On se reppana
Voi kun olis edes toinen tipu laittaa sille kaveriksi niin se ei olis niin yksin tuola
Meillä on tipu <3
Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko
-
Klara
Täytyy viritellä sille lamppu. Kävin just kattomassa. Sielä se reppana orpona pällistelee ja kun otin syliin ja tutkin vähän että miten haavat jaksaa niin alkoi ressua vähän pelottaa ja tärisyttää ja piipitteli kovasti. Vasemman siiven alunen on kuin ilmapallo ilmaa täys se nahan alusta koko kyljen matkalta ja oikeella puolella ihan siinä "olkanivelen" kohdalla on sormenpään kokonen "ilmapallo". Haavat näyttää ihan siistiltä, mitä nyt sinisen terramyciinin läpi näki ja ne ei vuoda.
On se reppana
Voi kun olis edes toinen tipu laittaa sille kaveriksi niin se ei olis niin yksin tuola
On se reppana
Voi kun olis edes toinen tipu laittaa sille kaveriksi niin se ei olis niin yksin tuola
-
Suvianne
Klara, pistä se Hulda pataan. Sellainen vaikuttaa koko laumaan jännityyneelä ilmapiirillä. Se luultavasti komntaa kaikkia turhan äkäseen.
Minulla on vähän samaa ongelmaa yhden kanssa, mutta se onneksi tyytyy vain ajamaan eikä käy kimppuun.
Meillä on nuo 6viikkoset jo lattialla, mutta niille on suojapaikat minne rynniä piiloon.
Pidensin myös hämärä jaksoa koska sillon isot on orrella ja pienet käy touhuamassa lattialla rauhassa.
Eihän sitä tiiä vaikka tiput ottais mallia tuollaisesta liian agressiivisesta käytöksestä.
Minä en pitäisi Huldaa.
Minulla on vähän samaa ongelmaa yhden kanssa, mutta se onneksi tyytyy vain ajamaan eikä käy kimppuun.
Meillä on nuo 6viikkoset jo lattialla, mutta niille on suojapaikat minne rynniä piiloon.
Pidensin myös hämärä jaksoa koska sillon isot on orrella ja pienet käy touhuamassa lattialla rauhassa.
Eihän sitä tiiä vaikka tiput ottais mallia tuollaisesta liian agressiivisesta käytöksestä.
Minä en pitäisi Huldaa.
-
Klara
Joo Hulda on kyllä ehdottomasti koko porukan äkäsin. Muisteltiin tossa isännän kanssa että sillonkin kun tummasilmä ja ujopiimä Allun kans tuli porukkaan mukaan niin Hulda se oli joka niitä jaakas pitkin poikin ja nokki ja ajoi pois ruokakipoilta yms. Kyllä Klaara pomona kortensa kekoon kantoi, mutta sen komentaminen ei ole koskaan ollu niin – miten sen sanois – raivolla ja tappomeiningillä päälle menemistä. Muutenkin ollaan tehty sellasta empiiristä kenttätutkimusta että noi mustat tuntuis täpäkämmiltä ja tempperamenttisemmilta luonteeltaan kuin ruskeet. Niillä jotenki on lyhyempi pinna ja kiehahtaa nopeemmin kuin ruskeillä kanssasisarillaan. Tiä sitte kuvitellaanko vaan vai oisko noin. Onko muut huomannu että värillä ja luonteen piirteillä ois yhteneväisyyksiä?
Sehän ton tipun kans onkin kun se on eka oma… Ei millään malttais laittaa pois
Ja vielä kun se vissiinkin on kana. Jos se olis kukko, en olis välttis tähän lähtenyt.
