Siis tosiasiassa ruokahan on nyt jo hirmu kallista, varsinkin kun ottaa huomioon sen että jos sä maksat 6 munan kennosta vapaankanan munia esim 1,15e niin siitä ei se tuottaja saa kuin murto-osan. Eli ruuan hinnasta suurin osa menee välikäsille, onneksi tuottajat ovat heränneet tähän epäkohtaan perustamalla tilojen yhteisiä osuuskuntia ja tila myymälöitä. Sori jos nimekkeet persiillään mutta eiköhän jokainen ymmärrä mitä tarkoitan. Vielä kun ostajatkin oppisivat löytämään nämä tilamyymälät. Silloin tuottajat saisivat paremman katteen työllensä ja pystyisivät parantamaan enemmän eläinten oloja yms.(Tämä siis mun käsitys asiasta voin olla väärässä) haluaisin ainakin että asiat olisi näin.
Meillä on viisi henkinen perhe ja elukat päälle.Olemme molemmat matalapalkkaisia, toisen tili menee kokonaan ruokaan joten kyllä minun mielestä ruoka on kallista.Ja kallius potuttaa sen takia kun ne rahat menee kaupoille ja jalostamoille yms eikä tuottajille.
Ja sitten vielä veroherra ottaa omansa joka välistä.
EVR iski kanalaan
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
-
Ilona
Mun ukkoni sanoi tyhjentävästi näistä eeveeärräläisistä: toinen linssi on vaaleenpunainen ja toinen mustavalkoinen. Ei tähän ole mitään lisättävää. 
Mää olen samoja juttuja miettinyt kuin Mimmi elikkäs tota eri eläinten eriasteista humanisoimista. Koirien kanssa menee joillakin ihan överiksi. Mä en mm. käsitä, että lonkkavikaisen koiran lonkat saatetaan leikata ja joku elukkalääkäri suostuu tekemään tällaista. Sillä koiralla on kuitenkin hirveät tuskat ja pitkän aikaa. Joku aika sitten paikallislehdessä kauhisteltiin, kun joku oli lopettanut koiransa ampumalla. Ihan niinkuin se nyt olis jotenkin julma tapa lopettaa koira. Mut mäpä sain kuulla olevani eläinrääkkääjä, kun kaverin pyynnöstä hoidin viikon verran lintulaudan alta löytynyttä jalastaan halvaantunutta fasaania. Oli vissiin syönyt liian yksipuolisesti pelkkää kauraa ja kivennäistasapaino järkkynyt. Itsekin kyllä mietin, että onkohan tässä nyt järkeä, mutta se kuitenkin kuntoutui. Ja jos ei pysyvästi, niin saipahan kanahaukka helpon paistin (mä en saanut tällä kertaa). Ja voi sitä iänikuista kuinsäävoitteurastaasunlemmikkikanoja -narinaa... ja mä meinaan teurastaa pukkikilinkin, jos semmonen keväällä syntyy. Tässä maailmassa me eläimet (joita me ihmisetkin ollaan) syödään tosiamme ja so not, kuten Matti Nykänen asian ilmaisisi. Mä olen niin lihalle perso immeinen, etten malta jättää ylimääräisiä kanoja olemaan, vaikka kyllä ne meillä saa olla niin kauan kuin vaan vähänkin munia tulee. Ja broiskua kun en osta! Sehän ei edes maistu miltään...
