Maatiaiskana Jussilan kanta

[saralele]

Tietääkö joku kuinka monella näitä Jussiloita nyt on?

Suomalaista maatiaiskanaa tuossa yhdessä lappusessa mainostettiin, että on emo-ominaisuudet hyvät ja hautomaviettiä, ja mitä muita siinä oli jotain kylmän kestävyydestä ja vaatimattomuudesta Mua häiritsee kyllä tuo että miks nämä ei sitten haudo?? Miten ne on ennen lisääntyny, kun ei ole hautomakoneita ollu? Jonku toisen hautomana? Vai onko se hautomavietti hävinny jossain vaiheessa jostakin syystä??

[Talbot]

Joo, selvitäskin Saralele montako jämijärveläisen haaran kukkoa ja kanaa nyt on, ja kenellä kaikilla ja mistä vanhemmista? Minulla on lepolalaisia 1. polvea eli suoraan Timolta saatuja 1+3 ja toista polvea 6+9. Nuuhqulla on myös meiltä lähtenyttä toista polvea 2+6 ja Fogolla 1+3. Näitä siis yhteensä 10+21. Minulta lähtee vielä 1+3 pikkuparvi kolmanteen uuteen paikkaan. Loput jätän itselle. Olisi pitänyt haudottaa keväällä vielä 1-2 koneellista, sillä kysyntää on viime viikkoina/päivinä ollut käsittämättömän paljon. Jämijärveläisiä on Hopeapajulla alle kymmenen. Saralelella on nyt 1. polvea sieltä 1+2 ja toista polvea myös 1+2, eiks niin? Tuohiksella on paljon kukkoja + 2 kananuorikkoa ja ihan pieniä untuvikkoja? Paljonko Jazzilla on? Moneenko paikkaan näitä Lautapihdihdiltä meni? Henrietta näkyy kukkopoikia myyvän, onko hänellä kenties kanojakin? Ja sekin kiinnostaa, onko jämijärveläisiä vielä jossain muualla (MariP?), koskapa Hopeapaju kertoi Munanetissä pari vuotta sitten saaneensa "eräältä kanafarmarilta" yhden jämijärveläisen kanan, onko se kenties Tuohiksen kuvissa esiintyvä mottled-värinen Dalma? Mistä/keneltä se tuli? Joku voi pitää minua vainoharhaisena, mutta Jussilan kanta on lähdössä määrälliseen nousuun ja haluaisin olla juuri tässä vaiheessa tarkka ettei tehdä mitään mokaa.
Mitä hautomattomuuteen tulee, onkos se nyt jo liiankin hallitsevassa asemassa näissä keskusteluissa? Kanta on vielä harvalukuinen, kerätään nyt niitä kokemuksia, voihan olla että niitä hautojiakin vielä löytyy. Ns. suuressa kuvassa arvelisin että hyvä munantuotanto ja hautomattomuus kulkisivat jotenkin käsi kädessä tuotantohybridien tapaan. Viisaammat ojentakoot jos olen väärässä.

[saralele]

Eli mun nää kanat on jämijärven haaraa. Onko niillä nyt sitten väliä kumpaa haaraa on, voiko niitä surutta vaan sekoittaa keskenään vai pitääkö jotenkin vaalia kumpaakin haaraa?? Jos kanta on niin pieni niin eikö sillon oo sama yhdistää?
Mä oon ihan aloittelia näissä lisääntymis ja jalostus jutuissa, niin mitenköhän mun nyt kannattaa tehdä?? Näistä ekan polven kanoista on nyt siitosmunia muutama kerätty ja tänään pistän koneeseen. Toisen polven ei oo alkanu vielä munimaan. Mulla on aika rajalliset tilat niin en itselläni voi kauheen isoja laumoja pitää...

