Pataikä...?

[Mar-jatta]

Tuota tuota... Mikäs nyt sitten on hyvä ikä laittaa kukkopojat pakkaseen tahi pataan? Millai se liha sitkostuu (tai jotain... )? Eli kuinka vanha liha (elävä siis...) on käyttökelvotonta? Eli suomeksi sanottuna kuinka kauan pystyn venyttämään teurastuksen todellisuutta...?!
Minen tiiä näistä asioista mitään, vasta opettelemassa. Mutta kun nuo 2kk vanhat kukkopojat tuolla ulkona kirmaavat autuaan tietämättöminä kohtalostaan, ja minä haluaisin vaan venyttää ja venyttää sitä, jonka olen päättänyt etiikaltaan oikeaksi ratkaisuksi... Ilmeisesti siihen asti, että ovat joko turhan vanhoja teurastettaviksi, tai sitten liian rakkaiksi käyneitä... Eli kunnon viherpiipero täällä, joka syö kaupan broileria, mutta on päättänyt hyödyntää omat, onnelliset mutta kodittomiksi jäävät kukkopojat.

[Tilsu]

Yleissuositus varmaan olisi, että heti täysikasvuisuuden saavutettuaan pitäisi kukkopojat nitistää, jotta liha olisi vielä luontaisesti mureaa.

Lihahan on mureaa ruoanvalmistuksessa kahteen otteeseen; juuri ennen läpikypsymistään, ja seuraavaksi vasta piiitkän hauduttamisen jälkeen. Yleisin ongelma lienee näiden väliin sijoittuva kypsennys, jolloin lihan proteiinien vedensidontakyky on huonoimmillaan ja lopputulos on kuiva ja sitkeä paisti. Osaltaan vahinkoa voi pienentää ja lihan vedensidontaa parantaa marinoimalla 3-4 % vahvuisessa suolaliuoksessa vähintään vuorokauden. Happamuus edesauttaa lihan omien proteiiniketjuja pilkkovien entsyymien toimintaa. Näihin entsyymeihin perustuu myös riiputtamisen mureuttava vaikutus.

Käytännössä onnistuneen paistin saat kukostasi, kun liotat sitä vaikkapa viikonpäivät piimässä ( happamuuden takia ) kylmäkellarissa tai jääkaapissa. Sen jälkeen maustat haluamallasi tavalla ja paistat kuumassa uunissa lihalämpömittarin avulla kunnes asteita rinnan paksuimmassa kohdassa on noin 80. Minusta 77 riittää. Linnun täyttäminen esimerkiksi persiljalla ja timjamilla maustetulla ranskanleivän sisuksella ei ole ollenkaan huono ajatus, eikä silavointi esim. amerikanpekonilla mene hukkaan. Toinen mainio vaihtoehto on kaivaa kaapista isoäidin painekattila ja keittää kukko siinä. Viillokki on vallan toista kuin se, mitä kouluruokalassa tarjottiin

Käyttökelvottomiksi kukkopojat eivät ikinä muutu. Esimerkiksi klassikkoruoka coq au vin kuuluukin tehdä vanhasta kukosta. Pitkän matalassa lämpötilassa tapahtuvan haudutuksen aikana iäkäskin kukko mureutuu ja lihan aromit ovat aivan ylivertaiset broileriin verrattuna. Kannustan lämpimästi sinua tarttumaan toimeen ja valmistamaan kukkopoikasi ruoaksi. Tällöin ne eivät ole ylijäämää, vaan niiden elämällä on ollut arvokas tarkoitus.

[tiina]

Mä olen yleensä teurastanu tossa neljän kuukauden iässä. Silloin niissä alkaa olla jo syötävääkin. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun ne alkavat pitämään kiekumisharjoituksia, olen laittanut ne pois.
Jos olen esim grillannut, olen laittanut yöksi marinaadiin, jos olen ottanut vain rintapalat talteen, olen antanut olla yön jääkaapissa ja seuraavana päivänä paistanut tai laittanut keittoon. Olen siis tehnyt laiskan kaavan mukaan ja hyvää on tullut.
Laitan pois mahdollisimman nopeasti, heti kun vain katson, että kukossa riittää syötävää. Mulla henk kohtasesti on teurastus aina vaikeampaa, mitä pitempää niitä tuossa katselee.

