Söpö kanakirja

[maunu_muori]

Olis se aika jolloin ei ihan uskaltanut netissäkään sanoa, että syö lemmikkejä: saipahan kerran pöllyytyksen kun kerroin että tarjoilin jouluateriana kanoille keittetyn lampaanpään salaattipedillä...taisin vielä laittaa nimenkin, kuka pässinpää siinä päätyi nokittavaksi.

Nykyään ajatus eettisesti kasvatetusta omatuotannosta ei enää herätä sellaista haloota, kuin viime vuoskymmenen puolivälissä vielä oli. Uskaltaa jo opastaa teurastuksessa, ilman, että seuraavalla viikolla tulee eläinsuojelutarkastus.

[Ilona]

Miekin oon muuten tarjoillut kanoille keitetyn lampaanpään salaattipedillä, se salaatti tosin oli maitohorsmaa.

[Nuki]

Ai, en mä oo ikinä tullut aatelleeksi että joku vois pitää pahana omien eläinten syömistä. Itsellä ei kantti siihen riitä, mutta musta on kunnioitettavaa että joku pystyy. Mikäs sen eettisempää ja onnellisempaa ruokaa kuin kotona kasvatettu teuras. Jotain juttuja kun on kanojen teurastuksesta lukenut, niin nopea kirveslopetus pihan perällä oman hoitajan toimesta on armollisinta mitä olla voi.
Ilona, multakin on moni nykyään varovasti kysellyt, että "Syöttekö te noita...?" Sitten on helpotus iso kun kerron että ovat vain lemmikkejä. Tosin noi varovaiset, kauhunsekaiset kyselyt tehdään aina sen jälkeen kun oon kertoillut kanojen nimet ja luonteenpiirteet sekä esitellyt syli-butti Kyllikin. Aika harva kai pystyy luomaan hirmu kiintyneen suhteen niihin paisteihinsa, naurattaa täällä välillä noi kukkojen nimet, "File", "Paisti"...

[Peltomäki]

Meillä kyllä on syöty niitä "lemmikki-kanoja". Niitä, joiden nimet eivät ole file ja paisti yms. Minä kuljetan pölkylle, mies käyttää kirvestä ja yhdessä höyhennetään. Lapsetkin ovat nähneet. Kyllähän se haljulle tuntuu. Juttelen kanalle rauhoittavasti ja samalla rauhoittelen itseäni, mutta uskoisin, että niillä on aina jokin aavistus. Minusta teurastuksen pitääkin tuntua pahalta. Siinäpä sitä ymmärtää lihan arvon.
Joskus joudun kaupasta lihaa ostamaan (broileria tosin en ikinä) ja se se vasta pahalta tuntuukin. Mietin aina pitkään ja hartaasti mikä jauhelihoista olisi eettisin valinta. Lisäksi kiusaan usein lihamestareita kyselemällä vaikeita kysymyksiä. Musta tuntuu, että ne lihamestarit alkaa välttelemään meikäläistä.

[Ilona]

Meillä syödään kyllä ihan kaikki, kun se aika tulee. Jopa ikivanhat ja erittäin rakkaat ja nimen omaavat kanarouvat. Minusta olis jumalanviljan rienaamista heittää syömäkelpoista lihaa tunkiolle tai haudata, varsinkin kun enemmistöllä maailman ihmisistä ei niin ylelliseen ruokaan kuin lihaan ole mahdollisuutta juuri koskaan. Paistikukoille en sentään nimiä ole antanut. Ja eihän sen teurastamisen todellakaan kivaa kuulu olla. Ei kaiken tartte olla kivaa ja mukavaa. Tosin teuraaksi menevien nuorten kukkojen tappaminen ei enää nykyään herätä hirveen suuria tunteita. Mulla raja menee ehkä paistiksi kasvatettavan lampaan ja lypsykutun välissä. Kuttuani en itse pystyis teurastamaan. Mutta kun sen aika on lähteä, niin teurastamoon voin kyllä toimittaa ja lihat ottaa. Minusta se on kunniallisin lähtö syömäkelpoiselle eläimelle. Ja hei muuten, ruoaksi mekin päädytään. Ruumisarkuissa kuulemma on ihan vaan niihin ja niiden sisältämään ravintoon erikoistunutta lajistoa, jota ei juuri muualla tavata...

[brahma]

Josko palattais tuohon hellanlutuiseen aloitusaiheeseen, pliis...huh
Moniko muuten keräilee noita ihanuuksia? Ja mitä hyviä vinkkejä niistä on löytyny? Nää nykyset kirjat ei oikein innosta...(muutama vanha tautikirja, Per Anderssonin kirjottama, olis muuten ylimääräsenä jos jotain sattuu kiinnostaan.)

