Aleksandran alhoja

[Ruska]

Voi kuinka kaunista porukkaa nämä alhot! Sointuvat hyvin tuohon syksyiseen maisemaan

[Aleksandra]

Kiitos Maattari, Mimmu ja Ruska! Tänä vuonna puiden syysvärit on olleet tavallistakin kauniimpia, ja on kyllä kieltämättä ilo silmälle seurailla kun kanaset kulkevat syksyn lehtien seassa. Monella kanalla on harjoissaan ihan samaa punaista väriä kuin joissakin pudonneissa lehdissä.

Syksy etenee lämpimistä säistä huolimatta. Kanat tekevät yhä lyhempää kierrosta vapaana ollessaan ja pysyttelevät mielummin tarhan lähellä, ja jopa tarhassa vaikka tarhan ovi olisikin auki vapauteen. Parvi on mennyt vähitellen aina vain aikaisemmin sisälle ja orrelle. Nyt ovat jo päässeet talven aikatauluun, eli Ville V. ja Sawu nousevat orrelle klo 16.30 ja muu parvi seuraa perässä puolen tunnin kuluessa. Nuoret Peppi ja Petunia kyllä palaavat vielä uudelleen alas myöhemmin ja käyvät syömässä; saattavat piipahtaa ulkonakin jos luukku on auki. Nuoret tietysti haluavat valvoa pidempään.

[Aleksandra]

En malta olla postaamatta lisää syksyisiä kanakuvia. On ollut uskomattoman kesäisen oloisia päiviä kanojen ulkoilla, ja niiden mukana kulkiessa tulee räpsittyä kuviakin. Ihan liikaa.

Peppi pähkinäpensaiden alla.


Sawu ja Peppi.


Kuinkahan mones kuva tää on Sawusta….


Syysauringon kultaama Siru-kananen.

[mimmu]

Kanat maastoutuu hyvin lehtien sekaan ainoa on Sawu joka erottuu helpommin jos pitäisi tarkkana olla
Upeita kuvia taasen

On ollut hieno kesä ja syksy ilmojen suhteen kun kanat ja kukot saavat oleskella pidempään ulkona toivottavasti hyvät ilmat vielä jatkuu

Veera on aikalailla meidän Ellin näköinen ja värinen vaikka Elli on Kiuruvetinen

[Aleksandra]

Laitoin jo hyvissä ajoin maaliskuussa valvontaeläinlääkärille ilmoituksen, että meillä ulkoillaan katetussa tarhassa, kunhan sää sallii. Mutta vasta tänään oli niin lämmintä ja kuivaa, että päästin kanat tarhaan. Kylläpä ne nauttivat!

Kova on kiire ulos.


Peppi ei viitsi käyttää rappusia, koska lentämällä pääsee nopeammin.


Maisema on vielä harmaa ja karu, mutta kukko kiiltää auringon valossa.

[Maattarimamma94]

Todella kauniita kanoja

[Aleksandra]

Kiitos Maattarimamma94!

Tänään oli kanojen perinteikäs jokavuotinen juhlapäivä, kesäkuun ensimmäinen. Se on selvästi vuoden kohokohta kanasille, kun pääsevät vihdoin vapaaksi. Vaikka meidän kanoilla on mun mielestä ihan hyvät tarhat, joista toisessa on vihreää laidunnettavaa ja kuopsuteltavaa yllin kyllin, ei se vapaudelle vedä vertoja. Aikamoinen kohokohta tää 1.6. mullekin. Sitä kanojen iloa on niin kiva seurata.

Muutama kuva tältä päivältä.

[HiltaHelikopteri]

Hienoja kuvia Mennään kaulut pitkällä luonnon antimia etsimään

[Aleksandra]

Vapauden surullinen kääntöpuoli: meidän kukko Ville antoi tänään henkensä kanojensa puolesta. Luultavasti asialla oli kettu. Olin ihan hetkeä aiemmin kanojen kanssa pihalla ja kaikki oli hyvin, jokainen siivekäs tallessa. Ehdin olla sisällä vain muutaman minuutin kun pihalta kuului ensin kanan rääkäisy ja heti perään lentokaakatusta. Lähes heti sen jälkeen kuului kukon huuto, sen jälkeen kova rääkäisy ja hätähuutoa. Sitten ehdinkin jo ovesta ulos. Takapihalla oli kukon pyrstösulkia ja höyheniä vaikka kuinka paljon. Kukkoa ei ensin näkynyt missään. Kanalan ja talon välisellä nurmikolla oli kanan pyrstösulkia. Siru löytyi heti tarhasta pyrstöttömänä mutta muuten ehjänä. Kaikki muut kanat olivat paenneet piiloon. Kukko löytyi sitten - irtohöyheniä seuraamalla - kuolleena noin kymmenen metrin päästä tiheän niittykasvillisuuden keskeltä. (Onneksi löytyi niin ei tarvinnut jäädä epätietoisuuteen!) Ville oli selvästi raahattu siihen saakka. Siitä eteenpäin meni vain kapea vana kasvillisuuden läpi.

Päättelen, että kyseessä oli kettu, joka jätti saaliin kun tuli heti häirityksi. Se oli varmaan kytännyt jossain jo pidempään, ja kun tuli tilaisuus se nappasi Sirua pyrstöstä. Siru pakeni tarhaan, pyrstön jäädessä repolaiselle. Auts! Siru parka. Kukko ryntäsi hätiin ja sai ketun kimppuunsa. Näin uskon käyneen, (vaikka ihan varma en voi tietenkään olla). Mun ihana kukkoni toimi kaikesta päätellen viimeiseen asti rohkeasti. Niin hyvä kukko.

