Säilyttämisestä
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4500
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Sen verran taas inisen (lähinnä säilyttäjiksi aikovia ajatellen), että säilyttäjiksi sitoutuneet eivät saa risteyttää millään lailla. Ei suinpäin eikä hallitusti!jamppa kirjoitti:Enkä nyt tarkoittanut, että kaikki säilyttäjät alkaisi suinpäin risteyttämään omin neuvoin, vaan ihan sillai hallistusti joissakin parvissa.
Vain samaa kantaa olevia saa lisäännyttää keskenään.Muuten komppaan jampan ajatuksia ja olen sitä mieltä, että tuo bankiva oiskin jännä vaihtoehto, niin tulispahan sitten mahdollisimman alkuperäistä kanaa suomalaisiin kotkottimiin.
-
jamppa
-
hipinreppana
Tämä on huippumielenkiintoinen ketju! Minullahan ei siis ole yhtään siivekästä eikä vielä paikkaakaan missä niitä pitäisi, mutta hurjat suunnitelmat kyllä. Kommentoinpa siitä huolimatta (tai juuri sen takia)!
Minun koko kanainnostukseni lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että on melkoinen kunnia-asia ja mahdollisuus päästä suojelemaan uhanalaista lajia. Ajattelkaas, jos teillä olisi tilat ja rahaa ja aikaa hoitaa ja kasvattaa vaikkapa amurinleijonia tai muita yhtä lailla uhanalaisia eläimiä, niin olisitteko valmiita sitoutumaan siihen tehtävään kaikella suojelutyön vaatimalla hartaudella? Eläintarhoilla on monimutkaiset kantakirjat, eläinten vaihtamissopimukset ja siitossuunnitelmat jne millä sukupuuton partaalla olevia lajeja pidetään hengissä ja jopa palautetaan luontoon, kuten visentin tapauksessa on onnistuttu tekemään. Eikö suomalaisen maatiaiskanan suojeleminen ole ihan yhtä hieno asia?
Mikä sitten on parhain mahdollinen tapa toteuttaa tätä suojelutoimintaa on asia sinänsä. Jos olen lähdemateriaalista ymmärtänyt oikein, niin tämä nykyinen säilytysohjelma ja erilliset kannat ovat olleet ratkaisuna juuri siksi, ettei vielä tiedetä lopullisen varmasti miten homma saadaan parhaiten hoidettua ja parhainta ratkaisua odotellessa on hyvä pitää nykyiset kannat mahdollisimman ennallaan. Ehkä tulevaisuudessa sitten siirrytäänkin yhdistelemään kantoja, mutta tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan että olisi parasta keskittyä lintumäärän lisäämiseen kaikissa kannoissa erikseen.
Mutta se mikä tässä kuviossa hämmentää, on lintujen kasvattamisen melko lailla löyhät periaatteet. Olen katsellut esim. noita lintujen myymiseen liittyviä dokumentteja eikä niissä ole sen ihmeempää pakollista merkintää kuin se, mistä parvesta poikaset ovat peräisin. Eli ei siis mitään dokumenttia esim. siitä, mistä lauman kukko on kotoisin ja ovatko kukko ja kanat olleet toisilleen kuinka läheistä sukua. Ja kuitenkin luulisi että nimenomaan harrastekanalassa olisi mahdollista pitää ainakin jollakin varmuudella kirjaa siitä, mitä sukua linnut tosiasiassa ovat keskenään.
Jos todella on näin uhanalaisesta eläimestä kyse, niin eikö olisi aika petrata tässä asiassa ja vaatia vähän tarkempia selvityksiä kanojen sukuhistoriasta? Ymmärrän sen ettei voi aina tietää kuka kanoista on muninut jonkun tietyn munan, mutta kai nyt kukot yleensä tietää niin että voi sanoa, että näiden munien isä on samasta sisarusparvesta kuin kanat, ja sisarusparvi taas kotoisin paikasta X ja syntynyt laumassa missä kukko on paikasta Y ja kanat paikasta Z jne. Siinäpähän ainakin tietäisi miten ovat sukua keskenään.