[Ilona]

Aika vähän noista wanhoista kirjoista hyviä vinkkejä lopulta löytyy, siis semmosia, joita ei olis Tengvallin / Telkänrannan kirjoissa esitetty paremmin. Nää kirjat on mainioita ja sivistäviä ihan muussa mielessä. Ja hellanlutusiin aiheisiin vielä menemättä, teurastusohjeet on tossa Järven kirjassa aivan kaameat, siinä pidetään kirvesmenetelmää "raakana" ja suositellaan sen sijaan semmosta tappomenetelmää, joka on niin puistattava, etten sitä ala tällä lapsille sallitulla sivustolla edes kuvailemaan. Sitä raakuutta on eri aikoina ilmeisesti arvioitu vähän eri näkökulmista...

[Pippis]

On niin ihana kirjoitus, että voi kun löytäisi tuollaisen oman pikku käsikirjasen. Sitä on siihen maailman aikaan ajateltu eläimiä lämmöllä, vaan eipä enää Tosiaan, kuten joku jo yllä kysyi, missä vaiheessa tapahtui tämä karmiva napsahdus ja tuotantoeläintilat?

[brahma]

Ja noiden vanhojen kirjojen kannet on niin kauniita, oli kirjan aihe sitten mikä vaan, mut tietty noi kanakirjat on parhaita Kyllä noita välillä on kirppareilla ja antikvaareissa, mutta hinnat alkaa ikävä kyllä kivuta, niin kun kaikissa vähänkin vanhemmissa kirjoissa ja se on ärsyttävää, ei ne nyt sentään mitään keräilyharvinaisuuksia ole (kuin tietty mulle ) Markka-aikaan maksoin 10mk kirjasta ja kun eurot tuli niin hinta olikin 8e...niin kun kaikessa. Toivottavasti löydät sinäkin Pippis löytäisit jokusen ja saatais näitä kirjoja säilytettyä jälkipolville etteivät joudu kaatopaikoille tai paperinkeräykseen kuten joku antikvaarikauppias suunnitteli kun ei saanut kirjojaan kaupaksi tolkuttomilal hinnoilla eräilläkin markkinoilla...

[kochin-fani]

Oon kade, haluun itekki tollasen kirjan
Itteenikin aina surettaa tuo karmiva mullistus kanojen elämäntarkoituksessa... Ja kun kattoo niitä videoita, joissa on tuhansia häkkikanoja tuotantokanalassa, niin tulee melkein itku kun ajattelee, että jokaisella niistä voisi olla onnellinen elämä jossain pikkutilalla, niillä voisi olla oma nimi, kukko ja kenties poikasia... Ja ensinnäkin: omistaja, joka välittää sen tarpeista ja hyvinvoinnista.......

[Nuki]

Nyt menee kyllä rankasti ohi aiheen, pahoittelut jo etukäteen. Mut kochin-fanin viestistä muistui mieleen joku kirja, missä oli kuvailtu aivottomiksi/ päättömiksi jalostettuja kanoja, jotka olivat pelkkiä lihantuotantokoneita, ja siinä sitten kauhisteltiin miten surullista on kun ne ei saa edes elää. Mut parempihan toikin olis kuin pitää todellakin niitä "eläviä" kanoja viettämässä elämän irvikuvaa. Kirja ei siis ollut mikään tosipohjainen vaan jokui scifihömppä.

[Ilona]

Juu, aivoton eläin on kyllä varmasti scifi-hömppää. Ainakin, jos se ei ole mätänemistilassa.

Noissa vanhoissa kirjoissa on asenne eläimiä kohtaan kohdillaan. Mutta kyllä niistä toisaalta välittyy myös se, mikä nykyään on hyvin. Ei tämän päivän oppikirjoissa ole tarpeen esitellä kuvia kasoista kokkidioosiin kuolleita poikasia, kun sellaisia tuskin enää ammattituotannossa on. Ja se hivuttavien karjatautien lista on lyhentynyt kyllä aika olennaisesti. Ei nykyajan suurkanalassa tapella valkovatsurien, näivetystautien yms. ripulien kanssa. Ja lääkkeetkin on vähän tehokkaampia. Kamalaa lukea, kun vanhoissa kirjoissa suositellaan tautiin kuin tautiin lääkkeeksi bensiiniä tai tärpättiä tai jotain täysin tehotonta yrttiä. Kana on silloin ollut vieläpä arvokas tuotantoeläin, joten ei sitä ole heti kirveelläkään armahdettu, vaan on näillä bensiineillä sun muilla rääkätty viimeiseen saakka. Oma lukunsa on sitten kukkojen salveaminen yms. Ja sekin täytyy muistaa, että noiden kirjojen (kuten tietysti oppikirjojen nykyäänkin) tarkoitus on alan kehittäminen, niissä kuvataan parhaita käytäntöjä. Todellisuudessa kanoja saatettiin pitää esim. torpan lattian alla talvisin ja monet kanalat olivat älyttömän kylmiä.

Elikkäs iloja ja suruja on ollut aina, mut nykyään ne on vain erilaisia kuin ennen. Mut ihania noi vanhat kirjat on anyway ja antavat paljon ajatuksen aihetta.

