Meillä tipuista kaikki kotiin jäävät ovat nyt saaneet vihdoin nimet Jyrikalta saaduista munista kuoriutuneet kukot ovat nimiltään:
Suosikki (mun suosikki )
Arvi ja Maaorava (sillä oli tipuna niin maaoravamainen kuvio niskassa ja selässä...)
Kanat ovat:
Kultakutri
Orvokki II (ihan saman näköinen kuin ykkönen)
Sipsu II (miksei sitä hyvää kanannimeä käyttäis toiseenkin kertaan)
Elviira
Ruska
Lempi
Irma
Lahja (se kuoriutui mun syntymäpäivänä ja oli mun paras lahja)
Ja uusiin koteihin ovat jo muuttaneet tai muuttamassa
Kotka
Kukkuu
Kakkapylly
ja parvi nimeämättömiä tipuja, toki.
Mun kukkojen nimet on:Eemeli, Uuno, Piki (musta), Mustis (musta) sekä Erkki Uunon poika. Kanoja mulla on niiiin pitkä liuta etten oo nimenny ees kaikkii (huimat kakstoista) ja alhot on kaikki lähes saman näkösiä, mut luonne-erot on ihan oma luokkansa
Meillä on kukko Hopea ja kanat Martta, Sylvia, Aino ja Tilda. En vaan enää erota Ainoa ja Tildaa toisistaan, kun ne on niin samannäköiset ja nykyään saman kokoisetkin. Aluksi Aino oli pienempi niin sen erotti jos ne oli vierekkäin.
Ja Undulaatit meillä on Niilo, Hilma ja Amanda. Anselmi ja Aino ovat siirtyneet pilven päälle.
Tämän päivän tilanne: Kukot: maatiais/kochin sekoitukset Pikku-Topi ja Manu Kanat:
Isabrownit Tipsu ja Topi (joka kyl on kana)
Kääpiö-koch Tupu
Silkkikana Amanda
Maatiaiskanat: Riitta,Ronja,Milla,Minttu
Ensimmäisenä meille tulleiden kahden Hollannin hunnun nimi on Tupsukka, molempien, ja niiden kukko oli Ilmari. Tupsukat ovat meillä edelleen, 9-vuotiaita eläkeläisiä.
Chabopariskunta, jo edesmennyt, oli Micro ja Karita, pienikokoisen tuttavapariskunnan mukaan.
Rakkaat rokkikanat oli Reetta ja Riikka.
Nyt kultabrahmat on kaikki Maijoja, kukot Matteja, ja vastaavasti hopeabrahmakukot on Mikkoja, ja heidän toivottavasti tuleville vaimoille nimenä on Inkeri, kanoista vaan ei ole vielä tietoja.
Kääpiö-kochinpariskunta on Kieku ja Kaiku.
Fasaanit on vaan Poika ja Isotyttö ja 2 Pikkutyttöä. Valkoinen hybridikalkkuna on tietysti Hans, pronssivaimonsa ovat Tyttösiä, kyyhkyset on puluja ja riikinkukot Carusoja ja vaimonsa Tamaroita.
Ja kaikki siivekkäät asuvat nyt rakenteilla olevan oman kodin pihapiirissä uudessa, isossa tarhassa, kaikki yhdessä.
Jäljellä oleva poro on Hanna, edesmennyt puolisonsa oli Niilo, ja Itä-Suomeen jätetyt strutsit oli Vihtori ja Klaara.
Koira on Nestori ja kissat Siiri ja Turri.
Kukko on Jaakko ja kanoista löytyy Helga, Helmi ja Klara. Yks kana on ilman nimeä vielä kun lapset haluaa että iskä antaa sille nimen, eikä iskä oo ehtiny koko asiaa miettiä. Työnimenä sillä on kotko ja ristinokka sen nokan ristiin kasvamisen takia.
Meidän Eusebio sai nimensä siitä, kun jossain lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin, että meksikolainen potenssilääkäri tai seksiterapeutti tai jotain semmosta Eusebio Rubio-Aurieles on kehittänyt jonkin potenssitestin tai -lääkkeen tai mitä lie. Jäi se nimi vaan niin mukavasti suuhun, että päätin antaa sen meidän ensimmäiselle maatiaiskukolle. Ja nyt oon Eusea laittamassa poies. En millään hennois.
Meidän linnuilla ei vielä ole oikein nimejä. Yleensä olen heti nimenny mausteiden mukaan.
Mutta aina persoonat on sitten saanu aikaseksi aliaksen.
Nyt odotan suosiolla kehittyviä aliaksia.
Kukosta on näköjään tulossa Puupää, koska se ei vieläkään kieku ja se ottaa niin päähän!!!
Ja yksi karkaileva neiti on Pikku kananen. Kun sitä on ohjailtu että menepäs nyt Pikku kananen...
Yhdelle valkohunnulle on jäämässä näköjään nimi Diiva.
Sieltä ne pikkuhiljaa
Sillon, kun meillä oli vanhoja häkkikanoja kesäisin, niille vältettiin antamasta mitään kauniita nimiä, ettei se lahtaushomma syksyllä olis sitten tuntunut niin pahalta. Eikä niillä nimiä juuri ollutkaan. Paitsi että joka parvessa oli yksi Rääpäle tai Rääpiskä. Se oli aina se kaikkein kauheimman näkönen yksilö keväällä tullessaan. Sitten oli Kuraperse, Nokkakana (ylänokka hiukan liian pitkä), Kaunis kana (sillä oli sulat), Veripää (sai kerran paljon verta vuotavan haavan harjaan), Seuraneiti (ei muninut). Nämä kaikki on yhdeksän vuoden varrelta. Aina niistäkin joku jäi matkan varrelta mieleen.
Nyt on kiva, kun on Oikeita Kanoja ja voi antaa niille Oikeita Nimiä.
Meilläkin oli ihan alussa vanhoja häkkikanoja. Oli ne kauhean näköisiä kun ne tuotiin. Se oli siis ihan kamalaa!
Olen joskus miettinyt onko niillä yhä yhtä kamalat oltavat?!
Oli täällä foorumillakin joku ottanut kanansa häkkikanalasta ja oli kuvakin, missä olivat jo vähän paremman näköisiä.. Mutta käsitin, että meininki on aika lailla sama edelleen, sulka siellä, toinen täällä..