Mää olen samoja juttuja miettinyt kuin Mimmi elikkäs tota eri eläinten eriasteista humanisoimista. Koirien kanssa menee joillakin ihan överiksi. Mä en mm. käsitä, että lonkkavikaisen koiran lonkat saatetaan leikata ja joku elukkalääkäri suostuu tekemään tällaista. Sillä koiralla on kuitenkin hirveät tuskat ja pitkän aikaa. Joku aika sitten paikallislehdessä kauhisteltiin, kun joku oli lopettanut koiransa ampumalla. Ihan niinkuin se nyt olis jotenkin julma tapa lopettaa koira. Mut mäpä sain kuulla olevani eläinrääkkääjä, kun kaverin pyynnöstä hoidin viikon verran lintulaudan alta löytynyttä jalastaan halvaantunutta fasaania. Oli vissiin syönyt liian yksipuolisesti pelkkää kauraa ja kivennäistasapaino järkkynyt. Itsekin kyllä mietin, että onkohan tässä nyt järkeä, mutta se kuitenkin kuntoutui. Ja jos ei pysyvästi, niin saipahan kanahaukka helpon paistin (mä en saanut tällä kertaa). Ja voi sitä iänikuista kuinsäävoitteurastaasunlemmikkikanoja -narinaa... ja mä meinaan teurastaa pukkikilinkin, jos semmonen keväällä syntyy. Tässä maailmassa me eläimet (joita me ihmisetkin ollaan) syödään tosiamme ja so not, kuten Matti Nykänen asian ilmaisisi. Mä olen niin lihalle perso immeinen, etten malta jättää ylimääräisiä kanoja olemaan, vaikka kyllä ne meillä saa olla niin kauan kuin vaan vähänkin munia tulee. Ja broiskua kun en osta! Sehän ei edes maistu miltään...
-
smari
Ei meidän kanat oo lemmikkejä. En tiä miksi ne määrittelisi...ööö... ne on kanoja. Nuo määrittelyt joksikin on hankalia.Suvianne kirjoitti:Smari ja Mimmi te ilmeisesti pidätte niitä lemmikkeinä?
Jos nuoret on munintaa varten ja vanhat muuten vain? Tai ne on lemmikkiharrastuseläintuotantomeidänkanoja. Mun mielestä ne vaan on sinällään upeita ja arvokkaita ja haluan omat kananmunat ja enpä oikeen meidän muitakaan eläimiä osaa määritellä, kun se määrittely on kuitenkin niin häilyvää ja muuttuu eläinyksilön eri elämänvaiheissa.Kirjotin äsken tooosi pitkän kirjotuksen eri eläinten arvoista ja pyyhin pois kun meni niin sekavaksi paatokseski.
-
kanamummo
Samaa hain kuin tekin kun puhuin viljelijän raaistumisesta tehotuotannon seurauksena. Sellanen 50-lukulainen pienviljely mahdollisti eläinten yksilökohtaisen tuntemisen ja niiden käyttäytymisen ymmärtämisen. Maito oli hinnoissaan ja työ tuntui arvokkaalta. Vaikea sanoa oliko eläin tuotantoeläin vai lemmikki, siltä väliltä kai 
Nykyviljelijä ei takuulla tunne 10000 kanaansa tai 300 lehmäänsä, lopputuotteesta et saa paljon mitään ja tuntipalkka jää alle 4 euron, pitkästi. Mikä siinä on eläimen arvo? Niitä alkaa pitää alempiarvoisina ja tyhminä, ihan kuin natsit juutalaisia ja silloin niille on "oikeutus" tehdä mitä vaan. Esineitä.
Täytyy sanoa että luojan kiitos jouduttiin jättämään maatalous ennen eu:ta, ei tätä menoa olis sydän eikä pää kestänyt.
Sori jos meni off topic
Nykyviljelijä ei takuulla tunne 10000 kanaansa tai 300 lehmäänsä, lopputuotteesta et saa paljon mitään ja tuntipalkka jää alle 4 euron, pitkästi. Mikä siinä on eläimen arvo? Niitä alkaa pitää alempiarvoisina ja tyhminä, ihan kuin natsit juutalaisia ja silloin niille on "oikeutus" tehdä mitä vaan. Esineitä.
Täytyy sanoa että luojan kiitos jouduttiin jättämään maatalous ennen eu:ta, ei tätä menoa olis sydän eikä pää kestänyt.
Sori jos meni off topic
-
maunu_muori
Kappas kun en huomannut, että mun ihan aidot broiskut oli mitenkään sairaita.. oli mulla niitäkin.. ja ihan silloin, kun muniksen porukka meillä kävi! Ja taatusti liikku aikuinen iso kukko, kun porukoitten piti lapio kädessä käydä huuskassa, ei muuten ollut asiaa ... ainoo joka sitä toista kukkoo pysty lähestyyn oli muniksen kanakuiskaaja..niin että ei broisku ole sairas, jos sitä hoidetaan oikein. Kyllä se pentele käy päälle siinä kuin maatiaskukkokin.. 