Mua harmittaa senkin takia ihan älytömästi kun kyseessä on maattarit. Koen että varsinkin tän ilmajokisen kannan puhtaana pito ja säilyttäminen on omalla sarallaan arvokasta työtä. Mutta näitten kans on tullu sen verran lunta tupaan luonteitten osalta, että en tiedä maksaako tää sitten kuitenkaan vaivan. Mietin jo, että vaihdan koko parven vaikka orpingtoneihin ja annan muitten hoidella ton maattarikannan säilyttelyn. Mulle kuitenkin nää kanat on harrastus ja takaa kananmunat omasta takaa niin, että tiedän miten kanat on eläneet ja mitkä olot niillä on. Maattari ei tosin mikään liharotu ole, joten esim näistä saatava rintafile on.. no vähintäänkin surkuhupaisa näky
No mut enivei tosta kuitenkin tajuaa varmaan sen pointin kotitarve kanoista, joista ois tarkotus saada omat kananmunat ja ite kasvatettu liha. Sen lisäksi kuitenkin noitten kans on kiva touhuta ja seurailla niitten puuhia, sylitellä ja rapsutella. Toistaseksi se sylittely vaan on ollu sitä, että noi ei vapaaehtosesti siliteltäväksi ja syliin ole tulleet ja kalkkijalan hoitokin oli, sanoisinko jopa, varsin mielenkiintoinen ja täynnä äksöniä oleva tapahtuma Joten vähän ”kesympi” rotu vois olla ihan kiva, ja orpingtonit ainakin sen perusteella mitä niihin olen tässä tutustunut, vaikuttais enempi mun jutulta kuin nämä tuittupäiset kansallisaarteet.
Tipu voi toistaseksi ihan kohtalaisen hyvin. Uteliaana seurailee ympäristöään ja haavat on siistejä. Syö ja juo ja sontii ja piipittelee. Tuo ilma tuola sen nahkojen alla mua vaivaa, enkä oikeen tiedä pitäiskö sille tehdä jotain vai tyhjeneekö se sieltä sitte ittekseen.
Vähän tässä kyllä tuntee ittensä pölhöksi tota tipua hyysätessä, vaan no.. elämä on – tai jotain
Sehän ton tipun kans onkin kun se on eka oma… Ei millään malttais laittaa pois
Ja vielä kun se vissiinkin on kana. Jos se olis kukko, en olis välttis tähän lähtenyt. Mua harmittaa senkin takia ihan älytömästi kun kyseessä on maattarit. Koen että varsinkin tän ilmajokisen kannan puhtaana pito ja säilyttäminen on omalla sarallaan arvokasta työtä. Mutta näitten kans on tullu sen verran lunta tupaan luonteitten osalta, että en tiedä maksaako tää sitten kuitenkaan vaivan. Mietin jo, että vaihdan koko parven vaikka orpingtoneihin ja annan muitten hoidella ton maattarikannan säilyttelyn. Mulle kuitenkin nää kanat on harrastus ja takaa kananmunat omasta takaa niin, että tiedän miten kanat on eläneet ja mitkä olot niillä on. Maattari ei tosin mikään liharotu ole, joten esim näistä saatava rintafile on.. no vähintäänkin surkuhupaisa näky
No mut enivei tosta kuitenkin tajuaa varmaan sen pointin kotitarve kanoista, joista ois tarkotus saada omat kananmunat ja ite kasvatettu liha. Sen lisäksi kuitenkin noitten kans on kiva touhuta ja seurailla niitten puuhia, sylitellä ja rapsutella. Toistaseksi se sylittely vaan on ollu sitä, että noi ei vapaaehtosesti siliteltäväksi ja syliin ole tulleet ja kalkkijalan hoitokin oli, sanoisinko jopa, varsin mielenkiintoinen ja täynnä äksöniä oleva tapahtuma Joten vähän ”kesympi” rotu vois olla ihan kiva, ja orpingtonit ainakin sen perusteella mitä niihin olen tässä tutustunut, vaikuttais enempi mun jutulta kuin nämä tuittupäiset kansallisaarteet. Tipu voi toistaseksi ihan kohtalaisen hyvin. Uteliaana seurailee ympäristöään ja haavat on siistejä. Syö ja juo ja sontii ja piipittelee. Tuo ilma tuola sen nahkojen alla mua vaivaa, enkä oikeen tiedä pitäiskö sille tehdä jotain vai tyhjeneekö se sieltä sitte ittekseen.