Tuo taas ei ratkaise paljoakaan niiden kantojen kohdalla joita ei ole enempää kuin se pari kolme parvea. Siinä ei kai auta muu kuin vaihdella keskenään eri sukupolvista peräisin olevia kanoja. Itse olin miettinyt, että juurikin tuollainen Mimmin kuvailema lähestymistapa olisi paras, että on ensin pieni parvi ja siitä erotetaan uusi sukupolvi ja hommataan siihen eri paikasta kukko jne. Itse varmaan pyrkisin siihen, että kanat hautokoon itse sen mitä pystyvät, en kuitenkaan osaisi käyttää hautomakoneita sun muita vempeleitä ja hautomiskyky on kuitenkin maatiaiselle varsin olennainen. Tiedä sitten kuinka mahdotonta on saada vaikkapa viiden kanan parvesta kaikilta poikasia. Näin aloittelijana kuitenkin vielä kuvittelee, että on mahdollista organisoida oikea kanadynastia omalle pihalleen 
No joo, palauttakaa vaan minut ihan reippaasti maan pinnalle.
Enkä tosiaan väitä että mikään lähestymistapa olisi paras ja oikea, minun logiikkani mukaan kanojen tulevaisuutta vaan helpottaisi kummasti se että niiden sukuhistoriat olisivat mahdollisimman tarkasti selvillä. Eikö MTT voisi luoda vaikka lomakepohjia kanojen sukupuille? Voisi merkitä suoraan johonkin taulukkoon mikä on kanojen sukutausta ja laskea vaikka suoraan nuo sukusiitosprosentit. Kuka osaisi väsätä sellaisen?
Ja toinen juttu mistä ajattelin sanoa jo aiemmin: laittakaa nyt hyvät ihmiset lisää kuvia tuonne maatiaiskanan esittelyyn! Täällä on koko ajan todella upeita kuvia esillä mutta esim. hakutoiminnolla on ihan mahdotonta penkoa eri topiikeista kuvia eri kanakannoista. Eikö niille voisi tehdä vaikka erilliset kuvakansiot jonnekin niin voisi todella vertailla ulkonäköä eri kantojen kesken? Haa, oikeastaan se mikä tämän ratkaisisi olisi kanojen oma Sukuposti.net-palvelu Jokaisesta Suomen maatiaiskanasta vaan kuva ja sukutaulu niin johan tulee selkoa tähän monimuotoisuuteen!
Tämmöisiä ajatuksia ihan vaan teoriapohjalta. Kertokaa te käytännöstä
Minun koko kanainnostukseni lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että on melkoinen kunnia-asia ja mahdollisuus päästä suojelemaan uhanalaista lajia. Ajattelkaas, jos teillä olisi tilat ja rahaa ja aikaa hoitaa ja kasvattaa vaikkapa amurinleijonia tai muita yhtä lailla uhanalaisia eläimiä, niin olisitteko valmiita sitoutumaan siihen tehtävään kaikella suojelutyön vaatimalla hartaudella? Eläintarhoilla on monimutkaiset kantakirjat, eläinten vaihtamissopimukset ja siitossuunnitelmat jne millä sukupuuton partaalla olevia lajeja pidetään hengissä ja jopa palautetaan luontoon, kuten visentin tapauksessa on onnistuttu tekemään. Eikö suomalaisen maatiaiskanan suojeleminen ole ihan yhtä hieno asia?
Mikä sitten on parhain mahdollinen tapa toteuttaa tätä suojelutoimintaa on asia sinänsä. Jos olen lähdemateriaalista ymmärtänyt oikein, niin tämä nykyinen säilytysohjelma ja erilliset kannat ovat olleet ratkaisuna juuri siksi, ettei vielä tiedetä lopullisen varmasti miten homma saadaan parhaiten hoidettua ja parhainta ratkaisua odotellessa on hyvä pitää nykyiset kannat mahdollisimman ennallaan. Ehkä tulevaisuudessa sitten siirrytäänkin yhdistelemään kantoja, mutta tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan että olisi parasta keskittyä lintumäärän lisäämiseen kaikissa kannoissa erikseen.
