäköiset" sukupolvet. Onpahan vaan sattunut ne väärät geenit yhdistymään niin että tulevat näkyviin... Olen ollut käsittävinäni että tämä olisi yksi syy linjan löysäämiseen. Tuo hämeen mustan ja alhon muuttuminen "värikkäämmiksi" on odotettua, koska värijalostusta ei enää tehdä niinkuin näiden kantojen kehittämisen aikoina.

Hyvää geeniainesta on ehkä karsinnassa menetetty mutta sitä ei takaisin saa vaikka kuinka surisi, voi vain olla viisaampi.
Minä suhtaudun maatiaiskanan säilytykseen vähän kuten hevoskasvatukseen. Suomenhevosta on aina jalostettu suorituspainoitteisesti mutta sen on pitänyt myös olla rotutyypillinen (ja sittenkin yli 100v puhdassiitoksen jälkeen syntyy välillä joku yksilö jolla on itämaistyyliset kippurakorvat). Ihan samoin maatiaiskanalla minusta on tärkeintä ne suoritusominaisuudet (joita maatiaiskanalla on mm. pihassa pysyminen, kylmänkestävyys ja vähintään kohtalainen munantuotanto) mutta sen pitää myös näyttää maatiaiskanalta. Vaikka yksilöeroja saakin tietysti olla ja värikirjo tietysti laaja niin kanojen pitää olla maatiaiskanoiksi tunnistettavissa (ei siis sekoitettavissa johonkin sulkajalkaroturisteytykseen tms). Toisaalta taas jos jossain kannassa on tehty värivalintaa "aina" niin että tietty väri/värit on kannalle tyypillisiä ja joku väri sitten ehkä epätyypillinen, niin eikö silloin se kanta pitäisi säilyttää alkuperäisen kaltaisena?
Maltillisella valinnalla geenipooli ei edes mainittavasti kapene, sen suhteen on aika sama jättääkö tietyn kana-kukko-yhdistelmän jälkeläisestä sen yhdenvärisen vai toisenvärisen yksilön jatkamaan sukua.

Jotenkin olen ollut lukevinani/ymmärtävinäni , että kaikissa (ainakin lähes) maatiaiskannoissa on himppunen vieraita rotuja mukana. Ja useita kantoja on tietoisesti jalostettu ja risteytetty muilla roduilla viimeisen sadan vuoden aikana.

No ihan varmasti on risteytetty ainakin useimpia kantoja vielä vähän ennen säilytysohjelmaan liittämistä. Ei sitä maatiaiskanan rotupuhtautta ole osattu arvostaa kun maatiaiskana ei ole mikään varsinainen rotukaan ollut.

Ison ja pienen kannan ero on minusta geenipohjan laajuus, ei yksilömäärä.

Kuinka laaja geenipohja on milläkin kannalla? Säilytysohjelma on nyt yli kymmenvuotias ja se minkä verran oli tiettyä kantaa ohjelman alkaessa ei taida kovinkaan hyvin korreloida nykyisiin päälukuihin? Eli hyvä huomio ja noita kahta asiaa ei sovi sekoittaa keskenään.

[Rusina]

Sinä sen sanoit Muusa, "maltillinen valinta" on avainsana . Ihan samoilla linjoilla ollaan.

Noista väriasioista vielä. Jos päättäjät olisivat saaneet tahtonsa läpi, suomenhevonen olisi nyt liinaharja rautias, kuten vaikka haflinger. Meidän onneksi suomenhevosta ei suostuttu jalostamaan värin perusteella vaan omapäiset isännät käyttivät myös vääränvärisiä tammoja ja meillä on muitakin värejä hummissamme. Kaksi rautiasta kun ei voi saada muun värisiä varsoja. Sama kanoilla, jos partridgea suositaan jatkuvasti, niin kohta ei muuta olekkaan (niinhän siimis mua oikaisi tuolla värikeskustelussa kun itse kuvittelin muuta ). Tosin hämeen mustat ja alhot eivät ole tuossa vaarassa, kun eivät ole partridgeja . Värikirjon kannalta siis olisi hiukka merkitystä silläkin, jos suosisimme tai emme suosisi jotain tiettyjä värejä. Mutta mehän emme suosi .