Mulla on 1+2 ekaa polvea ja 1+2 toista polvea. Hopeapajulta lähtösin olevia. Tai eka polvi on siellä kuoriutuneita ja toka lautapihtillä kuoriutuneita, muta vanhemmat tuolta hopeapajulta.

[Talbot]

Tottakai voi sekoittaa. Minä en toistaiseksi sekoita. Lepolalla näitä jussilalaisia on ollut ja on edelleen kymmeniä yhtä aikaa, Hopeapajulla muutama. Luotan siihen että Lepolan kanoissa on geneettistä vaihtelua enemmän. Tarkkailen myös kannan kehittymistä ja kaikkia eri ominaisuuksia ja selvittelen erilaisia asioita itselleni, olisikin kiva jos saisin vastauksia tuossa edellisessä viestissä esittämiini kysymyksiin. Jos en ole jostain siirrosta varma, en tee sitä. En esim. haudota nyt toista polvea lisää, odotan rauhassa kolmatta ja pidän paljon kukkoja. Omaa kantakukkoa en enää käytä. Kiirettä meillä ei enää ole jos ei nyt ihan jotain katastrofia osu kohdalle. Meillä ravasi katastrofi äskenkin tuossa talon edessä pellolla, punainen karvainen otus. Jussilan kanta on 11 yksilöstä moninkertaistunut jo lyhyessä ajassa. Tähtäin ensi kevääseen.

[Jazz]

Mulla on nyt 4 kanaa ja yksi kukko Lautapihdiltä.

[Talbot]

Kiitos Jazz tiedosta. Ovatko minkä värisiä? Summataas taas; minulla, Nuuhqulla ja Fogolla yhteensä 10+21, Saralelellä, Jazzilla ja Tuohiksella yhteensä 9+10 plus viimemainitulla kaksi untuvikkoa jotka - oivoi - näyttävät valokuvissa kukkotipuilta. Tuohiksen pitäisi ehkä yrittää hämätä Mr Murphya ja alkaa antaa kuoriutuneilleen miesten nimiä Yhteenlaskun jälkeen meillä on koossa 19+31(+2)=52 jussilankantaista. Jos nämä ovat kaikki säilyttämisohjelmassa vuoden lopussa, se on suurin Jussilan kannan luku sitten vuoden 2003! Seuraavaksi tavoitteeksi Jussilan kannan ennätys vuodelta 2000 (109 kpl)? Ja niin, oliko vielä muilla Lautapihdiltä menneitä jussilalaisia ja miten monta? Ja montako Hopeapajulla on - joko hän pian haluaa näitä uuden polven Jussiloita takaisinpäin? Sattuneesta syystä minulta on kysytty kanoja/tipuja viime päivinä moneen paikkaan ja kaikille on pitänyt vastata, ettei siemenperunoita voi syödä eikä myydä, mutta varauslistalle voin laittaa. Hautomakone värjöttelee kylmissään ja putsattuna paikoillaan ja meillä syödään mun ruoanlaittotaidon huippua, paistettuja kananmunia harva se päivä

[lautapihti]

Onhan nuota jussiloita menny aika moneen suuntaan,sitä kun en tiedä alkavatko säilyttäjiksi kun en oo viimeisimmille muistanu mainita asiasta,on tuos meilläki muutama "kruunuraakki"toipilas jäljellä,nähtäväksi jää mitä niile teen.muutama kukkoki ainaki tänään vielä on.

[tuohis]

<< Tuohiksella yhteensä 9+10 plus viimemainitulla kaksi untuvikkoa jotka - oivoi - näyttävät valokuvissa kukkotipuilta.>>

Pitää vähän korjata Talbotin tietoja. Minulla on kaksi kukkoa ja kaksi kanaa. Yhden häijyn kukon lopetimme ja sitten olen loput antanut pareittain pois. Lisäksi on nuo kaksi pariviikkoista untuvikkoa - oivoi -kukkoa. Mistä muuten Talbot tunnistat ne kukoiksi?

