Tipulla oli kuin olikin kalkkijalka. Voi että ottaa pattiin, kun en aiemmin tajunnut!!
Niillä kaikilla on jonkinasteiset kalkkijalat. Kukolta puuttuu jopa kynsiä, ja yhdellä kanalla puuttuu takavarvas ja toisella se on semmonen kippura. Ne on niin arkoja otuksia kaikki muut paitsi tipu, etten ole "tohtinut" niitä tutkia kunnolla, pelännyt että pelästyvät.
Toki huomasin jo kanoja hakiessa, että kukolta puuttuu kynsiä, mutta kun "myyjä" (emme maksaneet niistä mitään) kertoi sen olevan jo iäkäs (7v), käsitin että se kuuluu vanhenemiseen. Kuin myös se, että se välillä horjahtaa kävellessään ja tasapaino tuntuu huonolta.
Ja että tuntuu pahalta, että kaiken aikaa sillä on ollut kalkkijalka, jota olisi voitu hoitaa jo kauan aikaa sitten!! (tulivat meille kesällä)
Olemme tänään illalla liottaneet kaikkien jalat mäntysuopavedessä, rapsutelleet mitä irti lähtee ja laittanet lamppuöljyä, sitä kun sattui meillä olemaan. Oli pakko tehdä jotain heti.
Kukko meni jotenkin shokkiin koko tapahtumasta. Pelättiin jo, että saa vanhus sydänkohtauksen. Ei ole tainnut kukaan oikein koskaan sitä tuolla tavalla käsitellä.
Voi että minä toivon, että ne toipuu. Pikkutipukin oli niin reipas, siinä se lillui jalat suopavedessä ja söi leipää minun kädestä.
Onko kenelläkään (joka jaksoi lukea tämän vuodatuksen loppuun asti...) kokemusta, että jos kalkkipunkki on jo tehnyt tuhojaan niin, että on jalka jotenkin vääntynyt, niin oikeneekohan se siitä enää?