Me jouduttiin nyt kesällä lopettamaan yksi kituva silkkikana ja oli kyl semmosta hommaa etten ihan hevillä uudelleen siihen ryhdy
![Sad :(](./images/smilies/sad.gif)
Kaikki kävi kyllä nopeasti, pidin kanaa selällään pölkyn päällä, mies kalautti puulla kunnolla päähän ja heti perään vesurilla kaula poikki (näytti että kuoli jo ennen vesuria, ekaan iskuun). Pitelin hetken aikaa paikoillaan kun räpisteli ja veret valui, sit käärittiin sanomalehteen ja haudattiin.
Ei mulla ole ollut ongelmaa valuttaa veriä ja pilkkoa esim. synnytyksessä kuollutta karitsaa koirille, mutta tappaminen on ihan eri juttu kuin kuolleen käsittely. Mulla oli päivätolkulla huono olo ja omatunto, vaikka tiesin ettei muuta ollut tehtävissä. Yritän ajatella, että se oli palvelus sairaalle. Siihen tilanteeseen voin joutua uudelleenkin, mutta kun reteästi ennen tätä puhuin, että kasvatettaisiin itse lihat, niin kyllä ylevästa ja jalosta ajatuksesta on pitkä matka käytännön toteutukseen. Se on nätti idea, mut toteutuksessa ei oo mitään nättiä, se tuntui musta vaan tosi väärältä.
Jatkossa pitää miettiä oliko keinoissa vika, oisko joku väline helpompi, siistimpi, vai pyydänkö jotakin tuttua metsästäjää tekemään työn.
edit. Moni saa sen kuullostamaan niin helpolta, että siinä ei kauaa nokka tuhise, kirvestä ja pataan.. Ehkä sitten kun siihen tulee rutiini kuvioihin, niin se onkin niin helppoa. Mä en ollu ollenkaan henkisesti valmistautununiihin jälkimorkkiksiin, vaikka oon lopetuksia nähny ja kuolemaa. Muiden kuvauksien ja oman kokemuksen perusteella aattelin että on ikävä homma, muttei kuitenkaan niin vaikea, mitä se sitten lopulta henkisesti oli, kun itse oli toimituksessa osallisena. Ei se ole ihan joka miehen tai naisen hommaa, nyt tiedän ettei ainakaan minun hommaa muuta kuin ihan äärimmäisessä hädässä.