Kuinka laaja geenipohja on milläkin kannalla? Säilytysohjelma on nyt yli kymmenvuotias ja se minkä verran oli tiettyä kantaa ohjelman alkaessa ei taida kovinkaan hyvin korreloida nykyisiin päälukuihin?

Olisi tosiaan kiva tietää millaisesta porukasta mitäkin kantaa on alettu säilyttää. Onko kellään faktaa asiasta?

Tuosta "menetetystä geeniaineksesta". Säilytettävissä kannoissa sitä ei saada takaisin *porajaa*, mutta noissa sekoittuneissa maatiaiskannoissa sitä voi hyvinkin säilyä .

[HiltaHelikopteri]

Olisi tosiaan kiva tietää millaisesta porukasta mitäkin kantaa on alettu säilyttää. Onko kellään faktaa asiasta?

Joskus aikoja sitten oli tästä aiheesta juttua ja tämän verran olen saanut kaivettua tietoa horniolaisesta kannasta...lainaan itseäni:

"Muori mainitsi, että horniolaiskannan elvytys on alkanut neljästä - kuudesta kanasta ja kahdesta kukosta. (Argh!-kanamäärä tosiaan vaihtelee tietolähteestä riippuen…kummallista, ettei noin pieniä lukuja osata laskea! ) Jokatapauksessa: noiden elävien horniolaisten lisäksi on maattaritiedotteen 2/2005 mukaan ollut myös 20 siitosmunaa, joista vain 5 on kuoriutunut ja niistä vain yksi on selvinnyt aikuiseksi saakka. Sukupuolta ei mainita."

Koivusen Anna-Liisalla on löytöhetkellä ollut neljä kukkoa, kanojen lukumäärä on tuntematon. Hänelle nämä ovat tulleet naapurista 1930-luvun lopulla, mutta ei mainita, että kauanko ovat olleet siellä naapurissa ja onko kumpikaan pitäjä käyttänyt uutta verta vai onko vain tämä yksi parvi ollut käytössä...

[kanamummo]

Tulipas hyvää tekstiä, ossaako tuohon mitään lisätä?
Minusta säilytysohjelma on loistoidea, suorastaan kuningasajatus; se pelasti koko maatiaiskanan sukupuutolta. Kanta on kuluneen vuoskymmenen aikana varmaan jo moninkertaistunut. Eniten säilyttäjärekisteri auttaa kukon vaihdossa ja kanoja haluavia tipujen löytämisessä.

Jonnekin ne maatiaiskanan ulkomuodon määritteet on ollut pakko vetää, ihan käytännön syistä. Tämä rajaus on varmaan nyt katsottu ajan myötä tarpeelliseksi vähän höllentää. Onko näin että pikkuporukoista (tyrnis, ilmajoki) pukkaa helpommin läpi nämä "ei-toivotut" piirteet?
Toisaalta vois kuvitella että jos sattuu hyödyllinen mutaatio, se leviää myös pikkupopulaatiossa nopeammin. Mitäs mie sitten teen? Karsin sen? Eihän sitä ollut kun mie kanat sain...

Ja tuohon kantojen yhdistämiseen: kysynpä taas että MIKSI? Onko perusteltu syy? Ilmajokisten munien itävyys on ollunna jopa 100%, 99 prossaa postitettuna ja niineespäin. Tuntuu ettei itävyyttä saa tuhottua edes kanan haudontap--kalla, ainut mikä siihen kykenee on hautomakone ja tunari mumma
Olettekos yhdistämässä länsisuomenkarjan, kyytön ja lapinlehmän samoista syistä?
Kanoilla on geno- ja fenotyypit ihan taatusti yhtä paljon erillään kuin maatiaisnisäkkäillä, jopa lapinporokoira ja lapinkoira on omina kantoinaan
Yhdistelkää vaan maatiaiskantoja, mutta tosiaan säilytysohjelman ulkopuolella. Muu olis sabotaasia.