Mutta se mikä tässä kuviossa hämmentää, on lintujen kasvattamisen melko lailla löyhät periaatteet. Olen katsellut esim. noita lintujen myymiseen liittyviä dokumentteja eikä niissä ole sen ihmeempää pakollista merkintää kuin se, mistä parvesta poikaset ovat peräisin. Eli ei siis mitään dokumenttia esim. siitä, mistä lauman kukko on kotoisin ja ovatko kukko ja kanat olleet toisilleen kuinka läheistä sukua. Ja kuitenkin luulisi että nimenomaan harrastekanalassa olisi mahdollista pitää ainakin jollakin varmuudella kirjaa siitä, mitä sukua linnut tosiasiassa ovat keskenään.
Jos todella on näin uhanalaisesta eläimestä kyse, niin eikö olisi aika petrata tässä asiassa ja vaatia vähän tarkempia selvityksiä kanojen sukuhistoriasta? Ymmärrän sen ettei voi aina tietää kuka kanoista on muninut jonkun tietyn munan, mutta kai nyt kukot yleensä tietää niin että voi sanoa, että näiden munien isä on samasta sisarusparvesta kuin kanat, ja sisarusparvi taas kotoisin paikasta X ja syntynyt laumassa missä kukko on paikasta Y ja kanat paikasta Z jne. Siinäpähän ainakin tietäisi miten ovat sukua keskenään.Tuo taas ei ratkaise paljoakaan niiden kantojen kohdalla joita ei ole enempää kuin se pari kolme parvea. Siinä ei kai auta muu kuin vaihdella keskenään eri sukupolvista peräisin olevia kanoja.
Itse olin miettinyt, että juurikin tuollainen Mimmin kuvailema lähestymistapa olisi paras, että on ensin pieni parvi ja siitä erotetaan uusi sukupolvi ja hommataan siihen eri paikasta kukko jne. Itse varmaan pyrkisin siihen, että kanat hautokoon itse sen mitä pystyvät, en kuitenkaan osaisi käyttää hautomakoneita sun muita vempeleitä ja hautomiskyky on kuitenkin maatiaiselle varsin olennainen. Tiedä sitten kuinka mahdotonta on saada vaikkapa viiden kanan parvesta kaikilta poikasia. Näin aloittelijana kuitenkin vielä kuvittelee, että on mahdollista organisoida oikea kanadynastia omalle pihalleen No joo, palauttakaa vaan minut ihan reippaasti maan pinnalle. Enkä tosiaan väitä että mikään lähestymistapa olisi paras ja oikea, minun logiikkani mukaan kanojen tulevaisuutta vaan helpottaisi kummasti se että niiden sukuhistoriat olisivat mahdollisimman tarkasti selvillä. Eikö MTT voisi luoda vaikka lomakepohjia kanojen sukupuille? Voisi merkitä suoraan johonkin taulukkoon mikä on kanojen sukutausta ja laskea vaikka suoraan nuo sukusiitosprosentit. Kuka osaisi väsätä sellaisen?
Ja toinen juttu mistä ajattelin sanoa jo aiemmin: laittakaa nyt hyvät ihmiset lisää kuvia tuonne maatiaiskanan esittelyyn! Täällä on koko ajan todella upeita kuvia esillä mutta esim. hakutoiminnolla on ihan mahdotonta penkoa eri topiikeista kuvia eri kanakannoista. Eikö niille voisi tehdä vaikka erilliset kuvakansiot jonnekin niin voisi todella vertailla ulkonäköä eri kantojen kesken? Haa, oikeastaan se mikä tämän ratkaisisi olisi kanojen oma Sukuposti.net-palvelu
Jokaisesta Suomen maatiaiskanasta vaan kuva ja sukutaulu niin johan tulee selkoa tähän monimuotoisuuteen!Tämmöisiä ajatuksia ihan vaan teoriapohjalta. Kertokaa te käytännöstä
-
kanamummo
No nih, taas yritän selventää itseäni, tää ulosanti välillä on vajavaista: Kyllä, olen samaa mieltä että tiukka sukusiitos (hitsi oli k jäädä poissmari kirjoitti:Kanamummo pystyy ajattelemaan tämän asian nyt täysin päinvastoin kuin minä. Eli ajattelen että pieni eriytyy nopeammin muusta porukasta juuri siksi että geneettinen monimuotoisuus vähenee. Ei siis suinkaan lisäänny, kuten kirjoitit.(Näin myös samassa yhteydessä mainittu Juha Kantanen luennoillaan opettaa.) Sukusiitos nimenomaan samankaltaistaa. Eli jos tiukkaa sukusiitosta tehdään kauan monimuotoisuus vähenee kaikilla tasoilla.