.. ritolat pitää ottaa tavis immeisen....
Jostainhan niitten broiskujen munienkin(untuvikkojen) pitää tulla(ja paljon niita tarvitaankin nyt kun ihmiset kaipaa keveenpää ruokavalioo) eli kyllä niitä terveitä aikuisia lintuja on kasvattamoissa.. ihan samalla viisiin saa jonkun toisenkin kanarodun jalattomaksi, jos syöttää väärin jtai kalkkunan. Broisku tarvii vaan vähän keveemmän ruokavalion kuin muut, paljon vihannesta joukkoon eikä vapaata ruokatarjoilua, jos lemmikkinä pitää. Lihantuotannnossa taas käytetään sen eläimen suunnatonta syöntikykyä hyväksi...mieluummin se vain syö ja paskoo...
Tosta kyyhkyjen kelvottomuudesta tai lopettamisesta tai miten se Pigeon sanoi, se, että lentää huipputuloksia ei oo kyyhkyn kohdalla muuta kuin ihmisten saaliinhimoo(siis tuolla maailmalla) .. sielähän pyörii kilpailussa isot vedonlyöntirahat, näin oon ymmärtanyt, ei se sen kummosempaa oo kuin tehotuotanto yleensä, jalostetaan vaan omanvoiton takia ykspuoleisesti tiettyä ominaisuutta.(sori.. en tarkoita nyt suomalaisia..), jokohan noita kilpalintuja isossa maailmassa doupataan
.. vois hyvin kuvitella, kun on levinnyt jo kilpahevosiinkin. Ei niistä hevosista turhan takia oteta kokeita ennen isoja kilpailuja.
.. ritolat pitää ottaa tavis immeisen....Jostainhan niitten broiskujen munienkin(untuvikkojen) pitää tulla(ja paljon niita tarvitaankin nyt kun ihmiset kaipaa keveenpää ruokavalioo) eli kyllä niitä terveitä aikuisia lintuja on kasvattamoissa.. ihan samalla viisiin saa jonkun toisenkin kanarodun jalattomaksi, jos syöttää väärin jtai kalkkunan. Broisku tarvii vaan vähän keveemmän ruokavalion kuin muut, paljon vihannesta joukkoon eikä vapaata ruokatarjoilua, jos lemmikkinä pitää. Lihantuotannnossa taas käytetään sen eläimen suunnatonta syöntikykyä hyväksi...mieluummin se vain syö ja paskoo...
Tosta kyyhkyjen kelvottomuudesta tai lopettamisesta tai miten se Pigeon sanoi, se, että lentää huipputuloksia ei oo kyyhkyn kohdalla muuta kuin ihmisten saaliinhimoo(siis tuolla maailmalla) .. sielähän pyörii kilpailussa isot vedonlyöntirahat, näin oon ymmärtanyt, ei se sen kummosempaa oo kuin tehotuotanto yleensä, jalostetaan vaan omanvoiton takia ykspuoleisesti tiettyä ominaisuutta.(sori.. en tarkoita nyt suomalaisia..), jokohan noita kilpalintuja isossa maailmassa doupataan
.. vois hyvin kuvitella, kun on levinnyt jo kilpahevosiinkin. Ei niistä hevosista turhan takia oteta kokeita ennen isoja kilpailuja.-
mirri
Muori on tuossa ihan asiassa, kevyempää ruokaa ja että saavat liikkua, ei oo pakko lihottaa lintua. Kyllä ne lihoo kaikki kanat jos ei saa liikuu ja tuupataan teho ruoka.