Hetkessä voi kaikki käydä. Muut kanat onneksi löytyivät yksi kerrallaan, jotkut metsästä, jotkut pensaiden alta. Viimeisenä mönki Peppi vuorenkilpien seasta. Sirua lukuunottamatta kaikki muut kanat ovat vahingoittumattomia. Tarkistin Sirun eikä siinäkään onneksi ole reikiä tai haavoja, eikä vuoda verta, vain se pyrstö puuttuu. Taatusti on sattunut aika tavalla kun sulat repeää irti. Kanat olivat hiljaisia ja hämillisiä ja nousivat orrelle tapauksen jälkeen, vaikka oli vielä iltapäivä. Käyn kohta vielä tarkastamassa niiden voinnin. Saapa nähdä mikä tunnelma kanalassa on aamulla.

Yli kymmenen vuotta oon pitänyt kanoja. Tämä oli eka kerta kun peto iski. Tiesihän sitä, että voi olla vain ajan kysymys kun jotain tämmöistä sattuu. Silti, kaikesta tästä huolimatta, kanojen vapaus on mielestäni tärkeää. Ville eli 5 vuotta onnellista kukon elämää. Mutta nyt toistaiseksi kuitenkin kanat saavat olla vain tarhassa, koska kettu ei ehkä vielä luovuta.

[mimmu]

Vihreitä niittyjä kunniakkaalle Villelle joka urheasti puolusti kanojaan. Nämä on näitä surullisia puolia eläinten kanssa ja kun yrittää suojella niin aina joku peto liikkuu jossain vaanimassa. Menee varmaan muutama päivä kun kanat rauhoittuu ja uskaltavat mennä ulos ja antaa olla ulkotarhassa ettei kettu pääse uudestaan yllättämään. Sirulle pikaista toipumista ja toivottavasti ei kovin pelästynyt ja uskaltaa mennä ulos tarhaan.
Voimia sinulle ja teidän kanoille

[HiltaHelikopteri]

Voi ei kuinka surullista Ihan liian nuorena päättyi Villen elämä. Lämpimät osanotot Toivottavasti löydät hyvän uuden kukon...

[Aleksandra]

Kiitos mimmu ja Hilta. Kyllä mua niin kovasti surettaa. Odotan koko ajan, että kuulen Villen kiekuvan, mutta ei sitä enää kuulu. Kanat on ihme kyllä olleet tänään normaalin rauhallisia. Aina kun oon käynyt niitä moikkaamassa, haluaisivat kovasti tarhasta vapauteen. En uskalla nyt päästää.

Tarkistin Sirun uudelleen. Irronneiden pyrstösulkien alue ihossa on vähän punainen ja turvonnut, mutta muuten näyttää ihan siistiltä ja kanan käytös on normaalin reipasta ja ahnetta.

Meillä otetaan nyt pieni aikalisä, mutta joo, pitäähän meidän kanasten saada uusi kukko seurakseen.

[Maattari]

Tämä on vapauden ikävä puoli, mutta uskon vakaasti että kanatkin mielummin ovat vapaina vaikka riski on että peto vie, eihän ne tarhaan jää kun ovet avataan. Mä olen pitänyt viikon tarhassa kettuhyökkäyksen jälkeen, ei ole tullut takaisin. Viimeisestä kettuhyökkäyksestä on jo vuosia aikaa, meillä on hyvä pihavahti, islannin lammaskoira. Hänen tultua pihaan kettu ei ole käynyt.

[Aleksandra]

Samaa mieltä, Maattari. Vapaana kanat on oikeasti onnellisia. Voi kun meillä olisikin koira. Se pitäisi ketun etäämmällä. Koirakuume tulee ja menee. Viimeisimmän koiramme kuoltua muutama vuosi sitten, päätimme miehen kanssa (enemmän tai vähemmän päättäväisesti ), että ollaan nyt ilman koiria. Toistaiseksi ainakin.

Kanat ovat vielä tarhassa, ja aattelin, että muutaman päivän vielä saavat olla. Eilen kyllä käytiin kävelyllä niiden kanssa, eli päästimme kanat vapaaksi ja kuljimme miehen kanssa koko ajan mukana. Kaikki muut kanat lähtivät rohkeasti ja innokkaasti normaalikierrokselleen, jopa Siru, mutta Peppiä pelotti. Se ei kuopsutellut ollenkaan vaan pälyili ja oli säikky. Hetken päästä se menikin takaisin tarhaan ja siitä kanalaan sisälle. Sille oli liian jännää vielä eikä se halunnut olla vapaana. Voi hyvin olla, että se on nähnyt kaiken ikävän tapahtuneen läheltä.

[Maattarimamma94]

Voi miten surullinen uutinen että teidän upea kukko joutui ketun suuhun!

Meillä kävi viime viikolla samanlainen onnettomuus, mummosilkki Pehko ja maatiainen Sahrami menivät ketun suihin vieläpä niin että itse touhusin aivan vieressä kasvimaalla. Varikset nosti metakan ja juuri kerkesin nähdä repolaisen selän Jälleen kukot selvisi vahingoittumattomana, sellaiset ritarit

Edellisen kerran repo vieraili kaksi vuotta sitten, silloin menetin kanojen kuningattaren Reginan sekä pahnanpohjimmaisen Myyn. Silti uskon myös että kanat valitsisivat vapauden riskeistä huolimatta. Mutta nyt ollaan muutama viikko visusti sisällä.