) samankaltaistaa, mutta en tarkoitaanut sukusiitosta. Tarkoitin pientä kantaa jossa kuitenkin on suht riittävästi lisääntyviä yksilöitä. Huono vertaus taas: Darwinin peipot. Yhdestä lajista olosuhteet muovasivat monta eri tarkoituksiin soveltuvaa lintusta.
Plus vielä se että pikkuparvessa pikku mutaatiot sun muut variaatiot pääsee leviämään ehkä, mahdollisesti, isoa parvea paremmin.
Ton sun hernevertauksen oon aatellu just toisinpäin eli kaikki erot katoais jos lyötäis maattarikannat yhteen
Jatketaan
-
Muusa
Mä sit taas en näe tuota kovin isona uhkakuvana varsinkin kun maatiaisten suosio on koko ajan kasvamassa ja uusia säilyttäjiä tulee lisää jolloin tietysti se alkuperäinen suppea sukujuuri pysyy samana mutta leviää, eli ei ole pakko parittaa keskenään siskoa ja veljeä tai isää ja tytärtä vaan voidaan valita vaikka pikkuserkku (kevennyksenä muistutettakoon että ihmisilläkin serkut saavat mennä naimisiinjamppa kirjoitti: Mä näkisin, et joku tällänen olis parempi tehdä nyt kun kannat on vielä suht hyviä, eikä vasta sitten kun kanat on kottaraisen kokoisia lisääntymiskyvyttömiä kippuravarpaisia olioita.
Mä kuitenkin olen sitä mieltä, että sekin on vielä edessä jos näin jatketaan.
)hipinreppanalla hienoja ajatuksia! Ja tuo "sukutaulupohja" on ihan harkinnan arvoinen. Nykyiselläänhän säilytyskaavakkeessa ei ole enää sitä kohtaa "Kanaerä on siitosparvesta [kukko] [kana]"! Mä olen koittanut tipujen ostajille aina antaa tarkat selvitykset siitä mikä kukko tai kana on ehkä/todennäköisesti/varmasti/mahdollisesti jonkun yksilön isä/emo ja luetellut myös mistä yksilöt ovat kotoisin. Pitäisi vaan oikeasti piirtää ne sukutaulupohjalle koska, en mä nyt pidä ketään tyhmänä, mutta varsinkin kun ne sukutiedot ovat tuota ehkä-luokkaa niin niitten jotka eivät harrastuksekseen puljaile sukutaulujen parissa noin muuten, voi olla vaikea ymmärtää mun sekavia selvityksiäni (onko?)
-
maunu_muori
Tommoinen sukutauluajattelu miusta johtaa just siihen, mitä tulis välttää: valitaan yks kukko ja sille muutama kana, kun näin se ei mun mielestä sais olla.
Pitäis olla isompi parvi yhessä ja siinä useempi kilpaileva kukko, ja sillä periaatteella, että vahvin, elinvoimasin, hedelmöityskykyisin siittäs eniten jälkeläisiä.
Mut ei ...kun ne tappelee, HUI... en kestä kattoo...
Tolla: otanpa tämän kukon, kun tää muo miellyttää ja kun nää on vielä yleensä jotain ulkomuotojuttuja... ja länttää näitten lempparikanojeni joukkoon, saahaan aikaseks just se sama mitä sakemanneille tehtii
Pitäis olla isompi parvi yhessä ja siinä useempi kilpaileva kukko, ja sillä periaatteella, että vahvin, elinvoimasin, hedelmöityskykyisin siittäs eniten jälkeläisiä.