(Niin ei se viljelijän palkka oo pienemmälläkään tilalla enempää kun sen alle 4 euroo. Tuntuu joskus et on oikeen rikos kun tietää elukat paremmin nimellä kun numerolla. Pieneks se jää tilipussi meilläkin. Kun se tulo pitäisi tulla tuolta maataloudesta).Sillä oon koittanutkin valistaa ihmisiä tuosta tehotuotannosta. Ehkä tuossa evr:än iskusta alkavat tajuumaan että mikä määrä lintuja on yhdessä munituskanalassa. Ja jos oikeen ynnäävät niin kyllä ihan maalaisjärjellä osaa laskea pituus x leveys. Että montako neliöö siellä on sitä tilaa eläintä kohti. Olishan se maaseutu kauniinpi,
elävämpi, asumis kelposempi, viriikkeellisempi ynm. Jos niitä eläimiä saisi ohiajajatkin katsella auton ikkunasta maatalojen pihoilla ja pelloilla. Että toivotaan että tuosta evr:än touhusta on jotain hyötyäkin.
(Niin ei se viljelijän palkka oo pienemmälläkään tilalla enempää kun sen alle 4 euroo. Tuntuu joskus et on oikeen rikos kun tietää elukat paremmin nimellä kun numerolla. Pieneks se jää tilipussi meilläkin. Kun se tulo pitäisi tulla tuolta maataloudesta).Sillä oon koittanutkin valistaa ihmisiä tuosta tehotuotannosta. Ehkä tuossa evr:än iskusta alkavat tajuumaan että mikä määrä lintuja on yhdessä munituskanalassa. Ja jos oikeen ynnäävät niin kyllä ihan maalaisjärjellä osaa laskea pituus x leveys. Että montako neliöö siellä on sitä tilaa eläintä kohti. Olishan se maaseutu kauniinpi,
elävämpi, asumis kelposempi, viriikkeellisempi ynm. Jos niitä eläimiä saisi ohiajajatkin katsella auton ikkunasta maatalojen pihoilla ja pelloilla. Että toivotaan että tuosta evr:än touhusta on jotain hyötyäkin.-
maunu_muori
-
Mimmi
No, en mä niitä eläimiä mitenkään määrittele. Mun mielestä "tuotantoeläin" kuitenkin tuo mieleen enempi tehotuotannon, jossa eläin ei voi hyvin. Kyllä meillä ylimääräiset kukot syödään, mutta siinä on varmaan se, että kun niitä ei kertakaikkiaan voi pitää niin paljon, kuin kanoja. Eli ne teurastetaan lähinnä kuitenkin eläinten oman hyvnvoinnin turvaamiseksi.Suvianne kirjoitti:Smari ja Mimmi te ilmeisesti pidätte niitä lemmikkeinä?
"Lemmikki" taas tuntuu enemmän näiltä sisällä pidettäviltä eläimiltä, kissat ja koirat jne. Ja niiden kanssa taas ihmisillä menee ihan överiksi, kun niitä inhimillistetään. Lemmikkien älytön lihottaminen herkuilla ja pukeminen tai toisaalta kilpaileminen niin, ettei eläin enää siitä itse nauti on yhtä lailla eläinten väärinkäyttöä kuin tehotuotantokin.
Mulla siis on eläimiä, joille pyrin tarjoamaan niin hyvin lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollistavat olot, kuin vain pystyn. Ehkä kuvaavin sana ois kotieläin.
Jos esim. taloudellinen tilanne heikkenisi tai muuten päättäisin pyrkiä vielä enemmän omavaraistalouteen, niin varmasti kavattaisin omia lihoja niin pupujen, vuohien, ankkojen kuin kukkojenkin muodossa. Hyvän elämän saisivat ja hyvän kuoleman.
-
Suvianne
Tästä munimattomien syömisestä sen verran lisään, että kun pigeon sanoi että jotkut tappaa huonot kyyhkyt ja pitää vain hyvät. Niin niitä voi verrata keskenään vain jos syö ne kyyhkyt.
Eli minun munimaton kana joutuu syötäväksi. Joten se ei tee silloin turhaa kuolemaa. Se elää hyvän elämän ja kun aika koittaa se syödään. jokainen kana jonka itse kasvatan ja syön on vähemmän kaupan tiskin tehotuotetuista.