Vähän tässä kyllä tuntee ittensä pölhöksi tota tipua hyysätessä, vaan no.. elämä on – tai jotain
-
Suvianne
Minä vaihtasin mukavempaan rotuun. Siis sinulle mukavempaan. En moiti ilmajokisia ollenkaan.
Ajattelen asian siten, että on olemassa muitakin maattareita mitä säilyttää ja kanoista on rahanmenoa ja olet niissä kiinni ja vaivaakin on.
Itse en sellaista jaksaisi jos ottas välillä koko rotu päähän. (yksilöt menee, kun panee ärsyttävät pataan
)
(itse olen Alhoihini ihan rakastunut)
Ja muistutan taas, että kanan vähälihaisuus ei haittaa kun sen keittää liemeksi!! Jotkut ostelevat lihoja ja kalanpäitäkin keitelläkseen liemiä itelleen. Ja ehdottomasti omasta kanasta tehty liemi antaa ruualle kuin ruualle sellaisen säväyksen, että tunnet olevasi OIKEA kokki!!
Siitä sitten ne lihatkin mitä on talteen. mikään ei mene hukkaan!!
Ajattelen asian siten, että on olemassa muitakin maattareita mitä säilyttää ja kanoista on rahanmenoa ja olet niissä kiinni ja vaivaakin on.
Itse en sellaista jaksaisi jos ottas välillä koko rotu päähän. (yksilöt menee, kun panee ärsyttävät pataan
)(itse olen Alhoihini ihan rakastunut)
Ja muistutan taas, että kanan vähälihaisuus ei haittaa kun sen keittää liemeksi!! Jotkut ostelevat lihoja ja kalanpäitäkin keitelläkseen liemiä itelleen. Ja ehdottomasti omasta kanasta tehty liemi antaa ruualle kuin ruualle sellaisen säväyksen, että tunnet olevasi OIKEA kokki!!
Siitä sitten ne lihatkin mitä on talteen. mikään ei mene hukkaan!!
-
HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4452
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Voi että, kun joku osais neuvoa jotain tuohon "ilmapallo"juttuun...pitäiskö sitä kysäistä ell:ltä? Jostain reiästähän se ilma on sinne mennyt, mutta onko reikä sitten vielä auki, että poistuuko ilma itsekseen ja onko sen mukana mennyt pöpöjä, jotka nyt muhivat nahan alla? EOS= 
Kyllähän sen kanaharrastuksen (samoin kuin minkä vaan muunkin harrastuksen) pitäisi olla semmoista, että sitä on kiva touhuta! Toki varmasti joka harrasteessa on välillä niitä pilvisiäkin päiviä, mutta silti...
Eli olen samoilla linjoilla Suviannen kanssa, että onneksi roduissa on vara mistä valita Jos päätät nykyparvestasi luopua, niin varmaan sille löytyy uusi koti, kun on harvinaisesta kannasta kysymys, että ethän vaan pataan koko parvea laita 
Kyllähän sen kanaharrastuksen (samoin kuin minkä vaan muunkin harrastuksen) pitäisi olla semmoista, että sitä on kiva touhuta! Toki varmasti joka harrasteessa on välillä niitä pilvisiäkin päiviä, mutta silti...
