Löytyykö keltään kuvia eri-ikäisistä poikasista (esim. 4,6,8 tai 12-viikkoa) aikuisen kanan vieressä? Eli siis minkä kokoinen 8-9-viikkoisen poikasen kuuluu olla? Meillä on tämän ikäistä nuorisoa ja kanatipun kasvu jotenkin huolestuttaa. Nämä on mun ensimmäiset poikaset, joten toivottavsti tämä on vain hysteriaa.
Jotenkin oudoksuttaa, kun kirjoissa kehotetaan teurastamaan kukkopojat tämän ikäisinä ja joku sanoi 9-viikkoisensa jo harjoitelleen kiekumista. Näissä kukoissa ei kyllä ole vielä mitään syömistä ja pesueen ääni on ihan pelkkää piipitystä. Kanatipu on erityisen pieni, paljon veljiään pienempi. Kukkopojat ovat huomattavasti aikuista kanaa pienempiä.
Hyvää ruokaa ovat mielestäni saaneet, mutta muuten alku ei ollut paras mahdollinen. Siirsin emon poikasineen ulkotarhaan muiden seuraan, kun tipit oli 3-viikkoisia ja emo vieroitti ne parin viikon päästä. Tämän jälkeen kanatipu sai ensin ripulia (oli pari päivää sisähoidossa) ja myöhemmin pahan selkäsaunan. Nyt koko poppoo on vastavalmistuneessa kanalassamme ja hyvinvoivan oloisia. Mutta siis se koko: mikä sen pitäisi olla tässä iässä?
Poikasten koko
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
Mimmi
No, mulla on just yhdeksän viikon ikäisiä tuo valkoisen kukkopojan (Elvis!) porukka. Tässä pari kuvaa, nuorikoissa on siis sekä kanoja että kukkoja ja tuo aikuisemman näköinen kukko on 7 kk ikäinen, eli ei vielä mitenkään mahtavan kokoinen.. Harmi, kun aikuiset kanat eivät nyt osuneet samoihin kuviin..
Minäkinhän naureskelin sitä 2 kk teurasikää kukoille.. Ja mielestäni (ja itseasiassa Evirankin mielestä: tuli kommentteja samassa lausunnossa, missä sain vuosi sitten kanan kuolinsyytutkimuksen tulokset) saavat kyllä oikeanlaista, hyvää ravintoa riittävästi.
Minusta pienestä koosta ei kannata niin kauhean huolissaan olla, jos kuitenkin esim. höyhenpuku kehittyy normaalisti ja on kiiltävä ja kaunis. Se kertoo paremmin oikeasta ravinnosta ja oloista kuin koko.
Tietysti, jos tipujen koko poikkeaa huomattavasti aikaisemmista, voi ikävä kyllä kysymys olla liian sisäsiitoksen negatiivisesta vaikutuksesta. Tai näin olen ainakin käsittänyt..
Äh, kuva unohtui:
Minäkinhän naureskelin sitä 2 kk teurasikää kukoille.. Ja mielestäni (ja itseasiassa Evirankin mielestä: tuli kommentteja samassa lausunnossa, missä sain vuosi sitten kanan kuolinsyytutkimuksen tulokset) saavat kyllä oikeanlaista, hyvää ravintoa riittävästi.
Minusta pienestä koosta ei kannata niin kauhean huolissaan olla, jos kuitenkin esim. höyhenpuku kehittyy normaalisti ja on kiiltävä ja kaunis. Se kertoo paremmin oikeasta ravinnosta ja oloista kuin koko.
Tietysti, jos tipujen koko poikkeaa huomattavasti aikaisemmista, voi ikävä kyllä kysymys olla liian sisäsiitoksen negatiivisesta vaikutuksesta. Tai näin olen ainakin käsittänyt..
Äh, kuva unohtui:
-
Muusa
En mäkään siitä koosta olisi niin huolissani jos muuten on tiput virkeitä ja hyvinvoivan näköisiä 
Musta kukkopojat on jo aika nuorina isompia kuin kanat ja yksilöitten väleilläkin on eroja. Kunhan eivät vaan kovin laihoja ole, kokeile siitä rintalastan kohdalta, jos tuntuu vaan luinen rintalastan harjanne eikä oikein mitään sen ympärillä niin lisää jotain energiapitoista ruokaa, esim. keitetty peruna on lihotukseen aika hyvä.