Eli osaanko nyt selittää niin, että kaikki ymmärtää? En halua ostaa tehobroileria ja siksi syön kanani!!
Minusta olisi ristiriitaista pitää vanhuksia ja ostaa omaan ruokapöytään broileria kaupasta.
Sitten asia on eri jos niitä ei osta. Mutta ostaako silloin tehotuotettua sikaa tai nautaa??
Eli tämä on se minun eettinen pointti.
Ennemmin omaa kuin kärsinyttä vierasta.
ps. löysin uudesta kaupastamme Luomumakkaraa!! Eipä ole näillä perin ollut mitään luomulihaa ennen tarjolla. Jos on hyvää niin makkara vaihtuu siihen!!!!
Eli minun munimaton kana joutuu syötäväksi. Joten se ei tee silloin turhaa kuolemaa. Se elää hyvän elämän ja kun aika koittaa se syödään. jokainen kana jonka itse kasvatan ja syön on vähemmän kaupan tiskin tehotuotetuista.
Eli osaanko nyt selittää niin, että kaikki ymmärtää? En halua ostaa tehobroileria ja siksi syön kanani!!
Minusta olisi ristiriitaista pitää vanhuksia ja ostaa omaan ruokapöytään broileria kaupasta.
Sitten asia on eri jos niitä ei osta. Mutta ostaako silloin tehotuotettua sikaa tai nautaa??
Eli tämä on se minun eettinen pointti.
Ennemmin omaa kuin kärsinyttä vierasta.
ps. löysin uudesta kaupastamme Luomumakkaraa!! Eipä ole näillä perin ollut mitään luomulihaa ennen tarjolla. Jos on hyvää niin makkara vaihtuu siihen!!!!
-
Mimmi
Suvianne: kyllä mä ainakin ymmärsin sun pointin jo aikaisemminkin ja sehän on aivan oikea ja hyvä tapa toimia. Mä ainakin vain kerroin, että mä teen jonkin verran eri tavalla, vaikka samojakin toimintatapoja ja periaatteita löytyy. Ei tässä(kään) asiassa ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia ja ajatella.
-
Ilona
Evr..Evira olipa hauska oivallus. Toinen tekee kiusaa suur- ja toinen pientuottajalle.maunu_muori kirjoitti:Kun sais ees sitä luomukalkkunaa kaupasta, mut ei tuu salmonellavaaran ei evr:n takia ja siinä on lyhenteenä evira, eiks oo aika lähellä noi kirjaimet.. vaan kun pitää ite ulkoilevat linnut kasvattaa
Mä olen ratkaissut ton lemmikki/tuotantoeläin -dilemman määrittelemällä mun elikkoni hyötylemmikeiksi. Tätä meinaan kysytään aika paljon, että miksi sulla noita on.
-
Jyrika
Yksi parhaista ystävistäni työskentelee yhtenä omistajana meikäläisen mittapuussa suurella maatilalla, sieltä löytyy lampaita ja nautoja, sekä kotitarvekanala.
Ja eläinten suurehkosta määrästä huolimatta väitän, että ne kaikki eläimet tilalla saavat kyllä TARVITSEMANSA huomion.
Jos katsotaan vaikkapa 20 yksilön sonnilaumaa, jotka ovat varttuneet keskenänsä, mistä seuraavista asioista ne saavat parhaan kiksin:
1. Karsinaan laitetaan pahvilaatikko ja otetaan pois.
2. Karsinaan laitetaan lammas ja otetaan pois.
3. Karsinaan laitetaan ihminen ja otetaan pois.
4. Karsinaan laitetaan vielä yksi sonni lisää ja otetaan pois.
Ihan vaan sillä, että se ihmisen läsnäolo ei ole niille eläimille mitenkään olennaista, eläimen täytyy ennen kesyyntymistä ihmiselle käydä läpi aika voimakas stressi, ennenkuin se "antaa periksi" ja suostuu hoidettavaksi ja rapsuteltavaksi.
Silloinkin se eläin luultavasti kokee sen ihmisen jotenkin lajitoverimaisesti.
