Kukkojen koulutus

[naali]

Moi.
Ensiksi kiitos mukaan pääsystä. Ensiksi muutamama pointti kyllä kanat ja kukkokin oppii jos niitä jaksaa opettaa laumakäyttäytyminen on se joka joka pitää hallita, olen se oppinut sen kouluttaessani ongelma koirien käytäytymistä. Kanat ja kukotkin oppii jos on vaan malttia ja johdonmukaisuustta ja halukuutta se kärsivällisyyttä. Niitä ei saa aliarvioida koskaan sillä ne ei vaan ole kanoja.kukookin voi opettaa kokemusta on ei niitä kaikkii tarvii laittaa pataan jos on ongelmia. Eläimiä ei saa missään nimessä satuttaa. Mut siinä alustus kommetteja kiitos.

[Kalle]

Mielenkiintoinen avaus. Minä vaan en puhuisi koulutuksesta vaan opetuksesta. Olen opettanut kanani mm tulemaan kutsusta, pysymään tietystä paikasta (mm kasvimaa) pois ja ns positiivisella opetuksella. Kanat ovat persoja herkkupaloille ja yhdistettynä haluttuun toimintaan, kyllä onnistuu.
Opetusherkkupalana käytän maissia, varsinkin kukot ovat persoja maissinjyville. Suurin osa kanoista ei välttämättä pidä koskettamisesta (kriittinen pakoetäisyys), kuitenkin siihenkin voi opettaa. Käskystä tarhaan meno on hyödyllinen "temppu". Mitään sirkustemppuja en edes halua opettaa.
Mielestäni kaikki opetus pitää niin kanoilla kuin esim koirilla tapahtua positiivisen oppimisen kautta.

[Taisku]

Tervetuloa mukaan. Tosiaan, mielenkiintoinen aloitus. Ehkä minäkin puhuisin ennemminkin opetuksesta, opetuksesta kanalan ja parven tavoille sekä rutiineihin. Mutta aloitusparven kanssa mietin ihan koulutussuunnitelman, jonka mukaan etenin ja koulutin tuolle kokoonpanolle ja parvelle luoksetulon. Sen jälkeen uudet tulokkaat ovat saaneet tukiopetusta parven tapojen omaksumiseen. Tiput ovat oppineet isoimman osan emojensa ohjauksessa.

Koulutuksella ja opetuksella on hienoinen ero. Koen eläinten käytöksien 'koulutuksen' suunnitelmallisempana, kun todetaan lähtötilanne ja on haluttu/tavoiteltu käytös päämääränä. Minulla kokemusta lajeista vain koirista (omista ja toisten omistamista), kissasta, muutamasta kanista ja oman parven kanoista. Ja aina tietysti positiivisen palkkaamisen kautta. Edellä mainituilla lajeilla ja kohdalle osuneille yksilöille on toistaiseksi ollut helppoa löytää toimivat palkkiot.

Kokemus kukkojen määrästä parvessa rajautuu vain omiin havaintoihin oman parven kera. Meillä noin kymmenen kanan parvessa ja pienessä harrastekanalassa on käytännössä tilaa vain yhdelle kukolle. Pääkukko on meillä rodultaan sussex, joka on luonteeltaan sosiaalinen, aktiivinen, lempeä ja huolehtii kanoistaan esimerkillisesti. Se on myös pitkämielinen kukkonuorison toilailujen suhteen, antaa niiden harjoitella kiekumista ja jopa kanojen polkemistakin sivummalla. Mutta - kanoille olo käy tällä menolla jossakin vaiheessa sietämättömäksi, niiden elo käy stressaavaksi juoksemiseksi tai yli-innokkaiden kukkonuorien hätistelyksi ja tähän puutun. Itseasiassa en enää päästä edes tilannetta tähän vaiheeseen. Meillä syödään lihaa ja kukkonuoret päätyvät pataan. Ne ovat perheemme arvostettua, itsekasvatettua ruokaa. Usein juhlapäivien ruokaa, koska edes viikottaiseen käyttöön näitä ei tällä määrällä riitä. Patakukon elämänkaari on ajallisesti parven pääkukkoon verrattuna lyhyempi, mutta mielestäni yhtä arvokas.

[Maattari]

En koe tarvetta kouluttaa tai opettaa kukkoja mitenkään. Meilläkin syödään lihaa joten pahapäiset, hankalat, kanoja huonosti kohtelevat, yli-innokkaat polkijat ym joutuvat pataan. Näiden lisäksi myös ne liiat kivat kukot. Koska ihan ilman minun puuttumista asiaan mitenkään niitä kivoja kukkoja tulee ihan riittämiin. Elossa olevat kukot ovat meillä siitoseläimiä, enkä ota sitä riskiä että vihainen, liian arka tms koulutettu/opetettu kukko pääsee jatkamaan sukua.

[rilla]

Maattaria komppaan. Meillä ei kuitenkaan väki suostu omia eläimiä syömään.
Mutta kyllä ogelmakukot joutuu pölkylle.

Yksistään jo siksi,että kukkoja tulee tuutin täydeltä,jos kanat ylipäätään lisääntyy.
Tilanne on eri,kuin villissä kanalaumassa,jossa nuoret kukot kiertelee reunamilla ja odottelevat tilaisuuttaan.

Kaikki ovat kumminkin varsinkin talvella samoissa tiloissa. Kanojen elämä muuttuu järkyttäväksi,jos ei syömäänkään voi mennä ilman,että joka askeleella joku yrittää väkisin polkea.

Kanat kyllä oppii. Se on totta. Parven vanhimmat on esikuvina.
Mut ite en näe tarvetta jotain vaikeaa kukkoa kovin kauaa kattella, Uusia yrittäjiä kuitenkin on tulossa.

Jokainenhan toimii omaan tapaansa. Tää on minun tapani.
Mukava kuitenkin on asiasta keskustella.

[kukkopoika]

Ei minunkaan ole tarvinnut kanoille eikä kukoillekaan opettaa mitään,ovat omatoimisia.
Konehaudotut tiput ilman emoakin ovat oppineet syömään,juomaan ja myöhemmin naimaan

Koulutus voi olla sitten eri juttu.

[SiniS]

Komppaan maattaria. Kotieläimet eivät alun alkajen ole kesyyntyneet opettamalla, vaan ne helpoimmat ja rohkeimmat yksilöt ovat ottaneet kontaktia ihmiseen. Omaehtoisesti. Niistä on sitten aikaa myöden kesyyntyneet kotieläinkannat. Mä en koe tarpeelliseksi alkaa opettaa kukoista kivoja, jos toinen vaihtoehto on, että ne ovat sitä luonnostaan. Sen opetetun kukon jälkeläiset pitää myös opettaa ja kierre on valmis. Luonne periytyy, lehmissäkin sen näkee. Siksi meillä ei jätetä vähänkään arvaamattomista lehmistä jälkeläisiä lypsyyn. Turha tehdä asioista vaikeita, kun ne voi tehdä helposti