Kanatarhan kotirouvan/maalaisemannan tylsaa elamaa
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
Kanatarhan kotirouvan/maalaisemannan tylsaa elamaa
Klaara. Aito kuva tulossa myohemmin.
Klaara on yksi niista monista harmaista kanoistamme, joita en helposti toisistaan erota. Mutta Klaaran tunnistaa nykyaan tynkapyrstosta. Valitettavasti...
Oli rauhallinen ja idyllinen, vaikkakin tosi kylma talvinen iltapaiva. Perunat kiehumassa, lihaa paistinpannulla ruskistumassa ja sytyttelin tulta takkaan, ukkokultaa kotiin ootellessa. Yhtakkia ulkoa alkoi kuulumaan mieleton koirien vouhotus ja kanojen paniikkimainen raaynta! Herra-jumala-koirat-on-karannu-aitauksesta-ja-kanojaki-on-pihalla-mita-me-teen!!! Tilanne isolla T:lla!!! Takan eteen palosuoja, paistinpannun kaasulevy kiinni ja ulos ja akkia!
Koirat olivat karanneet aitauksestaan ja muutama kana myos, ja olivat "loytaneet toisensa" pihamaalla. Muut kanat olivat pystyneet lentamaan karkuun, mutta Klaara oli loytanyt ei-niin-maailman-parhaan piilopaikan puupinosta ja pystynyt piilottamaan vain paansa. Siihen mennessa kun ehdin apuun oli Klaaran pyrstoa naykitty jo useaan kertaan. Sulkia ja verta riitti... Koirat huudon ja sattimisen kanssa takas aitaukseen ja mina takas kanaa pelastamaan...
Pahalta naytti, mutta sain putsattua isoimmat ja laitettua antiseptista jauheena ja suihkeena. Klaara omaan laatikkoon tipu-huoneeseemme rauhaan ja lampoon rauhoittumaan.
Takas keittioon, lisaa pokkoa pesaan ja lihan paistaminen jatkui. Kun mieheni tuli kotiin, oli takka jo ehtinyt lammittaa keittion, ruoka oli valmista ja minunkin hengitykseni tasoittunut. Han istui alas syomaan ja valitti vasymystaan kun toissa oli ollut kiirus ja monta asiaa samaan aikaan huolehdittavana. Avasin punkkupullon ja totesin etta "Sellastahan se taalla kotonakin tanaan vahan oli".
Klaara toipui hyvin mutta pyrsto jai tyngaksi. Kamala kokemus kasvatti hanen luonnettaan kylla huimasti ja han on nykyaan ensimmainen syojista ja nokkasee voimakkaimmin jos menen hanen altaan munia varastamaan.
Kalkkunoiden kahvivisiitti.
Oli lammin kesapaiva, talossa kaikki ovet ja ikkunat auki ja pesin isohkoa tiskivuorta. Pihalta alkoi kuulua sellasia aania etta arvasin kanatarhan portin taas auenneen ja osan porukasta tulleen pihalle. En kuitenkaan viela malttanut keskeyttaa tiskaamista kun olin vauhtiin paassyt. Sitten alkoi kuulua kalkkunoitten kluklutusta. Tuntu etta sita kuuluu vahan joka suunnasta ja lopulta ihan lahelta. Paatin lopulta keskeyttaa tiskaamisen ja katsoa ovatko jo keittion ikkunan alla. Kaannyin ympari ja siina keskella mun keittiota seista tokotti kaksi kalkkunaa! Siina ne seisovat ja kattelivat mua kaulat pitkalla, ihan ku oisvat sanoneet etta "Mita sa siina seisot kadet ilmassa ja toljotat suu auki ku joku hemmetin suolapatsas!?!? Myo tultiin piipahtaan kaffella!"
Klaara on yksi niista monista harmaista kanoistamme, joita en helposti toisistaan erota. Mutta Klaaran tunnistaa nykyaan tynkapyrstosta. Valitettavasti...