[Rusina]

Minusta säilytysohjelma on loistoidea, suorastaan kuningasajatus; se pelasti koko maatiaiskanan sukupuutolta. Kanta on kuluneen vuoskymmenen aikana varmaan jo moninkertaistunut. Eniten säilyttäjärekisteri auttaa kukon vaihdossa ja kanoja haluavia tipujen löytämisessä.

JUURI NÄIN
Itse koin maatiaiskanaherätyksen 80-luvulla kun näin elämäni ensimmäiset maatiaiset yöpuulla koivun oksilla . Vielä 90-luvullakin puhuttiin yleisesti maatiaisista, ei mistään eri kannoista. "Maatiaisia" meillekin hommattiin, jälkeenpäin vasta selvisivät niiden kannat. Ja iloisesti pidettiin kaikkia sekaisin kun ei muusta tietty. Sitten luin että on olemassa lounaissuomalainen viljelysseutujen kana ja itäsuomalainen metsäseutujen kana, jotka ovat erilaisia (*Hmmm, katselee sillä simällä omia kanojaan ja näinpäs onkin *). No sitten käynnistyikin tämä säilytysohjelma ja maatiaiskanasta tuli jonkinlainen brandi, sen arvostus nousi roimasti. HYVÄ !

Ja tuohon kantojen yhdistämiseen: kysynpä taas että MIKSI? Onko perusteltu syy? Ilmajokisten munien itävyys on ollunna jopa 100%, 99 prossaa postitettuna ja niineespäin. Tuntuu ettei itävyyttä saa tuhottua edes kanan haudontap--kalla, ainut mikä siihen kykenee on hautomakone ja tunari mumma
Olettekos yhdistämässä länsisuomenkarjan, kyytön ja lapinlehmän samoista syistä?
Kanoilla on geno- ja fenotyypit ihan taatusti yhtä paljon erillään kuin maatiaisnisäkkäillä, jopa lapinporokoira ja lapinkoira on omina kantoinaan

Kantojen yhdistämiseen ei varmaankaan tule tarvetta jos säilyttäjät pitävät huolen geenipoolin säilymisestä. Joku pieni kanta joka on vuosikausia vain yhden säilyttäjän varassa on aika vaativa "hoidettava". Ilmajokiset eivät tosiaankaan taida geenipohjan kapeudesta kärsiä, ovat hyvin elinvoimaisia.

Suomenkarja on upeaa ja saisi ehdottomasti pysyä omina kantoinaan. Lapinlehmää on elvytetty ruotsalaisella vastaavalla, että on pysynyt elinvoimaisena. Lapinporokoira on myös saanut uutta verta valvotuilla rotuunotoilla, vaikka kaikki eivät sitä hyväksykkään.

Yhdistelkää vaan maatiaiskantoja, mutta tosiaan säilytysohjelman ulkopuolella. Muu olis sabotaasia.

SAMAA MIELTÄ. Säilytysohjelman sisällä ei saa sekoitella!
Ihmisillä on kuitenkin valmiina noita sekaantuneita maatiaiskantoja jollaista meilläkin oli (en tarkoita rotucoctaileja vaan maatiaissekoituksia). Eivät ne kaipaa kirvesterapiaa vaikka ovat "sekasotkumaatiaisia". Nehän voivat olla osa sitä tulevaisuuden geenipankkia. Eikös säilytysohjelman perustamisen yksi syy ollut nimenomaan tuo geenipankki tulevaisuuden varalle...

[Muusa]

Onko näin että pikkuporukoista (tyrnis, ilmajoki) pukkaa helpommin läpi nämä "ei-toivotut" piirteet?
Toisaalta vois kuvitella että jos sattuu hyödyllinen mutaatio, se leviää myös pikkupopulaatiossa nopeammin.