Mut ei ...kun ne tappelee, HUI... en kestä kattoo...
Tolla: otanpa tämän kukon, kun tää muo miellyttää ja kun nää on vielä yleensä jotain ulkomuotojuttuja... ja länttää näitten lempparikanojeni joukkoon, saahaan aikaseks just se sama mitä sakemanneille tehtii
-
smari
Onkohan tässä niin että kaukaa näkee paremmin kuin läheltä? Ja silloin kun oma lehmä ei ole ojassa, niin voi ajatella enemmän järjellä kuin tunteella?
Kiva kun taas uusi uskaltautuu esittämään hyvä ajatuksia
Juuri ihan järkiperäistä suunnittelua maatiaset tarvitsee. Missä muodossa se toteutus sitten tapahtuukaan. Isojen kantojen tilanne on aivan erilainen kuin esim 1-3 säilyttäjän varassa olevien parvien, tuolloin niitä parviakin on usein vain se 1-3. Ja polkevia kukkojakin voi olla vain se 1-3. Juuri nämä pienet kannat on se mun huolenaihe. Kyllä tällaisessa tilanteessa, varsinkin kun se on jatkunut 20 vuotta, on syytä miettiä mitä tekee. Se vaatii aikaa, ajattelua, vaivaa ja rahaakin.
Tiedän itse omasta kokemuksesta että on huomattavasti helpompaa puhdistaa päivittäin yksi vesiastia. Täyttää yksi ruoka-astia. Pestä yksi märkäruokaa varten oleva astia. Viedä soosit yhteen karsinaan. Elättää yksi kukko. Teen silti nuo kaikki hommat joka päivä 7 kertaa, koska kanat on seitsemässä eri karsinassa.
Kun tulee kesä, erotan jotkut karsinat vielä pienemmiksi yksiköiksi, koska haluan hyvin tarkkaan tietää minkä parin kukkopoikasia jätän jatkoa varten itselleni ja mistä parista jää kanoja. Ja näihin valintoihin vaikuttaa monet asiat, erityisesti sukulaisuussuhteet tai niiden puuttuminen. Ja ennenkaikkea ajatus siitä että seuraaviksikin vuosiksi on pareja/parvia joissa sukurutsausta ei tule ja monimuotoisuus säilyy. Ja ilolla näen tämän vaivan koska se on sydäntäni lähellä ja haluan vaalia omiani pitämällä ne sellaisina kuin ne ovat, en muuttaa niitä.
Tottakai tulee hetkiä jolloin niitä seitsemää vesikippoa pestessä naureskelen että avaanpa kaikkien karsinoitten ovet ja laitan yhden veden keskelle. Eli asiat voisi tehdä helpommin. Kuten nyt yleensä tehdään pitäessä suomalaista maatiaiskanaa.
Ja varmaan tästä saa sen kuvan että mulla on paljon kanoja, eli selvyyden vuoksi kerrottakoon että niitä on 22. Siitokseen käyttöä varten on kukkoja täksi vuodeksi 11.
Kiva kun taas uusi uskaltautuu esittämään hyvä ajatuksia
Juuri ihan järkiperäistä suunnittelua maatiaset tarvitsee. Missä muodossa se toteutus sitten tapahtuukaan. Isojen kantojen tilanne on aivan erilainen kuin esim 1-3 säilyttäjän varassa olevien parvien, tuolloin niitä parviakin on usein vain se 1-3. Ja polkevia kukkojakin voi olla vain se 1-3. Juuri nämä pienet kannat on se mun huolenaihe. Kyllä tällaisessa tilanteessa, varsinkin kun se on jatkunut 20 vuotta, on syytä miettiä mitä tekee. Se vaatii aikaa, ajattelua, vaivaa ja rahaakin.Tiedän itse omasta kokemuksesta että on huomattavasti helpompaa puhdistaa päivittäin yksi vesiastia. Täyttää yksi ruoka-astia. Pestä yksi märkäruokaa varten oleva astia. Viedä soosit yhteen karsinaan. Elättää yksi kukko. Teen silti nuo kaikki hommat joka päivä 7 kertaa, koska kanat on seitsemässä eri karsinassa.
