Neljä vaakkujaa tuli kotiin 27.9 ja hyvin näyttävät viihtyvän. Yllätyin että ankat joille ei ollut laisinkaan sisäänmeno mahdollisuutta, viihtyvätkin kopissaan suurimman osan ajasta!!! hoitavat aika kellon tarkkaan syömä ja kylpypuuhat ja sitten taas sisätiloihin :D Olivat todella arkoja mutta jo muutamassa päivässä ovat kesyyntyneet niin että kun tulen ulos ollaan aidan vierellä ruokaa huutelemassa :D väistelevät vielä mutta illalla sain jo yhtä hieman koskea 
Keväällä rakennetaan joko laajennusosa nykyiseen tai uusi rakennus n 20m2 vähän kauemmas talosta, meinaan tuoksuu kivasti tuossa neljän metrin päässä terassista :D Lampi kaivettiin ihan lapio voimin ja siinä mahtuu juuri ja juuri kaikki kerrallaan olemaan mutta eivät samaan sinne yritäkään
vesi vaihdetaan joka toinen päivä ja kun saadaan isompi lampi keväällä niin sinne tulee sitten pumput vaihtamaan vettä, tontti on savimaata ja vettä lorisee salaojista kuution säiliöön koko ajan eli se ei lopu kesken. myös ränneistä johdetaan varmaan sadevesi maanalta lampeen ja "ylivuoto-oja" ojaan suodatuskentän läpi...Neuvoja otetaan mielellään vastaan ja haluaisin ankkojen munivan ja poikasia sitten lisäämään parven kokoa
mukaan suurperhe ( 4 lasta) maalta ja asutamme vanhaa rintamamiestaloa johon kuuluu ulkorakennuksia. Mieheni ja minä olemme molemmat kaupunkilaisia syntyjämme, mutta haikailleet aina maalle asumaan ja elämään. Olemme remontoineen taloa ja laittaneet pihaa, rakentaneet kanalaa yms pikkuhiljaa. Ja työt jatkuvat. Emme saa elantoamme maataloudesta. Kanoihin perehdyin lukemalla ja kyselemällä ystävältäni, jolla silloin jo oli kanoja. Ensimmäiset kanani sain tupaantulijaislahjaksi ystävältäni 2001. Appeni ja isäni remontoivat vanhan navetan kanalaksi. Kanani ulkoilivat aluksi vapaasti, mutta suruksemme kanahaukka tappoi niin monta, että päätimme rakentaa kanoille ulkoiluhäkin, jonka katossa on myös verkko. Kanalauma on suurimmillaan ollut varmaan noin 20 päätä, mutta nykyisin pidän sen noin 10-15 ;sta. Eli tämmöistä harrastekanala hommaa. "Pysymme hyvin munassa" ja on aivan ihana seurata vuodesta toiseen, kuinka hienosti kanat hautovat, hoitavat tipinsä ovat kukin oma persoonansa. 
Kanojemme herkkua on muuten ylivertaisesti rusinat. Niitä käyvät syömässä kanin kansssa kädestä, usein vierailevien lasten riemuksi.
sillä kaksi kissaamme asustelevat siellä pakkaskauden aina kun haluavat lämpimään. Mieheni on kissoille allerginen, emmekä voi ottaa niitä sen vuoksi sisälle. Yhteiselo on sujunut hienosti jo useamman vuotta, kunhan huolehtii, että molemmilla on mahdollisuus vetäytyä oman lajinsa tarpeiden mukaan levolle. Viime keväänä syöpään kuollut Sussu-kissamme rakasti kylläkin myös istua orrella kanojen kanssa. Kissat väistävät muutoin sujuvasti kanoja. Kani ja kissat ovat ystävystyneet myös, Hippu kanin sisko kuoli vuosi sitten, niimpä Hippu päätti lähestyä kissoja ja huomasin kisujen ohimennen lipaisevan kanin otsaa. Kani tyrkkäytyy aina oville kun joku tulee sisään ja tekee sen myös kisuille. Kani elää ja kulkee sujuvasti kanojen kanssa, niin sisälle kuin ulos häkkiin. Joskin olemme useampaan kertaan joutuneet täyttämään julmettuja kaninkoloja kivillä, ettei kani kaivaisi itseään häkistä ulos.
) missä pidellä kätevästi heinät ja varusteet.
Se olis täyttäny 10 v. kesällä. 
Nyt mulla on neljä orpigton kanaa ja ovat niin syötävän 
ihanan näköisiä. Vielä kun jostakin saan hommattua niille sulhon niin kaikki on hyvin. Kiitokset Smarille akoista