Ilona näyttää lukeneen samoja läksyjä mun kanssa, mutta saa ilmaistua asiansa paljon näpsäkämmin

!
Viiriäiset on varmaan tutustunut kosteikkoasioihin, niitähän on ollut Metsästäjä-lehti pullollaan jo pari vuotta. Harmi, että ainakin meillä päin kosteikkohankkeita on kaatunut maanomistajien vastustukseen, heillä on osittain vääriä mielikuvia asiasta.
Kun menee OT, niin menköön kunnolla! Ilona mainitsi yhden mun lempilajeistani, metsäpeuran. Metsäpeura on niitä alkuperäisiä lajeja, jotka kuuluvat mun asuinseutuni luontoon. Hieno eläin, joita nykyään on täällä helppo päästä näkemään. Viralliset tilastot metsäpeuran lukumäärästä eivät Suomenselän alueella ole täysin oikeita. Peurapopulaatio on nykyisellään levinnyt niin laajalle alueelle varsinkin kesäaikaan, ettteivät laskijat millään löydä kaikkia niistä. Yksi Kuhmosta kotoisin oleva tuttavani kertoo samaa Kuhmon metsäpeuroista, niitä on kuulemma reilusti enemmän kuin laskennat kertovat. Mene ja tiedä. Laillinen metsästys ei meidän seudulla ole paha uhka metsäpeuralle, lupamäärät ovat kuitenkin suhteellisen pieniä populaation kokoon verraten. Metsästäjät syyttävät metsäpeurakannan kasvun taittumisesta petoja, tosi onkin että peurojen kotiuduttua susi, karhu, ahma- ja maakotkakannat ovat täällä päin voimistuneet. Jokainen näistä popsii mielellään peuranvasoja. Mutta se on sitä luonnon tasapainoa, joka on hyväksyttävä. Valitettavaa sensijaan on se, että myös salametsästys rehottaa. Olen kuullut semmoisia juttuja että hirvittää, harmi vain että yksityiskohtia on tiedossa niin vähän, ettei niiden perusteella pysty rikosilmoituksia tekemään. Mulle on kerrottu jopa yksityiskohtainen tekniikka, jolla peuranpyynti onnistuu!

Ja Salametsästys on täällä aikoinaan ollut maan tapa ja elää sitkeästi yhä. Välillä sitä yritettiin saada kuriin poliisin toimesta, mutta tuloksetta. Kuulin jutun kaverista, joka maastoutui ojaan hirvenreisi olkapäällä
heinäkuussa, kun poliisiauto kääntyi vain kymmenen metrin päässä. Silloin teki mieli ampua joku!!!!!!

(Tuokin juttu oli niin kerrottu, ettei siitä saanut selville kuka, missä ja milloin...

)
Pöhlöyksissäni menin räjähtämään ja paljastamaan luonnonsuojelumyönteisyyteni ja mutisin jotain metsästyksenvalvojatuttavuuksistani, joten tuskin näitä juttuja enää mulle kerrotaan, ainakaan tarpeeksi yksityiskohtaisesti...
Juttuja susijahdeista ja näistä haukkojen "rauhoittamisista" kuulee myös usein, mutta nekin hyvin epämääräisiä.