Musta kukkopojat on jo aika nuorina isompia kuin kanat ja yksilöitten väleilläkin on eroja. Kunhan eivät vaan kovin laihoja ole, kokeile siitä rintalastan kohdalta, jos tuntuu vaan luinen rintalastan harjanne eikä oikein mitään sen ympärillä niin lisää jotain energiapitoista ruokaa, esim. keitetty peruna on lihotukseen aika hyvä.-
Ilona
Kyllä nämä meidän on pieniä, kuten arvelinkin.
Syy on ilmeisesti sisäsiittoisuus. Saimme ensimmäiset alhomme (3 kanaa ja 4 kukkoa) Raumalta paikasta, jossa sama parvi oli ollut sukupolvesta toiseen. He olivat saaneet parven muutama vuosi aikaisemmin toisesta paikasta ja sielläkin oli ilmeisesti sama parvi lisääntynyt kauan keskenään. Parvi määritettiin keväällä alhon kantaan kuuluvaksi. Nämä meidän ensimmäiset kolme poikasta ovat näiden kanojen ja kukkojen jälkeläisiä. Yksi neljästä kuoriutuneesta kuoli jo tipuna. Tässä saamassamme parvessa yhdellä kanalla on varvas kääntynyt anturan alle ja vika on periytynyt myös toiseen kukkopoikaseen. Pataan pääsevät molemmat.
Hankin pari kanaa Karkkilasta näiden seuraksi ja lisäksi vaihdoin yhden saamani kanan euralaisen harrastajan kanssa, koska toivoin parveen hautomataitoista kanaa. Tämäkin kana on alunperin Karkkilasta ja ilmeisesti maho. Euralainen ei ollut saanut yhtäkään neljästä alhostaan lisääntymään.
Alkujaan neljästä kukosta kaksi karvajalkaista annettiin heti pois ja kaksi silosääristä jäi meille. Toinen niistä (jo lisääntynyt) annetaan pois ennen talvea. Kolmesta saamastamme kanasta on jäljellä kaksi, joista toinen pääsee päästään jossain vaiheessa kääntyneen varpaan takia. Karkkilasta hankkimiemme nuorten kanojen munia on hautomakoneessa parhaillaan. Lisäksi siellä on myös Mimmiltä ostamiani siitosmunia.
Saa nyt katsoa, mitä hautomakoneesta tupsahtaa parin viikon päästä, toivottavasti jotain. Toivoisin, että yhdistelmästä raumalaiskukko + karkkilalaiskana tulisi hyvää jälkikasvua. Onko näitä sisäsiittoisuusoireita (huono kasvu, hedelmättömyys, jalkaviat) alhoilla paljonkin?
Poikaset, varsinkaan kukkopojat evät ole laihoja, pikemmin päinvastoin. Kehitys ja kasvu vain on hidastunut. Esim. harjat ovat pienemmät kuin Mimmin kuvan poikasilla. Kanapoikanen, josta eniten olen huolissani, on aika rääpäle. Se on räkättirastasta pienempi. Pirteä kuitenkin on ja syö. Varmaan alun koettelemuksetkin saattoivat verottaa kasvua. Kokemattomuuttani siirsin tiput ehkä liian varhain ulkotarhaan ja emo vieroitti ne aika nopeasti. Tarha on vain osin katettu ja täällä on satanut runsaasti. Epäilenkin, että kanatipu kärsi kokkideista. Lisäksi se sitten sai aika pahan selkäsaunan joltain isommlta kanalta ja oli sen jälkeen päivän väsähtäneen oloinen.
