Nuo silkkikanat kuulostavat aika hauskoilta!
Tulee mieleen eräs pieni vahinko, joka itse asiassa tänään sattui. Ei mtenkään vaarallista tms. viiriäisten vesiautomaatti oli kuivanut auringon porottaessa ihan kuivaksi. Kuppi vain pölisi kun huomasin. Hauska osuus tulee tässä: Miksi ihmeessa viirukukko "joi" monesti automaatista, joka oli siis ruti kuiva. Lintu vain "nokki" kuppia ja lopuksi nieli nokka väpättäen "vetensä".

Hulluja ovat nuokin.
Täytyy vielä villoja puolustella:
Käsittääkseni ne on jalostettu jostain lintu- ja vesikoirista. Meillä on kaksi näitä: Keskikokoinen Arthur, jota kyllä kutsutaan hieman tuttavallisemmalla nimellä, Aaarrshtii/Arttu/Arska/Alonzo/Aapo/Aattishh jne. ja sitten vielä Kääpiövillakoira Einari, eli Eene/Eino/Veino/Weeeene/Werneri/Leene jne. Rakkailla lapsilla on monta nimeä. Nämä kaverukseet ovat tooooooosi älykkäitä, ainakin melkeen.

Ovikellon soidessa herrat ryntäävät etuovelle haukkumaan(kiva, kukakohan opettanut moiset käytöstavat

)nälän iskiessa Einari raapii ja painelee jääkaapin poljinta(siis sitä josta painetaan jotkut jääkaapit auki sillee kätevästi, ju nou) ja kun vanhempaa Arttua väsyttää, se hakee vanhemmat nukkumaan katsomalla niitä syvälle silmiin väsyneenä ja tuhahtaen, sen jälkeen se löntystelee sängyn vierelle lattialle hymisemään ja odottamaan peiton siirtämistä sen paikalta sängyssä. Koiran kuorsaus on kyllä parasta!!!