[Talbot]

Tuohis, kaksiviikkoisten poikasten harjat nousevat pelottavan korkealle. Yhteenlaskuissani laskin Sinun kunnon kasvattajana pitävän yhteyttä kukkopareihin, ts. että ne olisivat tarvittaessa käytettävissä siitokseen. Tarkistuslaskennan jälkeen lukemaksi jää siis 46 + Elvis ja Tiitus + Lautapihdin toipilaat + lopullista ratkaisua onnellisen tietämättöminä odottelevat kukkopojat. Säilyttämisohjelmassa on nyt virallisesti jo kuusi säilyttäjää. Ensi vuonna toivon mukaan vähintään kymmenen.

[Jazz]

Meillä olevat Jussilat on kaikki kokomustia, kukolla on pieni ruskea "laikku" selässä. Halusin nimenomaan mahdollisimman tummia kun valinnanvaraa oli.

Mulla on suunnitelmissa säilytys, kunhan nyt ensin kunnolla pääsemme sinuksi kanojen omistamisessa. Määrää en voi kovinkaan kauheasti lisätä, paitsi ehkä ensikesänä voin perustaa oman "etäpisteen" töihin- sielläkin kun pidetään kesäisin aina muutamaa kanaa.

Laitan kuvia kunhan saan vähän parempia aikaiseksi...

[hopeapaju]

Moi! Meikäläinenkin on aktivoitunut taas täällä Munanetissä ja on ilo huomata että Jussilan kannalla on jo monta uutta säilyttäjää! Meillä on tällä hetkellä vain kolme kanaa ja neljä kukkoa. Viime syksynä lähti pitkäaikainen johtajakukko Arsi ja talvella taas muorikanat Pyry ja Keltsu.

Kun aloitimme (oikeastaan isäni Altti Viitanen aloitti, mutta nykyään olemme yhtä intohimoisia kanaharrastajia. Tämän nimimerkin takana kirjoittaa siis Altin tytär Aili) niin saimme jostain (olisikohan ollut Teuvo Puskalta jos oikein muistan..) siitosmunia, joista kuoriutui vain yksi kukko ja kana, Pipu ja Papu nimeltään. Seuraavana kesänä Pipu ja Papu saivat perheenlisäystä ja seisemän uutta tipua kuoriutui. Tämä oli siis vuonna 2003. Näistä Arsi-kukko syrjäytti melko pian Pipun ja kanalaumamme eleli rauhallista elämää muutaman vuoden ilman jälkeläisiä. Pari vuotta sitten teimme vaihtokaupat Keuruulaisen MariP:n kanssa, annoimme hänelle Noki-kukon (Pipun ja Papun jälkeläinen) ja saimme heiltä Dalma-kanan. Dalman saavuttua saimme uusia tipuja, ja viime kesä olikin melko menestyksellinen. Saimme yhteensä 8 tipua, joista neljä annettiin pois (olisikohan ollut Koskenkorvalle, isäni tietää tarkemmin). Jälkimmäisen haudonnan pesue jäi meille. Pesueesta tuli kolme kukkoa ja yksi kana. Kukot ovat oikein komeita poikia, nimeltään Elvis, Rolle ja Nalle. Kana, Helmi-kana nimeltään, on kokomusta, tosin veikkaan että väritys muuttuu iän karttuessa ruskeaan päin, kun selässä on nyt näkyvillä hieman ruskeaa sulkaa. Johtajanpaikkaa pitää tällä hetkellä erittäin omalaatuinen Nekku-kukko, jonka toilailuista olen videonkin tänne laittanut. Nekulla on ikää kaksi vuotta. Nekun laumaan kuuluvat siis Dalma, Helmi ja Papu, joka on todellinen teräsmuori. Papulla on nyt ikää 10 vuotta ja ei näytä vanhuus vielä liikoja painavan.