Kun tulee kesä, erotan jotkut karsinat vielä pienemmiksi yksiköiksi, koska haluan hyvin tarkkaan tietää minkä parin kukkopoikasia jätän jatkoa varten itselleni ja mistä parista jää kanoja. Ja näihin valintoihin vaikuttaa monet asiat, erityisesti sukulaisuussuhteet tai niiden puuttuminen. Ja ennenkaikkea ajatus siitä että seuraaviksikin vuosiksi on pareja/parvia joissa sukurutsausta ei tule ja monimuotoisuus säilyy. Ja ilolla näen tämän vaivan koska se on sydäntäni lähellä ja haluan vaalia omiani pitämällä ne sellaisina kuin ne ovat, en muuttaa niitä.
Tottakai tulee hetkiä jolloin niitä seitsemää vesikippoa pestessä naureskelen että avaanpa kaikkien karsinoitten ovet ja laitan yhden veden keskelle. Eli asiat voisi tehdä helpommin. Kuten nyt yleensä tehdään pitäessä suomalaista maatiaiskanaa.
Ja varmaan tästä saa sen kuvan että mulla on paljon kanoja, eli selvyyden vuoksi kerrottakoon että niitä on 22. Siitokseen käyttöä varten on kukkoja täksi vuodeksi 11.
-
monnilainen
-
mirri
-
smari
Joo, ei tosiaan takaakaan, mutta silloin tietää itse mitä tapahtuu ja miten sukulaisuussuhteet menee. Monnilainen tämän hyvin tietää ja ymmärtää, eli tämä vastaus on vain muille.monnilainen kirjoitti:No, karsinoiminen ei välttämättä takaa laajaa geenipoolia, vaikka on tosi hieno juttu.
Laajaa geenipoolia ei myöskää takaa se eri sukupolvien käyttäminen, erityisesti kun sukusiitosaste on jo korkea ja populaatia hyvin pieni.-
kanamummo
Hipinreppana vei multa jalat alta. Siinähän se on koko ajatus kauniisti esiteltynä. Meikä eksyy joskus vilosovoimaan vähän liikoja. Mutta kun se on kivaa... ...ja siinä voi tapahtua ihan jänniä oivalluksia kun ei kaikki omassa nurkassaan asioita mietiskele.
Sukutaulu olis hyvä ajatus, mulla se on vaan kalenterin nurkassa josta oon tipun/siitosmunanostajille yrittäny kertoo mistä isä on ja mistä kannattas seuraava siitoskukko hankkia.
Ja just nimenomaan tää säilyttäminen on kunnia-asia, kulttuuriteko ja ainutlaatuisen suomalaisen kannan pelastamista.
...ja siinä voi tapahtua ihan jänniä oivalluksia kun ei kaikki omassa nurkassaan asioita mietiskele.Sukutaulu olis hyvä ajatus, mulla se on vaan kalenterin nurkassa josta oon tipun/siitosmunanostajille yrittäny kertoo mistä isä on ja mistä kannattas seuraava siitoskukko hankkia.
Ja just nimenomaan tää säilyttäminen on kunnia-asia, kulttuuriteko ja ainutlaatuisen suomalaisen kannan pelastamista.
-
kanamummo
-
smari
Varmasti kolmen parven kesken voikin kukkoa vaihdella. Mutta eikös nekin juuri vasta olleet ihan yhtenä parvena? Eli ovat jo valmiiksi hyvin sukusiittoisia, eli kaikki kolme parvea on nytkin aivan lähisukulaisia.
Eikö Ilmajokinen kanta ole muuttunut tämän säilytysohjelman aikana? Vai onko se samanlainen kuin aloitettaessa oli?
Eikö Ilmajokinen kanta ole muuttunut tämän säilytysohjelman aikana? Vai onko se samanlainen kuin aloitettaessa oli?