Eli olen samoilla linjoilla Suviannen kanssa, että onneksi roduissa on vara mistä valita
Jos päätät nykyparvestasi luopua, niin varmaan sille löytyy uusi koti, kun on harvinaisesta kannasta kysymys, että ethän vaan pataan koko parvea laita -
Klara
Kiitos tsempityksistä kaikille – ootte te ihania 
Niin siis juu… Joka harrastuksessa on niitä ikävämpiäkin hetkiä. Ja mulla tais olla sellanen hetki tuossa tuota aiempaa viestiä laittaessa. Totta on että se on käynyt mielessä, enkä pidä ollenkaan mahdottomana että niin voisi jossain vaiheessa käydäkin. Mua on kuitenkin siunattu sellasella jästipää luonteella että vaikka tuollasia ajatuksia tuleekin, koitan aina silti vielä kerran lyödä pään kovaa siihen seinään, jos se sittenkin antais periksi En siis ihan vielä heitä hanskoja tiskiin, vaikka se jo mielessä kävikin. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Jospa se tästä kun valo lisääntyy ja mennään kevättä kohti.
Jos mä jossain vaiheessa päädyn parven vaihtoon, niin ilman muuta se tapahtuu niin että linnut vaihtaa kotia. Harvinaista kantaa olevaa parvea, jossa kanat munii ja hautoo ja kukko polkee ja saa aikaseksi jälkeläisiä ei todellakaan laiteta pataan
Voihan siinä käydä niin että jos mä vaikka saan kanalaani laajennettua niin saan toisen jonkin muun rotuisen parven siihen rinnalle, niin sitten jos on toisella puolella ”sylikanoja” ja saa sielä käydä välillä sylikanaterapiassa niin jaksaa paremmin setviä tuittupäidenkin välejä
Tipu on edelleen sisällä hoidettavana ja näyttäis jo kovasti sille että se selviäis. Luulis että jos on ollu shokkia ja verenhukkaan tms, niin se olis jo niihin menny jos olis mennäkseen. Kun nyt vielä toi ilma tuolta kyljestä jotenki poistuis eikä aiheuttaisi sinne mitään tulehdusta.
Se ilma on todennäkösesti päätyny sinne (koirilla oon tätä nähnyt) niin että kun ne on tapellu, sitä on retuutettu niin että iho on irronnu siitä alapuolisesta kudoksesta ja sinne on päässyt hampaan repimästä - tai siis tässä tapauksessa nokan tekemästä reijästä ilmaa (vrt. jampan kertoma lampaan ilmalla nylkemisestä). Sillä on kaulanahka ihan rullalla toiselta puolelta ja ilma on varmaan päässyt sitä kautta, se meinaan on ihan auki. Kun vaan pääsis jotain kautta pihallekkin. Jollei huomiseen mennessä ole mitään muutosta siinä ilmassa niin soitan Ell ja kysyn voisko sille tehdä jotain ja jos voi niin mitä. Mulla on kyllä vuohien rokotuksista steriilejä neuloja jäljellä, eli periaatteessa voisin katsoa jonku kohdan johon pistää ja onton neulan kautta ilma tulis sitten pihalle, mutta en halua tehdä tollasta neuvottelematta ensin Ell kanssa.