[Mar-jatta]

Kiitoksia kommenteista. Ja ruokaohjeista.
Se teurastaminen ja oman kukkopojan syönti on ollut nyt lähes päivittäin ajatuksissa. Mutta tuntuu, että enempi jotenkin tekopyhänä. Että "tässä minä kohta syön eettisesti oikein kasvatettua, onnellista kukkoa". Koska tuohon teurastamiseen on ollut vielä aikaa, olen voinutkin ottaa sen ikäänkuin kepeästi, vitsaillen. Mutta nyt kun siellä jo kiekumisharjoituksia tehdään, tajuan että hetki lähenee. Yritän valmistaa itseäni, nähdä nuo hauskat pikkujätkät jollain tapaa toisessa valossa. "Kannustan lämpimästi sinua tarttumaan toimeen ja valmistamaan kukkopoikasi ruoaksi. Tällöin ne eivät ole ylijäämää, vaan niiden elämällä on ollut arvokas tarkoitus." Niinpä.

[siimis]

Minä tein sen ensimmäisen kerran viime keväänä ja täytyy sanoa, että helppoa se ei ollut, mutta ei ylivoimaistakaan. Tein helpomman kaavan kautta, eli otin vain rintalihat talteen. Kukot olivat kääpiöristeytyksiä, joten ei niissä paljon varmaan hukkaan mennytkään. Tein niinkuin tiina, eli pistin rintalihat yöksi jääkaappiin ja valmistin ruoaksi seuraavana päivänä. Ja täytyy sanoa, että hukkaan ei mennyt vaivannäkö ja henkinen koettelemus , liha oli todella maukasta - ihan jotain muuta kuin kaupan broileri!

Meidän kukot olivat jo vähän turhan vanhoja, minulta kesti lähemmäs kymmenen kuukautta ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni... Mutta lihassa ei ollut mitään vikaa, lähinnä kai siinä oikeassa teurastusiässä on se ajatus, ettei turhaan elätettäisi tarpeettomia kukkoja rehua kuluttamassa ja työtä teettämässä. Mutta näin harrastuspohjalta kanoja kasvattavalle sillä ei kai juuri ole niin väliä, paljonko sen paistikukon kasvatus on tullut maksamaan, ei niitä kai yleensä rahassa lasketa.

Seuraava askel opintiellä olisi minulla se oikeaoppinen teurastus ja kyniminen, mitä pitäisi pikapuoliin harjoitella viiriäiskukoilla. Niitä on kuusi ylimääräistä ja ne ovat alkaneet tapella, joten kauan ei voi päätöstä venyttää Tila ei riitä pitää niitä kaikkia erillään.

[Mimmi]

Viiriäisiä ei mun mielestä kyllä kannata kyniä, ne on maailman helpoin nylkeä. Nahka lähtee kuin paita päältä eikä ole läheskään niin sotkuista.

[siimis]

Haa? Saan vielä välttyä kynimisen opettelulta?!

Kummasta päästä nuttu riisutaan, pääpuolesta vai peräpuolesta? Otatko sen pois ennen suolistusta vai jälkeen..?

[Rusina]

Meillä ovat kukkopojat saaneet kasvaa ihan miehen ikään ja on pataan laitettu vanhempiakin 1-3-vuotiaita kukkoja. Kaikki on tullut tähän asti syötyä. Kanakeittoon kelpaa se sitkeämpikin liha ja voi pojat että OIKEA kana- tai kukkokeitto onkin hyvää, ihan erilaista kuin broilerista tehty .
Meillä teurastusikään on vaikuttanut ratkaisevasti se, että kukko on jo "syötävän" kokoinen ja sillä on kunnollinen höyhenpuku. Mies on innokas perhokalastaja ja perhonsitoja, joten meillä höyhenet ovat tärkeä osa lintua. Ihan nuoria kukkopoikia meillä ei ole siksi teurastettu. Vaikeampaahan se päätös on mitä isompia kukkopojat ovat, mutta silti (meillä onneksi mies on TÄHÄN ASTI hoitanut "likaisen työn"). Nyt tarhassa odottelee vuoroaan jo 5 kk täyttänyt Napoleon-kukko. Käy päälle kuin ohjus, joten siitä raaskii hankkiutua eroon, mutta niskahöyhenet eivät ole aivan valmiit... joten vielä ei ole meillä se oikea teurastusaika.
OT: Jos omaan tuttavapiiriin kuuluu perhokalastajia, niin kannattaa ehkä ottaa niska- ja satulahöyhenet talteen heille. Minusta se on kukon arvostamista, ettei heitä mitään käyttökelpoista pois...