Tämä näin maalaisjärjellä pohdittuna ilman minkäänlaista biologin koulutusta.
Tuolla toisessa topiikissa olenkin ollut hieman huolissani ankoistani. Ne ovat saaneet olla koko kesän keskenänsä, ovat leimaantuneet minun+ruokaämpärin yhdistelmään, mutta eivät jotenkin sisällä enää oikein saa samaa viettipäämäärän täyttymistä samasta asiasta. Jotenkin minulla on sellainen olo, että olen teljennyt villieläimet sisätiloihin ja ne käyvät tällä hetkellä aika voimakasta stressiä läpi, ja ennenkuin se on ohi ei oikein ruoka meinaa maistua.
Kun tässä aiheessa on sivuttu vähän koiramaailmaakin läpi, niin pieni sananen "takapihan piskistä" vrt. rotupuhtaaseen yksilöön.
Olen samaa mieltä tuosta näyttelyiden ohjaamasta jalostustoiminnasta, mutta on asialla se alkuperäinen tarkoituksensakin, kuten on muussakin jalostustoiminnassa. Ominaisuuksien maksimoiminen.
Kun ostan rodun x yksilön on minulla lähtökohtaisesti oikeus olettaa, että saan yksilön joka täyttää tarpeeni. Omassa käytössäni se tarkoittaa yksilöä, joka vartioi omaisuuttani, paimentaa kotieläimeni ja loppuajan lämmittää sohvaani, että itse paikalle istuessani koen lämmöntunnetta. Näitä ominaisuuksia hakiessani olisi ollut epätodennäköistä, että ilman tavoitteellista jalostustoimintaa olisin ominaisuuksia samaan yksilöön saanut. Nyt valintani on ollut helppo: rotu x, jonka yksilöistä olen valinnut sellaisten vanhempien vesat, jotka itseäni miellyttää.
Meillä syödään itsekasvatettua lihaa, jonka valmistan itse ihan alusta loppuun, kotieläimeni toimivat sillätavoin tavoitteeni välikappaleina.
Toisaalta jotkut yksilöt näistä kotieläimistä ovat saaneet ihmismäisessä ajattelutavassani korkeamman statuksen, ja niiden edestä tehdään enemmän, kuin jo alusta asti lihaksi suunnitellun yksilön kohdalla.
Tunnearvo on ihmismieleen kuuluvaa, oli kyseessä sitten mummon perintökahvikuppi tai jotenkin arvonsa saavuttanut kotieläin.
Kuten tuo rääpälekana jolle äsken taas annoin antibioottiannoksen.
Jokainen ihminen tarvitsee vapaa-aikaansa myös harrastuksia työnsä vastapainoksi. Itse olen hakenut harrastukseni työni parista, minulla on tuotantoeläinten lisäksi joitakin harrastuseläimiä, otka ovat vain jotenkin erottuneet massasta, yleensä ne rääpäleet karitsat ja sheman-kanakukot. (Ja siitospässit) Lisäksi arvostan niitä vanhoja aivoja laumassani, jotka helpottavat työtäni ohjaamalla johtajan ominaisuudessa tuotantoeläinlaumaani, toimien samalla esimerkillisinä vanhempina.
Myönnän itkeneeni, kun jokin erityinen lammas on kuollut ja joudun edelleen nielaisemaan, ennenkuin puristan liipaisinta/lasken veret. Silti syön hyvällä ruokahalulla itsetuottamaani.
Tyttäreni on sanonut aika hyvin:
"Se ei ole enää sama eläin sen jälkeen kun pää on irroitettu." katsellessaan jäähtymässä roikkuvia ruhoja, joilla on joskus ollut nimi.
Ja eläinten suurehkosta määrästä huolimatta väitän, että ne kaikki eläimet tilalla saavat kyllä TARVITSEMANSA huomion.