Oli rauhallinen ja idyllinen, vaikkakin tosi kylma talvinen iltapaiva. Perunat kiehumassa, lihaa paistinpannulla ruskistumassa ja sytyttelin tulta takkaan, ukkokultaa kotiin ootellessa. Yhtakkia ulkoa alkoi kuulumaan mieleton koirien vouhotus ja kanojen paniikkimainen raaynta! Herra-jumala-koirat-on-karannu-aitauksesta-ja-kanojaki-on-pihalla-mita-me-teen!!! Tilanne isolla T:lla!!! Takan eteen palosuoja, paistinpannun kaasulevy kiinni ja ulos ja akkia!
Koirat olivat karanneet aitauksestaan ja muutama kana myos, ja olivat "loytaneet toisensa" pihamaalla. Muut kanat olivat pystyneet lentamaan karkuun, mutta Klaara oli loytanyt ei-niin-maailman-parhaan piilopaikan puupinosta ja pystynyt piilottamaan vain paansa. Siihen mennessa kun ehdin apuun oli Klaaran pyrstoa naykitty jo useaan kertaan. Sulkia ja verta riitti... Koirat huudon ja sattimisen kanssa takas aitaukseen ja mina takas kanaa pelastamaan...
Pahalta naytti, mutta sain putsattua isoimmat ja laitettua antiseptista jauheena ja suihkeena. Klaara omaan laatikkoon tipu-huoneeseemme rauhaan ja lampoon rauhoittumaan.
Takas keittioon, lisaa pokkoa pesaan ja lihan paistaminen jatkui. Kun mieheni tuli kotiin, oli takka jo ehtinyt lammittaa keittion, ruoka oli valmista ja minunkin hengitykseni tasoittunut. Han istui alas syomaan ja valitti vasymystaan kun toissa oli ollut kiirus ja monta asiaa samaan aikaan huolehdittavana. Avasin punkkupullon ja totesin etta "Sellastahan se taalla kotonakin tanaan vahan oli".
Klaara toipui hyvin mutta pyrsto jai tyngaksi. Kamala kokemus kasvatti hanen luonnettaan kylla huimasti ja han on nykyaan ensimmainen syojista ja nokkasee voimakkaimmin jos menen hanen altaan munia varastamaan.
Kalkkunoiden kahvivisiitti.
Oli lammin kesapaiva, talossa kaikki ovet ja ikkunat auki ja pesin isohkoa tiskivuorta. Pihalta alkoi kuulua sellasia aania etta arvasin kanatarhan portin taas auenneen ja osan porukasta tulleen pihalle. En kuitenkaan viela malttanut keskeyttaa tiskaamista kun olin vauhtiin paassyt. Sitten alkoi kuulua kalkkunoitten kluklutusta. Tuntu etta sita kuuluu vahan joka suunnasta ja lopulta ihan lahelta. Paatin lopulta keskeyttaa tiskaamisen ja katsoa ovatko jo keittion ikkunan alla. Kaannyin ympari ja siina keskella mun keittiota seista tokotti kaksi kalkkunaa! Siina ne seisovat ja kattelivat mua kaulat pitkalla, ihan ku oisvat sanoneet etta "Mita sa siina seisot kadet ilmassa ja toljotat suu auki ku joku hemmetin suolapatsas!?!? Myo tultiin piipahtaan kaffella!"
Kalkkunoitten kanssa jai kaffet juomatta kun pelastyttiin sitten lopulta molemminpuolisesti. Mutta kun tokenin ja osasin jo nauraa rakattaa koko tapahtumalle niin olihan niille pakko antaa pihalla makupalat (spagettia, heidan suurinta herkkuaan) palkinnoksi kunnon naurattamisen ansiosta ;-) Ja koska kalkkunat on erittain oppivaisia niin eikos sita spagettia tultu kerjaamaan uudestaan useempanakin paivana!