Syy on ilmeisesti sisäsiittoisuus. Saimme ensimmäiset alhomme (3 kanaa ja 4 kukkoa) Raumalta paikasta, jossa sama parvi oli ollut sukupolvesta toiseen. He olivat saaneet parven muutama vuosi aikaisemmin toisesta paikasta ja sielläkin oli ilmeisesti sama parvi lisääntynyt kauan keskenään. Parvi määritettiin keväällä alhon kantaan kuuluvaksi. Nämä meidän ensimmäiset kolme poikasta ovat näiden kanojen ja kukkojen jälkeläisiä. Yksi neljästä kuoriutuneesta kuoli jo tipuna. Tässä saamassamme parvessa yhdellä kanalla on varvas kääntynyt anturan alle ja vika on periytynyt myös toiseen kukkopoikaseen. Pataan pääsevät molemmat.
Hankin pari kanaa Karkkilasta näiden seuraksi ja lisäksi vaihdoin yhden saamani kanan euralaisen harrastajan kanssa, koska toivoin parveen hautomataitoista kanaa. Tämäkin kana on alunperin Karkkilasta ja ilmeisesti maho. Euralainen ei ollut saanut yhtäkään neljästä alhostaan lisääntymään.
Alkujaan neljästä kukosta kaksi karvajalkaista annettiin heti pois ja kaksi silosääristä jäi meille. Toinen niistä (jo lisääntynyt) annetaan pois ennen talvea. Kolmesta saamastamme kanasta on jäljellä kaksi, joista toinen pääsee päästään jossain vaiheessa kääntyneen varpaan takia. Karkkilasta hankkimiemme nuorten kanojen munia on hautomakoneessa parhaillaan. Lisäksi siellä on myös Mimmiltä ostamiani siitosmunia.
Saa nyt katsoa, mitä hautomakoneesta tupsahtaa parin viikon päästä, toivottavasti jotain. Toivoisin, että yhdistelmästä raumalaiskukko + karkkilalaiskana tulisi hyvää jälkikasvua. Onko näitä sisäsiittoisuusoireita (huono kasvu, hedelmättömyys, jalkaviat) alhoilla paljonkin?
Poikaset, varsinkaan kukkopojat evät ole laihoja, pikemmin päinvastoin. Kehitys ja kasvu vain on hidastunut. Esim. harjat ovat pienemmät kuin Mimmin kuvan poikasilla. Kanapoikanen, josta eniten olen huolissani, on aika rääpäle. Se on räkättirastasta pienempi. Pirteä kuitenkin on ja syö. Varmaan alun koettelemuksetkin saattoivat verottaa kasvua. Kokemattomuuttani siirsin tiput ehkä liian varhain ulkotarhaan ja emo vieroitti ne aika nopeasti. Tarha on vain osin katettu ja täällä on satanut runsaasti. Epäilenkin, että kanatipu kärsi kokkideista. Lisäksi se sitten sai aika pahan selkäsaunan joltain isommlta kanalta ja oli sen jälkeen päivän väsähtäneen oloinen.
-
Mimmi
Alhonkanta on jo varsin laaja enkä ole hirmuisesti kuullut sisäsiitosoireista. Toki aihe on varmaan sen verran arkakin, että niitä uutisia ja ongelmia ei välttämättä kaikille kuuluteta..
Mutta tottahan mihin tahansa kanaparveen (vaikka sekarotuiseenkin) kertyy ajan kanssa myös noita negatiivisia sisäsiitosoireita, jos porukan annetaan lisääntyä keskenään sukupolvesta toiseen. Onpa harmillista!
Suosittelen, että jätät itsellesi vain todella terveet ja vahvat kanat ja hommaat parveen uuden kukon. Älä missään tapauksessa käytä noita oireita kantavia yksilöitä siitokseen.
Anteeksi tiukalta kuulostava sävy, mutta ajattelemattomuus näissä asioissa saattaa vaarantaa hienon kanakannan terveyttä.
Ilona, on hienoa että reilusti kerrot näistä ongelmista, enkä missään tapauksessa pienessä mielessänikään syytä sinua mistään!
Mutta tottahan mihin tahansa kanaparveen (vaikka sekarotuiseenkin) kertyy ajan kanssa myös noita negatiivisia sisäsiitosoireita, jos porukan annetaan lisääntyä keskenään sukupolvesta toiseen. Onpa harmillista!
Suosittelen, että jätät itsellesi vain todella terveet ja vahvat kanat ja hommaat parveen uuden kukon. Älä missään tapauksessa käytä noita oireita kantavia yksilöitä siitokseen.