Jos katsotaan vaikkapa 20 yksilön sonnilaumaa, jotka ovat varttuneet keskenänsä, mistä seuraavista asioista ne saavat parhaan kiksin:
1. Karsinaan laitetaan pahvilaatikko ja otetaan pois.
2. Karsinaan laitetaan lammas ja otetaan pois.
3. Karsinaan laitetaan ihminen ja otetaan pois.
4. Karsinaan laitetaan vielä yksi sonni lisää ja otetaan pois.
Ihan vaan sillä, että se ihmisen läsnäolo ei ole niille eläimille mitenkään olennaista, eläimen täytyy ennen kesyyntymistä ihmiselle käydä läpi aika voimakas stressi, ennenkuin se "antaa periksi" ja suostuu hoidettavaksi ja rapsuteltavaksi.
Silloinkin se eläin luultavasti kokee sen ihmisen jotenkin lajitoverimaisesti.
Tämä näin maalaisjärjellä pohdittuna ilman minkäänlaista biologin koulutusta.
Tuolla toisessa topiikissa olenkin ollut hieman huolissani ankoistani. Ne ovat saaneet olla koko kesän keskenänsä, ovat leimaantuneet minun+ruokaämpärin yhdistelmään, mutta eivät jotenkin sisällä enää oikein saa samaa viettipäämäärän täyttymistä samasta asiasta. Jotenkin minulla on sellainen olo, että olen teljennyt villieläimet sisätiloihin ja ne käyvät tällä hetkellä aika voimakasta stressiä läpi, ja ennenkuin se on ohi ei oikein ruoka meinaa maistua.
Kun tässä aiheessa on sivuttu vähän koiramaailmaakin läpi, niin pieni sananen "takapihan piskistä" vrt. rotupuhtaaseen yksilöön.
Olen samaa mieltä tuosta näyttelyiden ohjaamasta jalostustoiminnasta, mutta on asialla se alkuperäinen tarkoituksensakin, kuten on muussakin jalostustoiminnassa. Ominaisuuksien maksimoiminen.
Kun ostan rodun x yksilön on minulla lähtökohtaisesti oikeus olettaa, että saan yksilön joka täyttää tarpeeni. Omassa käytössäni se tarkoittaa yksilöä, joka vartioi omaisuuttani, paimentaa kotieläimeni ja loppuajan lämmittää sohvaani, että itse paikalle istuessani koen lämmöntunnetta. Näitä ominaisuuksia hakiessani olisi ollut epätodennäköistä, että ilman tavoitteellista jalostustoimintaa olisin ominaisuuksia samaan yksilöön saanut. Nyt valintani on ollut helppo: rotu x, jonka yksilöistä olen valinnut sellaisten vanhempien vesat, jotka itseäni miellyttää.
Meillä syödään itsekasvatettua lihaa, jonka valmistan itse ihan alusta loppuun, kotieläimeni toimivat sillätavoin tavoitteeni välikappaleina.
Toisaalta jotkut yksilöt näistä kotieläimistä ovat saaneet ihmismäisessä ajattelutavassani korkeamman statuksen, ja niiden edestä tehdään enemmän, kuin jo alusta asti lihaksi suunnitellun yksilön kohdalla.
Tunnearvo on ihmismieleen kuuluvaa, oli kyseessä sitten mummon perintökahvikuppi tai jotenkin arvonsa saavuttanut kotieläin.
Kuten tuo rääpälekana jolle äsken taas annoin antibioottiannoksen.
Jokainen ihminen tarvitsee vapaa-aikaansa myös harrastuksia työnsä vastapainoksi. Itse olen hakenut harrastukseni työni parista, minulla on tuotantoeläinten lisäksi joitakin harrastuseläimiä, otka ovat vain jotenkin erottuneet massasta, yleensä ne rääpäleet karitsat ja sheman-kanakukot. (Ja siitospässit) Lisäksi arvostan niitä vanhoja aivoja laumassani, jotka helpottavat työtäni ohjaamalla johtajan ominaisuudessa tuotantoeläinlaumaani, toimien samalla esimerkillisinä vanhempina.
Myönnän itkeneeni, kun jokin erityinen lammas on kuollut ja joudun edelleen nielaisemaan, ennenkuin puristan liipaisinta/lasken veret. Silti syön hyvällä ruokahalulla itsetuottamaani.