[Mimmi]

Mä oon siis viiriäisiltä katkaissut siivet ja jalat, sitten aukaissut peräpään ihan saksilla ja siitä sitten ratkonut "nutun" alhaalta ylös päin ja (olemattoman) pään yli pois. Sen jälkeen sitten olen vasta sisuskalut poistanut.

[Ushva]

Me syötiin puolitoista vuotias kukko ja oli hyvää, ei yhtään sitkeää. Se oli meidän Hopea ja oli kieltämättä aika kova pala sen lopetus kun olin siihen niin kiintynyt, vaikka en yleensä kovin herkkis näissä asioissa olekaan. Noiden kukkopoikien kohtalo, mitä nyt on kasvamassa, ei sureta kun koko ajan on tiedossa mitä varten ne ovat.

[Rusina]

Me syötiin puolitoista vuotias kukko ja oli hyvää, ei yhtään sitkeää.

Meillä on tultu siihen tulokseen että hiukka vanhempi kukko on jopa maukkaampi, siinä on vahvempi maku. "Vertailussa" on ollut ainakin toistakymmentä eri-ikäistä kukkoa. Mutta se on tietysti makuasia.

[Mar-jatta]

Mä oon siis viiriäisiltä katkaissut siivet ja jalat, sitten aukaissut peräpään ihan saksilla ja siitä sitten ratkonut "nutun" alhaalta ylös päin ja (olemattoman) pään yli pois. Sen jälkeen sitten olen vasta sisuskalut poistanut.

*puistatushymiö* Paljon on mulla siis vielä opettelemista.

OT: Jos omaan tuttavapiiriin kuuluu perhokalastajia, niin kannattaa ehkä ottaa niska- ja satulahöyhenet talteen heille. Minusta se on kukon arvostamista, ettei heitä mitään käyttökelpoista pois...

Hyvä muistutus! Serkkupoika on kova perhokalastaja, ja tekee ite perhoja. Olen jo aikaa sitten tuumaillut, että sille vois laittaa joululahjaksi pussillisen höyheniä.

Me syötiin puolitoista vuotias kukko ja oli hyvää, ei yhtään sitkeää. Se oli meidän Hopea ja oli kieltämättä aika kova pala sen lopetus kun olin siihen niin kiintynyt, vaikka en yleensä kovin herkkis näissä asioissa olekaan. Noiden kukkopoikien kohtalo, mitä nyt on kasvamassa, ei sureta kun koko ajan on tiedossa mitä varten ne ovat.

Minä olen ultraherkkis, enkä kuuna päivänä voisi syödä meidän vanhaherra Ralfia tai nuorta Hjalmaria. Tiedän, että nuo kasvamassa olevat kukkopojatkin tuottavat hankaluuksia, vaikka minäkin olen jo alusta saakka koittanut suhtautua niihin niin, että pataan menevät kun aika koittaa.

[mimmu]

Mie jouduin viime vuonna siihen että piti kukkopojista pistää pataa kaksi yksivuotiasta ja ensin se otti koville. Sitä kun oli niille leperrellyt ja kasvattanut niin päätös vaan oli tehtävä kun ei voinut sitten montaa yhdessä pitää. Eli isännän kanssa yhdessä teurastettiin ja laitoin riippumaan oisko ollut päivän tai pari se kun mie laitan paljon sorsapaistia niin sen mukaan näistä kukkopojjistakin sitten pataa tein. Marinointiin laitoin myös päiväksi ja erilaisia yrttejä, porkkanaa, selleriä, palsternakkaa sekä loraus punaviiniä ja pitkään hiljaisella lämmöllä avot tuli oikein mehevää ja söin ensin hiukan tökkien en maun mukaan vaan surku lopetuksesta
Nyt olisi taas sama edessä kun ei ole näille kahdelle kohta 4kk pojille uutta kotia

[Fogo]

Olen jo aloittanut tekemään ajatustyötä sen asian puolesta, että kukkopojat menevät pataan.... mutta syksyllä. Vielä ovat kovin pieniä, ei niistä
saisi kun kanaliemen aikaiseksi. Vielä kun pääsisi jonkun luokse käymään ja katsomaan, miten homma hoidetaan. Ei ketään Kanta-Hämeen alueella ole laittamassa kanoja/kukkoja paistiksi?