Olen kiuruvetisten säilyttäjä ja kannatan asiaa vahvasti. "Aatteen" puolesta haluaisin siis säilytellä edelleen. Kanat ovat tietysti myös aivan ihania ja osa parvestamme on suloisia, kesyjä sylikanoja (tärkeä pointti)
Isoimpana ongelmana on tilanahtaus. Nykyinen kanamökkimme - sinänsä toimiva ja talvella hyvin lämmön pitävä - on pinta-alaltaan vain 5-6 neliötä, ja vilkkaita kiuruvetisiä siihen mahtuu sovinnolla vain n. 6+1 (kahta kukkoa en ole talvikaudella tässä edes kokeillut). Kun joku hautoo varsinkin talvikaudella, tarvitaan aikamoisia erikoisjärjestelyjä, jotta jonkinlainen sopu säilyy ja poikaset säilyvät yhtenä kappaleena. Ja hautomistahan on vaikea estää silloin kun sille mallille ruvetaan...
Keväällä yksi nuori kana sai päähänsä hautoa, ja nyt täällä sitten on haudottu toisaalta hankituista erisukuisista munista kaksi pikkukukkoa (no ne eivät ole ongelma, kun kirves on keksitty) ja kaksi kananuorikkoa. Tällä satsilla on ikää vajaa 2 kk, emo hyväkäs jo vieroitti ne, ja kaikilla ihmevirityksillä olen saanut järjesteltyä niin että ovat saaneet kasvaa kutakuinkin rauhassa. Mutta lisää pukkaa aivan varmasti kesän kuluessa. Paha ylikansoitus siis odotettavissa viimeistään syyskylmillä, vaikka kukkopojat syödäänkin!
Olemme poropeukaloita, joten emme todennäköisesti saa aikaiseksi isompaa kanalaa. Pohdinkin, pitäisikö harventaa parvea nuorimmasta päästä niin että jäljelle jäisi vain muutama emokana. Sitten herää tietysti kysymys, mitä säilyttämistä se sellainen on, jos kolme kanaa ja kukko hiihtelee täällä
Ehkä, jos joku aivan täydellinen innokas maatiaishenkinen säilyttäjä ilmaantuisi, voisin jopa harkita koko parvesta luopumista - silloin ostajan kyllä pitäisi sitoutua pitämään ainakin Nättiä sylissä vähintään kerran päivässä... hih...