Mutta sanotaan nyt. Mä oon sitä mieltä, että liian moni piiloutuu sen seikan taakse, että ei yksi pieni ihminen voi näin isolle asialle (=tehotuotannolle) mitään. Mua useinkin ärsyttää kun käsketään katsoa "big picture". Siinähän juuri tulee se tunne, että en mä tälle tilanteelle mitään voi. Pitäis katsoa ihan vaan pientä kuvaa (vaikka peilissä), eli mitä minä voin tehdä.
No, se mitä tässä asiassa jokainen voi tehdä on:
- pyrkiä tekemään eettisesti oikeita ostopäätöksiä (se, mitä se tarkoittaa, saa jokainen päättää itse; kasvattaako munansa, ostaako luomua vai jättääkö kokonaan ostamatta)
- lisätä oikeata tietoa kaikin tavoin (ja taas on tyyli vapaa; kertooko ystäville ja tuttaville, kirjoittaako yleisöosastoille, keskusteleeko foorumeilla jne.)
Niinpä mun mielestä saivartelu siitä, mitä tällä saavutetaan (=munattomuus, puolimunattomuus, paremmat tuotanto-olosuhteiden vaatimukset laissa tms.) on vähän turhaa.. (Ikävä kyllä.) Se on sitä ison kuvan katsomista, jota kukaan ei kuitenkaan voi uusiksi maalata. Niinpä mä en oikeastaan osallistu siihen keskusteluun tässäkään yhteydessä.
Tiedon lisäämistä taas tapahtuu tavoilla, joista osa on minusta tosi jees ja osa ei niin jees. Joka tapauksessa se on tyhjää (=ei keskustelua lainkaan) parempaa ja onhan se niinkin, että toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, eli eri ihmiset voivat herätä asiaan erilaisen informaation avulla. Joitakin ehkä pitää säväyttää jollain mun mielestä järjettömällä tavalla tehdä asiasta uutispommi ja joitakin herättää parhaiten se, että työkaveri ottaa kahvitauolla asian ihan tavallisesti puheeksi.
Itse aion lisätä kotisivuilleni mahdollisimman neutraalia tietoa kananmunien tuotantotavoista ja itse tuottajien (=tässä siis kanojen!
) oloista. Mitä sinä teet?
Silti aktivistit itse voivat syödä kasvisruokaa ja se on suuresti kunnioitettava valinta. 