Anteeksi tiukalta kuulostava sävy, mutta ajattelemattomuus näissä asioissa saattaa vaarantaa hienon kanakannan terveyttä.
Ilona, on hienoa että reilusti kerrot näistä ongelmista, enkä missään tapauksessa pienessä mielessänikään syytä sinua mistään!
-
maunu_muori
Käy Ilona vielä lukasemassa niistä vitamiineista. Jos siitä löytyis jotain apuja poikasille.
Toi heikkojen yksilöiden karsiminen noista siitosketjuista ei koske kyllä pelkästään maattareita, ei ne rotulinjujenkaan kannat oo Suomessa kovin isolla geenipoolilla, niin että siinäkin on kasvattajilla kova työ karsia huonot pois. Mitä erikoisempi lintulaji tai rotu, sen todennäköisempää tietty, että kaikki ovat lähisukua keskenään.. on niitä muitakin elikoita, joissa tää jo näkyy vaikka sairastumisherkkyytenä.. mutta esim koiran käyttäminen "vieraissa" ei oo ihan niin hankalaa, kuin laillisesti tuoda uutta siitoslintukantaa maahan, puhumattakaan muista tuotantoelikoista tai niiden alkioista.
Meillä ei kyllä pitkään katella heikkoja poikasia.. vaikkakin sekarotuisia.. Uskoin kerrasta, kun yritin pelastaa emojen hyljeksimää poikasta.. aiheutin vaan sille pitemmän kärsimisen.
.. ja nelijalkaisia koskee sama sääntö, raaka kun olen...(no oon mää keskoskaritsat kasvattanut... mutta ne oli kyllä aika pirteitä 
.. niin sitä muorikin helty)
Toi heikkojen yksilöiden karsiminen noista siitosketjuista ei koske kyllä pelkästään maattareita, ei ne rotulinjujenkaan kannat oo Suomessa kovin isolla geenipoolilla, niin että siinäkin on kasvattajilla kova työ karsia huonot pois. Mitä erikoisempi lintulaji tai rotu, sen todennäköisempää tietty, että kaikki ovat lähisukua keskenään.. on niitä muitakin elikoita, joissa tää jo näkyy vaikka sairastumisherkkyytenä.. mutta esim koiran käyttäminen "vieraissa" ei oo ihan niin hankalaa, kuin laillisesti tuoda uutta siitoslintukantaa maahan, puhumattakaan muista tuotantoelikoista tai niiden alkioista.
Meillä ei kyllä pitkään katella heikkoja poikasia.. vaikkakin sekarotuisia.. Uskoin kerrasta, kun yritin pelastaa emojen hyljeksimää poikasta.. aiheutin vaan sille pitemmän kärsimisen.
.. ja nelijalkaisia koskee sama sääntö, raaka kun olen...(no oon mää keskoskaritsat kasvattanut... mutta ne oli kyllä aika pirteitä .. niin sitä muorikin helty)-
Ilona
En missään tapauksessa tulkinnut syyttämiseksi!
Päin vastoin, minusta näistä aroista aiheista juuri pitäisi keskustella enemmän tai siis säilyttäjillä ei saisi "arkoja" aiheita ollakaan. Säilytyksen tarkoituksenahan on lisätä kantaa ja pitää se terveenä ja geneettisesti monipuolisena. Karhunpalveluksenhan siinä tekisi säilyttämälleen kannalle, jos alkaisi vikoja ja ongelmia hyssyttelemään. Kotona ollaan paljonkin tätä puolta ukon kanssa mietitty. Mä olen maataripuolella aivan aloittelija, joten kaikki neuvot ja ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita!
Kukko vaihtuu miellä nyt, remmiin astuu toinen Raumalta saamamme kukko, joka on jo jonkin aikaa asustellut yhdessä karkkilalaiskanojen kanssa. Eusebiolle löytyi ehkä uusi sijoituspaikka. Vaikka raumalaisparven kanat ja Eusebio-kukko keskenään ovat tuottaneet huonoa tulosta ja sisäsiitosoireita (kääntynyt varvas) on jo yhdellä saamistamme kanoistakin, haluan säilyttää tämän parven verta kanoissamme. Nämä ovat kuitenkin "uutta" verta alhojen säilytysohjelmassa, joten en halua poistaa koko sukua siitoksesta. Haluan kokeilla, millaisia jälkeläisiä tuottaa tämän linjan terve kukko + muualta hankittu kana. Saattavathan piilevät viat kadota uudessa polvessa, jos vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.