Meidän kanat ovat siis jämijärveläisiä. Tarvitsisimme kipeästi uutta verta ja uusia nuoria kanoja laumaamme, joten jos jollakin olisi antaa/myydä/vaihtaa jämijärveläisiä/jussilan kanoja niin pistäkää mulle infoa!

[lautapihti]

Rouva jussila on käyny vähänaikaa munimas pihalla hautovan ilmajokisen pesään,(munat merkattu)silläaikaa hautoja on käyny tauolla,kun jussila on lähteny pois munittuaan on ilmis menny jatkamaan hautomista,välillä olleet yhdessä pesässä ja viimeyön olivat pesässä molemmat,eli alkaako hiljalleen löytymään hautomishalut

[hopeapaju]

Meillä Dalma-kana on kesän käyttäytynyt omituisesti: ärhentelee, nostelee niskahöyheniä ja pitää matalaa kotkotusta. Aluksi pelästyin että se on muuttumassa kukoksi, mutta tuollainen käyttäytyminen taitaa vissiin kuulua kanalle joka suunnittelee hautomista, eikö? Pari päivää Dalman rehentelyjen jälkeen se alkoi etsiä sopivia piilopaikkoja pihalta ja kyyhötti joku puolituntia syreenipensaassa. Ei kuitenkaan muninut sinne. Tästä on aikaa joku kolme viikkoa ja nyt Dalma on taas "normaali". Eli ehkä silläkin on lievää hautomisviettiä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin vahvaa että se jaksaisi ryhtyä ihan tosissaan hautomaan. Pari kesää sitten meillä oli myös kana-tipu, joka osoitti jo tipuikäisenä vahvaa emoviettiä kun otti muut tiput siipiensä suojaan yöksi. Sen kesän tiput epäonnisesti joutuivat tosin kissan syömiksi, joten jää arvailujen varaan oliko kana-tipulla oikeasti hautomisviettiä vai ei.

[Panda]

Pitkästä aikaa munanetissä. Minulla olisi taas ensi vuoden alussa mahdollisuus ottaa kanoja ja haluaisin rueta säilyttäjäksi...

[Aberkios]

Lainasin oheen Talbotin ansiokasta ja asiaan perehtymistä osoittavaa tekstiä. Joihinkin kohtiin olen kuitenkin valmis esittämään oman mielipiteeni. Ensinnäkin kalahti pahasti tuo väittämä, että hämäläinen ihminen olisi syrjäänvetäytyvä, jopa saamaton! Ohhoh! Ehkä uhon osuus on vähäisempi kuin jollakin muilla Suomen heimoilla, eikä mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen "rinta rottingilla", mutta tuskin hämäläiseen kansanluonteeseen sentään erityisesti kuuluu syrjäänvetäytyvyys, saamattomuudesta nyt puhumattakaan!

Sukusiitoksesta on myös taitettu peistä, mutta eiköhän sekin ongelma pysy kurissa kunhan ei sotketa toisiinsa sinänsä ymmärrettävää harraste-eläinten inhimillistämistä ja kasvatustoimintaa. Eli ei haudota Lempin ja Lyylin munia jos Lempi ja Lyyli eivät ole kaikin puolin terveitä ja elinvoimaisia, parvensa eliittiä.