Tyttäreni on sanonut aika hyvin:
"Se ei ole enää sama eläin sen jälkeen kun pää on irroitettu." katsellessaan jäähtymässä roikkuvia ruhoja, joilla on joskus ollut nimi.
-
jAtisKa5
Miksi tämä maalima koettaa päästä aina vaan suurempiin tehokkuuslukuihin, vaikka kaikkialta jo näkee, että se ei tunnu hyvältä tavallisesta tallaajasta??? 
Elävän maaseudun aikaan oli todella niitä pientiloja, joista isännät saivat elantonsa sillä siedettävällä eläin- ja peltomäärällä ja kaikki voivat hyvin. Se oli sitä 'kotieläinten' aikaa. Nyt määritelmät ovat joko harraste- (hyvinvoiva) tai hyötyeläin (huonostivoiva). (Paha kärjistys, mutta kuitenkin!) Ja siinä ohessahan sitä ihmisetkin voivat stresseineen ja kiireineen huonosti... Ja elollisen ruuan maku on huonontunut... Miksi emme voi vaan taantua, ja joissain asioissa palata vanhaan. Mutta hei!! Sitähän tässä edes jossain määrin, omalla kohdalla yritetään! Ei ihan elantomielessä, mutta edes omaa sapuskaa saa paremmassa maussa ja toisaalta elukan elämänkaari on tiedossa ja edes koetettu pitää hyvänä! 
[/quote]
Tavallaan ymmärrän EVR:aa, en minäkään pidä tästä tehoelämästä, mutta heidän keinonsa tuomitsen menne tullen!!
Välistä tuntuu, että he ovat niitä luonnosta vieraantuneita kaupunkilaisia, jotka eivät elukoista ymmärrä enää hölkäsen pöläystä. Koettavat vaan omaa pahaa oloaan tuoda julki ja lievittää noilla radikaaleilla keinoilla.
Tulipahan taas vuodatettua...
Elävän maaseudun aikaan oli todella niitä pientiloja, joista isännät saivat elantonsa sillä siedettävällä eläin- ja peltomäärällä ja kaikki voivat hyvin. Se oli sitä 'kotieläinten' aikaa. Nyt määritelmät ovat joko harraste- (hyvinvoiva) tai hyötyeläin (huonostivoiva). (Paha kärjistys, mutta kuitenkin!) Ja siinä ohessahan sitä ihmisetkin voivat stresseineen ja kiireineen huonosti... Ja elollisen ruuan maku on huonontunut... Miksi emme voi vaan taantua, ja joissain asioissa palata vanhaan. Mutta hei!! Sitähän tässä edes jossain määrin, omalla kohdalla yritetään! Ei ihan elantomielessä, mutta edes omaa sapuskaa saa paremmassa maussa ja toisaalta elukan elämänkaari on tiedossa ja edes koetettu pitää hyvänä! [/quote]Tavallaan ymmärrän EVR:aa, en minäkään pidä tästä tehoelämästä, mutta heidän keinonsa tuomitsen menne tullen!!
Välistä tuntuu, että he ovat niitä luonnosta vieraantuneita kaupunkilaisia, jotka eivät elukoista ymmärrä enää hölkäsen pöläystä. Koettavat vaan omaa pahaa oloaan tuoda julki ja lievittää noilla radikaaleilla keinoilla. Tulipahan taas vuodatettua...
-
Mimmi
Varmaan sen pahanolon tunteen lisäksi pitäisi kuluttajan kohdentaa rahansa niihin "tuotteisiin" joiden tuotantomenetelmät tuntuvat hyvältä, tai edes vähän paremmilta. Niin se vaan menee, että rahan avulla voi vaikuttaa tähän asiaan enemmän kuin vaikka kuinka tunteellisen vuodatuksen avulla..jAtisKa5 kirjoitti:Miksi tämä maalima koettaa päästä aina vaan suurempiin tehokkuuslukuihin, vaikka kaikkialta jo näkee, että se ei tunnu hyvältä tavallisesta tallaajasta???