Smari, sulla noi sisavierailijat on PIKKASEN isompaa laatua ku mun ;-) Mielettoman sulonen!!!
Smari, sulla noi sisavierailijat on PIKKASEN isompaa laatua ku mun ;-) Mielettoman sulonen!!!
Kivoja tarinoita.
Meillä on kesäisin ovi ulos asti auki ja hyvin, hyvin usein lampaat kävelee sisään. Välillä se naurattaa ja välillä ärsyttää. Mulla ei montaa viherkasvia ole, mutta tottakai ne yritetään syödä, käydään tekemässä jokaisessa huoneessa tupatarkastus ja joskus jätetään muistoksi muutama pipana.
Kanat harrastaa tuota keittiössä käyntiä, kukko tuo koko porukan sisälle pummille.
Meillä on kesäisin ovi ulos asti auki ja hyvin, hyvin usein lampaat kävelee sisään. Välillä se naurattaa ja välillä ärsyttää. Mulla ei montaa viherkasvia ole, mutta tottakai ne yritetään syödä, käydään tekemässä jokaisessa huoneessa tupatarkastus ja joskus jätetään muistoksi muutama pipana.
Kanat harrastaa tuota keittiössä käyntiä, kukko tuo koko porukan sisälle pummille.
Kyllä maalla on mukavaa... Sillä ne mullakin on koirat tottuneet kanoihin, kun nää rouvat vierailee välillä keittiössä. Siellä sitä istuttiin tiskipöydällä rivissä yhtenä päivänä kun tulin kasvimaalta sisään. eikä tyypeillä ollut mihkään kiire.En oo ennen tiennytkään että kanalle kelpaa kissan raksut. Onneks ei ukkokulta kerinnyt tulla tupaan. Ois taas saattanu tulla päivällis ehdotuksia. Ja yks friisiläine kiinty taannoin mun valkoseen hiaceen. Kulki perässä pitkin tietä. Onneks huomasin ennen kyläkeskusta, ja oli huonokuntonen tie etten vallan kaahaillut. Nyt kun vaihdoin autoa, niin ei oo enään kun lehmiä rappusilla ja postilaatikkoa tutkimassa. Ilmankos lomittajaa ei tahdokkaan meille saada...taitaa olla liian vapaa kasvatus meillä.
Ei oo. Se mikä oli myynnissä meni jo. Tämä on ollu meillä jo 12 vuotta, eli ns kuuluu kalustoon.Minnimanni kirjoitti:Onkos toi se mussukka mikä sulla on myynnissä?
Taitaa olla suunnilleen kahden kalkkunan kokoinen. Korkeutta on huimat 80cm, eli monen koira on isompi! Huippusuloinen ponipersoona on kyllä. Ja kun juuri toiseen keskusteluun kirjoitin hyödyttömien eläinten pidosta, niin tää on juuri sellainen ja sellaisena ihana.Kotopullaki kirjoitti: Smari, sulla noi sisavierailijat on PIKKASEN isompaa laatua ku mun ;-) Mielettoman sulonen!!!
Sisalla talossa lampaita ja poneja ja kanoja tiskipoydalla!?! Lehmia rappusilla ja postia hakemassa!?! Meidan taloushan alkaa tuntua ihan normaalilta muihin verrattuna parine vierailevine kalkkunoineen! ;-) Sonnilauman visiitissa on se hyva puoli etta sen kylla kuulis etukateen. Mutta takasin tohon miniponiin. Miten voi olla poni noin pieni!? Mita rotua sellanen on? Ja noin pieni pirpanahan vahan niinku kuuluiski jo sisatiloihin, eiko? Tallissa jais vaan muitten jalkoihin ja koirankoppikin ois liian kylma... Ihana. Jos eteen sattuis ni en vois olla ostamatta...