Mun mummoni kotipaikassa aikoinaan oli aikansa todellinen suurkanala, vähän semmoinen, joita kuvataan Ilkan 40-luvun kirjassa. Kanoja oli niinkin valtavasti kuin pari tuhatta jo 30-luvulla ja niillä oli Ilkan kirjan mallin mukaiset sektoroidut laiduntarhat. Poikaset tuotettiin itse, hautomakoneissa ja keinoemoissa poltettiin kerosiinia, savu oli kuulemma aikamoinen. Mummon isä oli Kanadassa metsätöissä ja näki siellä moderneja suurkanaloita ja halusi kokeilla samaa konseptia kotona Suomessa, koska se oli tapa saada peltoalaltaan hyvin pieni tila tuottamaan. Kaikkia rehuja kun ei ollut tarpeen tuottaa itse ja kananmunista sai tuohon aikaan ihan hyvän hinnan. Tila lopetti häkkiaikakauden kynnyksellä, kun mummoni sukupolvesta ei kukaan jatkanut. Mummoni piti ajatusta kanojen häkittämisestä aina kauheana.

[maunu_muori]

Mie kerään kaikkee vanhaa kirjallisuutta ja lehtiä, jotka liittyy jollain tapaa maatilan elikoihin. On eläinlääkireille tarkotettu opus ja erilaisia lehtiä kanan ja mehiläisten hoidosta, kirjoja pienkarjan kasvattamisesta ja tietty kanoista ja lampaista vielä erikseen tais siellä mappi öössä olla joku possuopuskin. Noista lampaista on tietty uudempiakin , ja joitain kurssimatskuja, millä ollaan käyty.. niin ja tietty se Sirkkolan "Sairaan kipee vuohi", kun siellä poseeraa meidän Letukka -vainaa hetuloitaan

Salvukokon kohtalo oli kyllä aika karmee.. possun kivestenpoisto on ihan pikku toimenpide tohon verrattuna.. oli jossain kirjassa kuvakin, kuinka laitetaan kukkoraasu selälleen ja siipiin painot, ettei räpistely haittaa ja eikun puukolla vaan...niin että ennenkin osattiin. Broiskun jalkavaivat on kuitenkin pientä..tolla salvaamisellahan haettiin sitä kasvua ja kasvunopeutta. Suositeltiin vielä tunkemista ahtaaseen lootaan, ettei kuluta muuhun rehua kuin koon kasvattamiseen.

[Ilona]

Itse nivelvaivaisena arvelisin, että tuskin se polviniveldysplasiakaan ihan pientä on, mut kuten sanottu, joka ajalla omat murheensa. Ainahan pitäis kuitenkin pyrkiä nykyistä parempaan.

Mut se, missä voi vilpittömästi sanoa, että on maailma muuttunut pelkästään paremmaksi, on kyllä tuo lääkintäpuoli, niin ihmisten kuin eläinten. Ei tarvi tämänpäivän kanan kärsiä ripulista eikä loisista eikä juoda tärpättiä. Ja meikäläinen olisi työkyvytön ilman erinäisiä leikkauksia, joita ei vielä muutama kymmenen vuotta sitten olisi osattu tehdä. Minusta on aivan mahtavaa, miten hyvää lääkärinhoitoa Suomessa saavat eläimetkin. Kaikissa eläinten vaivoissa on aina saatu nopeaa ja asiantuntevaa apua kunnaneläinlääkäriltä ja vieläpä halvalla. Ehkä lemmikkipuolella on sitten kääntöpuolena se, ettei eläimiä lopeteta ajoissa, vaan hoidetaan liian pitkälle, mut sehän on sitten taas omistajan asenneongelma se.

[kochin-fani]

Kamalaa lukea, kun vanhoissa kirjoissa suositellaan tautiin kuin tautiin lääkkeeksi bensiiniä tai tärpättiä tai jotain täysin tehotonta yrttiä. Kana on silloin ollut vieläpä arvokas tuotantoeläin, joten ei sitä ole heti kirveelläkään armahdettu, vaan on näillä bensiineillä sun muilla rääkätty viimeiseen saakka. Oma lukunsa on sitten kukkojen salveaminen yms. Ja sekin täytyy muistaa, että noiden kirjojen (kuten tietysti oppikirjojen nykyäänkin) tarkoitus on alan kehittäminen, niissä kuvataan parhaita käytäntöjä. Todellisuudessa kanoja saatettiin pitää esim. torpan lattian alla talvisin ja monet kanalat olivat älyttömän kylmiä.

No huh huh, eipä sitten ennen vanhaankaan olleet ihan kaikki asiat niin hyvin, mitä kuvittelin. (Miten bensiini tai tärpätti muka auttais?? ) En myöskään haluaisi edes kuvitella, miten kanaparat ovat joutuneet kärsimään kylmän talven...