Kaiken kaikkiaan suurin osa maatiaiskanakannoista voi siis vahvasti. Vahvin on Alho (30) ja hyvin menee näilläkin: Tyrnävä (22), Kiuruvesi (16), Ilmajoki (15), Iitti (12) ja Hornio (11). Piikkiöläisiä säilyttäjiä siinä listassa oli 7, mutta hämmästyksekseni savitaipalelaisia ja hämäläisiä vain kaksi vaikka nämä kannat ovat olleet runsaita. Jussilaa oli myös kaksi, luumäkeläistä yksi eikä yhtään lindelliä. Laskin vertailun vuoksi vuoden takaisesta säilyttäjälistasta säilyttäjien määrät ja ne olivat (suluissa yksilömäärät MTT:n tiedotteesta 1/2011); Alho 45 (879 kanaa ja kukkoa), Tyrnävä 31 (305), Piikkiö 29 (740), Kiuruvesi 27 (295), Hornio 26 (385), Ilmajoki 21 (339), Savitaipale 17 (505), Iitti 13 (241), Häme 10 (199), Jussila 3 (11), Luumäki 2 (40) ja Lindell 2 (16). Osa kannoista on ihan parissa vuodessa reippaasti runsastunut, etenkin tyrnäväläinen ja ilmajokelainen. Näiden kantojen harrastajat ovat osanneet tuotteistaa ja markkinoida kantaansa, ja saaneet uutta porukkaa kiitettävästi mukaan.

Eiköhän se ole niinkin, ettei mikään eläinrotu harrastajilla yleisty ellei ole sisältöä, substanssia jolla vastata huutoonsa. Eli nämä runsastuvat ovat hyviä kanoja! Mikä ei suinkaan merkitse että harvinaistuvat – esimerkiksi hämäläiset ja savitaipalelaiset – olisivat huonoja. Niitä ei vain niin tuoda esiin. Ja sekin on iloinen asia, että maatiaiskanoihin ilmiselvästi liittyy kotiseutuhenkeäkin. Pohjanmaalla se on perinteisesti vahvaa ja ilmankos ilmajokisten säilyttäjiä on Etelä-Pohjanmaalta runsaasti. Yhtä lailla runsastuvien iittiläisten säilyttäminen versoo maantieteellisesti lähellä kannan kotikontuja.

Hämäläinen ihminen taas on vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä, saamatonkin. Ei täällä koeta sellaista maakuntahenkeä joka ulottuisi vaikkapa kanakannan valintaan saakka.

Todettakoon, että sukusiitosasteeseen ei vaikuta se, kuinka hyviä ja terveitä siitokseen käytetyt eläimet ovat. Tämä kylläkin vaikuttaa siihen, kuinka terveenä ja vastustuskykyisenä tämä sukusiitetty kanta pysyy.

Talbot kirjoittaa; "ettei mikään eläinrotu harrastajilla yleisty ellei ole sisältöä, substanssia". Toisaalta Talbot toteaa, että tähän runsastumiseen ja suosioon olisi merkittävästi vaikuttamassa kotiseutuhenki, jota siis hämäläisillä ei ole!

Hiukan tästä substanssista. Tuolla kanarotujen esittely -palstalla todetaan hämäläisten, tyrnäväläisten ja alholaisten munintatiheydeksi kahdeksan munaa kymmenessä päivässä. Jussilan kannan munintatiheydeksi siellä muuten mainitaan muna joka toinen päivä. Ilmajoen kanta on tämän lähteen mukaan todellisia kanamaailman "downshiftaajia"; munivat vain joka toinen tai kolmas päivä, mistä saadaan munintatiheydeksi luokkaa 40 %. Tämän mukaan ilmajoen kannan suosio, jopa sen kasvu, ei selittyisi ainakaan sen munantuotannolla. Mikä muu substanssitekijä olisi syynä kannan suosioon? Olisiko syytä etsittävä enemmänkin juuri siitä kotiseutuhengestä, ei niinkään substanssista?

Muista lähteistä olen aikoinaan saanut tietoa, jonka mukaan esim. hämäläinen kanta olisi terve, vastustuskykyinen, pitkäikäinen ja pitkään muniva kanta, siis sen hyvän munantuotannon lisäksi. Ehkä hämäläisen kannan substanssiarvoaan alhaisempi suosio selittyykin sillä, että hämeessä kananpito painottuu tuotantokanaloihin, joissa pidetty kanakanta on valtaosaltaan tuotantohybridejä. Harrastekanojen pito on näin ollen harvinaisempaa kuin muilla alueilla.