Mirrin kanssa voitas harkita sellasta lomavaihtaria. Mirrin tilalle ei kukaan halua menna lomittajaksi ja taalla taas ei lomittajia ole olemassakaan. Mirrin poppoo vois tulla lomailee Kyprokselle ja hoitaa meijan elikoita. Ja me sitten lomalle Mirrin tilalle. Vai oisko se lomaa lain? Vois olla "ojasta allikkoon"... ;-)
Mirrin kanssa voitas harkita sellasta lomavaihtaria. Mirrin tilalle ei kukaan halua menna lomittajaksi ja taalla taas ei lomittajia ole olemassakaan. Mirrin poppoo vois tulla lomailee Kyprokselle ja hoitaa meijan elikoita. Ja me sitten lomalle Mirrin tilalle. Vai oisko se lomaa lain? Vois olla "ojasta allikkoon"... ;-)
Vois olla ojasta allikkoon... meillä on pientila... Tai kaksi.. Kun tuli mutinaa linnuista samalla tilalla/rakennuksessa lehmien kanssa. Ja käsikäyttöisiä työkaluja
Lehmillä on sarvet... ja ne penteleet juoksee aika lujaa....(viimekesänä viel pääsin perässä).Saa meille "lomalle" tulla. Itse oon Helsingin kupeesta tänne tullut, ja kavereita käy joskus "lomalla". On ne parempi kuntoisina lähteneet aina kotia. Että ihan perus maataloutta. Nyt pitäisi vielä polkasta käyntiin kahden navetan kunnostus... Jos ei sada taas kokoajan kaatamalla seuraavaakin kesää. Viimevuonna pesin itse keittämäni "maalit" pois kerran jo seinästä , arvatkaapa harmittiko.
Lehmillä on sarvet... ja ne penteleet juoksee aika lujaa....(viimekesänä viel pääsin perässä).Saa meille "lomalle" tulla. Itse oon Helsingin kupeesta tänne tullut, ja kavereita käy joskus "lomalla". On ne parempi kuntoisina lähteneet aina kotia. Että ihan perus maataloutta. Nyt pitäisi vielä polkasta käyntiin kahden navetan kunnostus... Jos ei sada taas kokoajan kaatamalla seuraavaakin kesää. Viimevuonna pesin itse keittämäni "maalit" pois kerran jo seinästä , arvatkaapa harmittiko.
Teidän tarinoita, kun kattoo, niin saapi huomata, että se kuuluukin asiaan noitten tallielukoitten tunkea välillä asuintiloihin.
Kanat meillä on vielä kestäneet ulkona, mitä nyt käyvät kesäisin kerjuulla ulko-ovella ja isännän "riemuksi" tietysti p**kovat raput käyntinsä merkiksi. Sen sijaan rupukki Mikko tekee oikein töitä päästäkseen mukana sisälle. Pienten miesten perässä se tuleekin, kun heillä ei oikein ole voimaa vetää ovea kiinni ja työntää pukkia pihalle saman aikaisesti.
Koiralenkeille tuo pukki lähtee myös iloisesti mukaan ellei ole tarhassa. Sen sijaan pyörälenkille se ei tule, toisin kuin edesmennyt kuttumme, joka tuli "kiitolaukkaa" perässä, ettei vaan matkasta jää (kuten tarkoitus oli).
Kanat meillä on vielä kestäneet ulkona, mitä nyt käyvät kesäisin kerjuulla ulko-ovella ja isännän "riemuksi" tietysti p**kovat raput käyntinsä merkiksi. Sen sijaan rupukki Mikko tekee oikein töitä päästäkseen mukana sisälle. Pienten miesten perässä se tuleekin, kun heillä ei oikein ole voimaa vetää ovea kiinni ja työntää pukkia pihalle saman aikaisesti.
Koiralenkeille tuo pukki lähtee myös iloisesti mukaan ellei ole tarhassa. Sen sijaan pyörälenkille se ei tule, toisin kuin edesmennyt kuttumme, joka tuli "kiitolaukkaa" perässä, ettei vaan matkasta jää (kuten tarkoitus oli).