OiJoi tuota rusina85:n kokemusta Saat kyllä itsekin siitä pitkäksi aikaa kerrottavaa ja naurettavaa. Minut isäntä salpasi kerran heinävintille...oli mulla kännykkä mukana, mutten soittanut. Oottelin, että milloin se alkaa huhuilla ja etsiä...tulikin aika pian pihalle huutelemaan, että minne emäntä hävisi.
Osanotot kaikille petovahinkoja kokeneille Laittakaahan kotkotit visusti sisälle, ettei tule enempi menetyksiä! Meillä on kaikki linnut olleet muutaman päivän kokonaan sisällä, kun täällä on jo kovin syksyistä. Näyttävät viihtyvän oikein hyvin.
Mä tuppaan ajatuksissani sulkee kaverit saunaan, kun porukalla saunotaan. Olen yrittäny opetella olemaan lukitsematta ovee
Kanoilla yritetään taas kovasti saada pehku palamaan. Kani kääntää pehkua liiankin tarmokkaasti ja kaivaa pehkun alta hiekankin mukaan, niin ei oikein oo syttyäkseen. Pakko siirtää kani omaan yksiöönsä, kunhan saan siirrettyä kopin pihalta sisätiloihin kanalan varastoon. Mutsikka näytti tipunsa mulle viimeinkin tänään oma-alotteisesti
Kai noi kanat saa päästää ulos niin kauan kun ne haluaa tulla?
Tänäänkin oli vaan 5 tai 6 astetta plussan puolella ja ne oli koko iltapäivän pihalla.
En päästäny heti aamulla ettei kanalan ovi ole liina kauan auki (lämpötila laskee liian alas) kun siel on meidän uudet tiput
Albus kyllä huuteli aamusta asti siihen malliin että ulos pitäis päästä.
Huomennaotan muovipussin maidonhaku reissulle ja lapioin siihen lehmän kakkaa että saan pehkun palamaan.
Eikö se olekin niin että kun palaa niin lämpö tuntuu selvästi käsiin kun koittaa pehkua?
Meillä kanssa ovat olleet aamupäivän sisällä ja iltapäivällä päästän aikuiset ulos kun mammat vuorollaan ovat valloillaan tipujensa kanssa sisällä. Ne kun eivät tule toimeen keskenään ja nokkivat toistensa tipuja Ihme himmeitä Kanalassa on ollut tällä hetkellä n. 13 astetta lämmintä kun ulkona on puolet vähemmin. Lämpölamppua olen välillä käytellyt ihan varmuudeksi ettei pikkuisille vaan tule vilu. Lillemorin pienin on niin pieni
Meillä saatiin kukontappaja hengiltä. Meidän nakinkuoreen survottu sohvachampion-koiruus sai supikoiran saaliiksi tuosta navetan takaa ennen kahdeksaa. Iso kuin mikä...mies sen nuiji lapiolla henlgiltä lopullisesti! On sillä kukolla ollut tuossa vastusta eli ei ihme että henki lähti. Nyt loukutetaan vielä lähiympäristö ja jos saataisiin taas elellä rauhassa jonkin aikaa. Eka supi tuo on kuuteen vuoteen...liekö ohikulkumatkalla? Kanat meillä on nyt lopullisesti sisällä talvea vasten. Eikä näytä haittaavan...
Aamun avaus mulla kanit oli hukanneet pesäkoppiin juomapullon juomaosan oli lähtenyt irti:taskulamppua hakemaan tuvalta ja takaisin , tulikin samalla pesän siivous.Ja toiseksi kattelin isoa ämpäriä niin oli rehusuolaa ajattelin viedä ensin naapuriin mutta sitten kaadoin sen laatikkoon kanoille yllätys yllätys ei ollutkaan kuin 2-3 kg rehusuolaa ja loppu olikin pellavasiemeniä. Niin alkoi kanojen sisäruokintaan vähän herkkua
Mulla vielä ulkoilevat koko päivän. Viime yöksi laitoin luukun kiinni ensimmäistä kertaa tälle syksyä kun lupasivat useamman asteen pakkasta, mutta aukaisin luukun jo puol 7 maissa ennen töihin lähtöä.
Meidän kanaset on tottuneet vapaaseen elämään ja ulkoilemaan, ja pari yötä oli niin kylmää,että suljin luukun ja joutuivatkin olemaan sisällä päivätkin. Tänä aamuna näytti meno niin villiltä ja seinät tuntui kaatuvan päälle ,jotta päästin koko jengin pihalle viipottamaan, eiköhän ne päivän päätteeks sisätiloihin mene . Onhan tuolla lehtikasoissa tonkimista ja kupsuttamista ,varmaan matojakin löytyy.
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
11 vuotias Landseerini sai aamulla vatsakipuja ja diagnoosi oli vatsalaukun kiertymä. Mitään ei ollut tehtävissä, ja uskollisin ystäväni nukkuu nyt ikiunta.
Osanotto Anne-Marille. vaikeana päivänä: Minä muistan kun eilisen päivän kun 1998 koiramme joka oli 14 vuotta vanha jouduttiin lopettamaan. Tänään vuoden 3 .nen talon puut tuli pilkottua jospa se riittäis jo tälle vuodelle . Ens keväänä oottaa taas omat .vajaan puol vuotta ettei tarvi puunpilkkomista ajatella.
Tänään lähti melkeen viimiset myytävät kanat ja kukko. Vielä uutta kotia odottaa jo varatut 1-2 harmaata tyrnistä.
nyt pitäis ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä hakemassa ylimääräset 4 kukkopoikaa ja teilata ne. Ja mä vaan vetkuttelen, ku se on niiiiiin inhottavaa. Koko ajan mielessä, et huomenna varmaan joku soittaa ja haluu ostaa kukon. Joo ja lottovoittoki varmaan tuli.
annemari kirjoitti:Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
11 vuotias Landseerini sai aamulla vatsakipuja ja diagnoosi oli vatsalaukun kiertymä. Mitään ei ollut tehtävissä, ja uskollisin ystäväni nukkuu nyt ikiunta.
Ikävä on pitkään kova, mutta niin se aika vaan tuo tullessan ne kauneimmat ajatukset yhteisitä vuosista ja suloisimmista lenkkipoluista. Suru tulee ja suru menee mutta muistoja ei kukaan voi pois ottaa.
Yksi tipu menetetty toisesta poikueesta. ilmeisesti kylmettynyt. Nyt Lillemorilla on sitten ainoa tipunsa hoidettavana.
Ensimmäisen poikueen tiput sensijaan kasvavat kohinalla ja lennellä pyrähtelevät riemukkaana, tänäänkin vanhin, Dora oli lentänyt ikkunalaudalle
Rosan ja Detelinan munien vaihto jatkuu