En aio käyttää huonoja yksilöitä siitokseen. Vinovarpainen kukko päätyy pataan ilman muuta, jalkavika ei sitä näytä vaivaavan, mutta missään tapauksessa se ei koskaan pääse astumaan ketään. Vinovarpaisen kanan ajattelin joko teurastaa tai antaa pelkäksi munantuottajaksi. Nyt se on meiltä pois muuttavan kukon kanssa kahdestaan. Toinen nyt kuoriutuneista kukkopojista (isompi ja tervejalkainen) saa kasvaa aikuiseksi ja päätän sitten, mitä sille tehdään. Se jättäisi parveen pois lähtevän isänsä verta, mutta jos siitä ei tule priimaa kukkoa, niin sitten pataan. Kanatipusta ei siitoskelpoista kanaa taida tulla, on se niin heiveröinen. Senkin kohtalo ratkeaa isompana: joko pataan tai munijakanaksi muualle.
Muutenkin kaipailisin lisää keskustelua ja tietoa maattareiden geeneistä ja mahdollisista perinnöllisistä ongelmista. Jos täällä jo on keskustelua aiheesta käyty, niin voisiko joku linkittää?
Päin vastoin, minusta näistä aroista aiheista juuri pitäisi keskustella enemmän tai siis säilyttäjillä ei saisi "arkoja" aiheita ollakaan. Säilytyksen tarkoituksenahan on lisätä kantaa ja pitää se terveenä ja geneettisesti monipuolisena. Karhunpalveluksenhan siinä tekisi säilyttämälleen kannalle, jos alkaisi vikoja ja ongelmia hyssyttelemään. Kotona ollaan paljonkin tätä puolta ukon kanssa mietitty. Mä olen maataripuolella aivan aloittelija, joten kaikki neuvot ja ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita!
Kukko vaihtuu miellä nyt, remmiin astuu toinen Raumalta saamamme kukko, joka on jo jonkin aikaa asustellut yhdessä karkkilalaiskanojen kanssa. Eusebiolle löytyi ehkä uusi sijoituspaikka. Vaikka raumalaisparven kanat ja Eusebio-kukko keskenään ovat tuottaneet huonoa tulosta ja sisäsiitosoireita (kääntynyt varvas) on jo yhdellä saamistamme kanoistakin, haluan säilyttää tämän parven verta kanoissamme. Nämä ovat kuitenkin "uutta" verta alhojen säilytysohjelmassa, joten en halua poistaa koko sukua siitoksesta. Haluan kokeilla, millaisia jälkeläisiä tuottaa tämän linjan terve kukko + muualta hankittu kana. Saattavathan piilevät viat kadota uudessa polvessa, jos vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.
En aio käyttää huonoja yksilöitä siitokseen. Vinovarpainen kukko päätyy pataan ilman muuta, jalkavika ei sitä näytä vaivaavan, mutta missään tapauksessa se ei koskaan pääse astumaan ketään. Vinovarpaisen kanan ajattelin joko teurastaa tai antaa pelkäksi munantuottajaksi. Nyt se on meiltä pois muuttavan kukon kanssa kahdestaan. Toinen nyt kuoriutuneista kukkopojista (isompi ja tervejalkainen) saa kasvaa aikuiseksi ja päätän sitten, mitä sille tehdään. Se jättäisi parveen pois lähtevän isänsä verta, mutta jos siitä ei tule priimaa kukkoa, niin sitten pataan. Kanatipusta ei siitoskelpoista kanaa taida tulla, on se niin heiveröinen. Senkin kohtalo ratkeaa isompana: joko pataan tai munijakanaksi muualle.
Muutenkin kaipailisin lisää keskustelua ja tietoa maattareiden geeneistä ja mahdollisista perinnöllisistä ongelmista. Jos täällä jo on keskustelua aiheesta käyty, niin voisiko joku linkittää?