Onhan se loogista - mitä pienempi populaatio sitä isompi on yhden lisääntyvän yksilön vaikutus koko populaatioon.

Kiitti Hilta, juuri tuollaista esimerkkiä kannan pullonkaulasta hain ja onko horniolaiset nyt jotenkin erityisesti sukurutsasta kärsivä kanta? Vähän väliä täällä on keskustelua kantojen yhdistämisestä ja vedotaan kapeaan geenipooliin mutta kun kerta kaikkiaan ei pysytytä osoittamaan että siitä kapeasta geenipoolista olisi mitään haittaa... tai edes tulisi olemaan mitään haittaa, ettei ennaltaehkäisynäkään yhdistely ole mitenkään välttämätön toimenpide! Vaikka ajatuksena onkin aika ymmärrettävä, ilmankos se putkahtaa esiin aika ajoin.

Eikö tuollainen Rusinan sekakanta olisi lopulta sitten "oma kanta" kun se tarpeeksi keskenään risteytyy ja eriytyy?

[Rusina]

Mua kans kiinnostaisi eri kantojen alkuparvien koko. Horniolaiset on tiedossa, mutta mitenkäs esimerkiksi lindell ja luumäkeläiset jotka ovat ilmeisesti pysyneet koko ajan pieninä populaatioina. Jos alkukanta on ollut tarpeeksi suuri, niin tuskin niilläkään ongelmaa on? Näistä kaikista pienimmistä kannoista olisi mukava tietää vähän lisää. Jos tämmöisiä tietoja löytyy niin nehän voisi lisätä rotuesittelyyn.

Eikö tuollainen Rusinan sekakanta olisi lopulta sitten "oma kanta" kun se tarpeeksi keskenään risteytyy ja eriytyy?

Periaatteessa niin voisi ajatella . Säilytysohjelmaa luodessa taisi kuitenkin olla tarkoituksena etsiä VANHOJA jo eriytyneitä kantoja. Sellaista eriytymistä ei taida ihan muutamassa kanasukupolvessa tulla...
Pohjattoman utelias kun olen , musta olisi kiinnostavaa tietää kuinka "vanha" mikin kanta on. Kuinka moni on säilynyt puhtaana sotia edeltävältä ajalta (horniolainen joo, entäs kiuruvetinen?) ja kuinka moni taas on jonkun kananjalostajan tuotosta (alhot, ilmajokiset?, hämäläiset, kadonnut osaran kanta, mitkä muut?) ja miltä ajalta. Osasta löytyy tiedot tuolta rotuesittelystä mutta aika monesta löytyy hyvin epämääräiset alkuperätiedot. Onkohan näistä tarkempia tietoja enää kellään vai joko ne ovat haudassa?

[Moilanen]

Tämän topicin kun avasin, minua arvelutti ja arveluttaa edelleenkin se seikka, että vanhimmat kannat voidaan jäljittää tuonne 20-30-luvuille varmasti ja nuorimmat maatiaiskannat ovat alle kolmekymmentä vuotta vanhoja ja luodut vanhoista maatiaiskanakannoista lisäämällä tehomunijoita.
Lisäksi monet kannat ovat niin samalta alueelta ja pienistä kannoista kotoisin, että voisi ajatella joidenkin kantojen yhdistämistä.
Siltäkään seikalta ei ole vältytty, että maatiaisiin on sekoitettu varsin vanhoja koristekanakantoja ja vastaavia, joita niitäkin Suomessa on ollut jo kauan. Meillä ja meidän Alhoissa saa kyllä kehittyä mitä tahansa väriä tai muuta kummajaista, eivät nytkään kaikki punaisia ole, siitäkin johtuen ei karsintaa meillä tehdä vaikka säilyttäjä olenkin. Senverran olen oppinut mm koiramaailmasta. Ulkomuotojalostus, olipa eläin mikä hyvänsä, on aina tuhoisaa. Vanhan kynologin sanonta; tarkoituksenmukaisuus luo muodon.