-
Ilona
-
Suvianne
Tämä oli mielenkiintoista. Varmasti ongelmia tulee sisäsiitoksesta, mutta olen käsittäny, että ne on myös nopsasti korjattu uudella verellä. Joten sulla on mielestäni oikea linja.
Minulla on kokemusta lähinnä koirissa. Minulla on ollut dobbereita. Ja urokseni pennuissa todettiin koukkuhäntäisyyttä. No kun kovistelin kasvattajaa, niin olihan sillä ollut koukkuhäntä, mutta siihen aikaan ne leikattiin pois!!!??
Aika älytöntä. Siihen liittyy muitakin selkäranganvikoja monesti (ei onneksi uroksellani)
Ja vielä eläinlääkäri oli leikannu ja antanu terveet paperit???!! Aika vastuutonta. Muutenkin niin pilalle jalostettuja hermoheikkoja vain 9-10 vuotta eläviä koristeita lähinnä.
Mutta koska kanoilla on nopea kierto niin ongelmatkin on helpompi korjata.
Minulla ei ole Alhoista kummempaa kokemusta, kuin mitä etissä olen lukenu ja Mimmillä käyny Mutta voin kertoa, että varmasti saat hienoja lintuja kun Mimmiltä kerta sait munia!!! Olen niin tyytyväinen omiini ja kaikki Mimmin linnut olivat kauniita, terveitä, virkeitä ja ainakin minun mielestä kanankokoisia
Minulla on kokemusta lähinnä koirissa. Minulla on ollut dobbereita. Ja urokseni pennuissa todettiin koukkuhäntäisyyttä. No kun kovistelin kasvattajaa, niin olihan sillä ollut koukkuhäntä, mutta siihen aikaan ne leikattiin pois!!!??
Aika älytöntä. Siihen liittyy muitakin selkäranganvikoja monesti (ei onneksi uroksellani)
Ja vielä eläinlääkäri oli leikannu ja antanu terveet paperit???!! Aika vastuutonta. Muutenkin niin pilalle jalostettuja hermoheikkoja vain 9-10 vuotta eläviä koristeita lähinnä.
Mutta koska kanoilla on nopea kierto niin ongelmatkin on helpompi korjata.
Minulla ei ole Alhoista kummempaa kokemusta, kuin mitä etissä olen lukenu ja Mimmillä käyny Mutta voin kertoa, että varmasti saat hienoja lintuja kun Mimmiltä kerta sait munia!!! Olen niin tyytyväinen omiini ja kaikki Mimmin linnut olivat kauniita, terveitä, virkeitä ja ainakin minun mielestä kanankokoisia
-
Ilona
-
maunu_muori
-
Muusa
Mitenkä tää käytännössä tapahtui? (Oon utelias)Ilona kirjoitti:Parvi määritettiin keväällä alhon kantaan kuuluvaksi.
Kivasti kerrottu kanojen sukuselvitys ja vaiheet, mielenkiintoista
Ja ihan samaa mieltä olen ettei hyssyttelemällä mitään voita, eivät ainakaan kanat itse eikä kanakannat.
Hyville ja varsin järkeville vaikuttaa minusta Ilonan suunnitelmat säilyttää tämä uusi veri ja samalla kannan elinvoimaisuus
-
Mimmi
Ilona kirjoitti:Ukko kävi ruokiksella ja antoi.
Ehdin jo ajatella onnittelevani, mutta selitys olikin perässä. Mutta olisihan se nyt ollut mukava piriste noin lounasaikaankin.. 
Maattareista ja niiden mahdollisista sukusiitos- yms. ongelmista on keskustelua tässä ketjussa: http://munanetti.power-forums.com/viewt ... highlight=
Ketju alkaa vähän oudosti, koska se katkaistiin toisesta, kovin kauas alkuperäisestä aiheesta karanneesta keskustelusta ja lisäksi vielä alkuperäinen aiheen aloittaja poisti jäljestä päin kaikki omat viestinsä.
Jossain muuallakin oli näistä ongelmista puhetta, koetan etsiä..
Muoks: No, täällä on keskustelua maattareista yleensä ja kyllä siinäkin keskustelussa taidettiin likeltä liipata näitä samoja ongelmia.. (En nyt jaksanut itse lukea kokonaan..)
http://munanetti.power-forums.com/viewt ... highlight=
-
Ilona
Kanat annettiin mulle paikasta, jossa ei niiden rodusta tiedetty mitään. Olivat eläneet vuosikausia käytännössä ulkona ympäri vuoden, joten vastustuskyky ei voi kovin huono olla. Minusta kanat näyttivät maatiaisilta ja lähetin niistä kuvat ja mahdollisimman tarkan kuvauksen säilytysohjelmaa koordinoivalle Tiina Tuoviselle MTTK:seen. Hän määritteli ne alhon kantaan kuuluviksi ja ne hyväksyttiin mukaan ohjelmaan. "Epämaatiaismaisia" piirteitä oli ainoastaan höyhenikkäät jalat joillakin yksilöillä. Tämä ei kuitenkaan säilytysohjelmassa ole mikään kauhea ongelma, tällaisia "virheitä" (karvajalat, keltaiset jalat, täplät) on maatiaiskannoissa jonkin verran. Ohjeeksi sain, että niitä ei tarvitse eikä pidäkään karsia, mutta ei myöskään erityisesti suosia, esim. kukkovalinnassa. Maatiainenhan ei ole mikään rotu, jota olisi jalostettu tiettyyn suuntaan tai olisi tarkoituskaan jalostaa, vaan tietyissä oloissa perinteisen tuotantotavan tuotteena syntynyt kanta.
Hyvä minusta geenipohjaa ajatellen, että löytyy uusia maatiaiskanoja ja ne voidaan liittää osaksi jonkin kannan säilytysohjelmaa. Säilyttäjiähän on kuitenkin aika vähän ja yksittäiset kannat melko pieniä. Sen takia haluaisin saada näiden Raumalta löytyneiden alhojen verta eteenpäin, vaikka eläimet aika selvästi ovatkin rutsaisia. Huonot yksilöthän voi jälkeläisistä karsia. Mielessäni olen ajatellut, että mitähän aarteita mahtaisi löytyä esim. Venäjän Karjalasta. Siellä jonkin arvion mukaan saattaisi olla vielä olemassa jopa Suomesta ajat sitten hävinnyttä pohjoista maatiaissikakantaa. Siellähän eletään monin paikoin vielä aika perinteisessä, kotitarvetuotantoon perustuvassa elämänmuodossa. Voisi löytyä uutta verta maatiaiskanakantojammekin piristämään.
Hyvä minusta geenipohjaa ajatellen, että löytyy uusia maatiaiskanoja ja ne voidaan liittää osaksi jonkin kannan säilytysohjelmaa. Säilyttäjiähän on kuitenkin aika vähän ja yksittäiset kannat melko pieniä. Sen takia haluaisin saada näiden Raumalta löytyneiden alhojen verta eteenpäin, vaikka eläimet aika selvästi ovatkin rutsaisia. Huonot yksilöthän voi jälkeläisistä karsia. Mielessäni olen ajatellut, että mitähän aarteita mahtaisi löytyä esim. Venäjän Karjalasta. Siellä jonkin arvion mukaan saattaisi olla vielä olemassa jopa Suomesta ajat sitten hävinnyttä pohjoista maatiaissikakantaa. Siellähän eletään monin paikoin vielä aika perinteisessä, kotitarvetuotantoon perustuvassa elämänmuodossa. Voisi löytyä uutta verta maatiaiskanakantojammekin piristämään.
-
Mimmi
Mä oon samaa mieltä tuosta, että kun löytyy "uusi" parvi jotakin maatiaiskantaa, se kannattaa ehdottomasti säilyttää ja hyödyntää se kannan hyväksi siitoksessa. Nyt vain ei varmasti kärsi niiden yhtään enää lisääntyä keskenään.
Kukahan lähtisi "tutkimusmatkalle" tuonne itärajan taakse kartoittamaan, mitä kaikkea sieltä löytyy??
Kukahan lähtisi "tutkimusmatkalle" tuonne itärajan taakse kartoittamaan, mitä kaikkea sieltä löytyy??