Tipun parveen palauttamista murehdin sitten vasta joskus. Nyt sen niska ei ole siinä kunnossa että sitä sinne laittaisin ja kun meillä on pakastunut, niin kun sillä ei ole kuin paljas nahka selässä, en voi sitä siirtää +20 sisälämpötilasta reippaasti viileämpään kanalaan. Jollei sitä mamma sitten huolisikkaan takasin siipien alle niin kylmät olot tulis ressulle. Jollen saa sitä sitten omaan parveen niin täytyy miettiä josko se sopis jonkun toisen parveen. Mutta tosiaan ton murehtimisen aika ei ole nyt - mietin sitä sitten joskus. Nyt on pääasia että se tulis kuntoon, kun kerran olen tähän hoitoon alkanut niin parhaani tässä nyt sitten teen
Niin siis juu… Joka harrastuksessa on niitä ikävämpiäkin hetkiä. Ja mulla tais olla sellanen hetki tuossa tuota aiempaa viestiä laittaessa. Totta on että se on käynyt mielessä, enkä pidä ollenkaan mahdottomana että niin voisi jossain vaiheessa käydäkin. Mua on kuitenkin siunattu sellasella jästipää luonteella että vaikka tuollasia ajatuksia tuleekin, koitan aina silti vielä kerran lyödä pään kovaa siihen seinään, jos se sittenkin antais periksi
En siis ihan vielä heitä hanskoja tiskiin, vaikka se jo mielessä kävikin. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan. Jospa se tästä kun valo lisääntyy ja mennään kevättä kohti.Jos mä jossain vaiheessa päädyn parven vaihtoon, niin ilman muuta se tapahtuu niin että linnut vaihtaa kotia. Harvinaista kantaa olevaa parvea, jossa kanat munii ja hautoo ja kukko polkee ja saa aikaseksi jälkeläisiä ei todellakaan laiteta pataan
Voihan siinä käydä niin että jos mä vaikka saan kanalaani laajennettua niin saan toisen jonkin muun rotuisen parven siihen rinnalle, niin sitten jos on toisella puolella ”sylikanoja” ja saa sielä käydä välillä sylikanaterapiassa niin jaksaa paremmin setviä tuittupäidenkin välejä Tipu on edelleen sisällä hoidettavana ja näyttäis jo kovasti sille että se selviäis. Luulis että jos on ollu shokkia ja verenhukkaan tms, niin se olis jo niihin menny jos olis mennäkseen. Kun nyt vielä toi ilma tuolta kyljestä jotenki poistuis eikä aiheuttaisi sinne mitään tulehdusta.
Se ilma on todennäkösesti päätyny sinne (koirilla oon tätä nähnyt) niin että kun ne on tapellu, sitä on retuutettu niin että iho on irronnu siitä alapuolisesta kudoksesta ja sinne on päässyt hampaan repimästä - tai siis tässä tapauksessa nokan tekemästä reijästä ilmaa (vrt. jampan kertoma lampaan ilmalla nylkemisestä). Sillä on kaulanahka ihan rullalla toiselta puolelta ja ilma on varmaan päässyt sitä kautta, se meinaan on ihan auki. Kun vaan pääsis jotain kautta pihallekkin. Jollei huomiseen mennessä ole mitään muutosta siinä ilmassa niin soitan Ell ja kysyn voisko sille tehdä jotain ja jos voi niin mitä. Mulla on kyllä vuohien rokotuksista steriilejä neuloja jäljellä, eli periaatteessa voisin katsoa jonku kohdan johon pistää ja onton neulan kautta ilma tulis sitten pihalle, mutta en halua tehdä tollasta neuvottelematta ensin Ell kanssa.
Tipun parveen palauttamista murehdin sitten vasta joskus. Nyt sen niska ei ole siinä kunnossa että sitä sinne laittaisin ja kun meillä on pakastunut, niin kun sillä ei ole kuin paljas nahka selässä, en voi sitä siirtää +20 sisälämpötilasta reippaasti viileämpään kanalaan. Jollei sitä mamma sitten huolisikkaan takasin siipien alle niin kylmät olot tulis ressulle. Jollen saa sitä sitten omaan parveen niin täytyy miettiä josko se sopis jonkun toisen parveen. Mutta tosiaan ton murehtimisen aika ei ole nyt - mietin sitä sitten joskus. Nyt on pääasia että se tulis kuntoon, kun kerran olen tähän hoitoon alkanut niin parhaani tässä nyt sitten teen
-
Gizzmo
Mulla oli 15 vuotta maatiaisia,savitaipaleen kantaa.Jotenkin vaan kyllästyin niihin kun ne oli hirveän agressiivisia emoja.Ne ei voinu sietää toisten kanojen tipuja.Oli tietysti muutama poikkeus mitkä adoptoi muidenkin tiput.
Ja maatiaisia usein kehutaan kesyiks muttei nää nyt mitään sylikanoja todellakaan olleet.Ainoastaan ne keiden keinoemona olin ollut.
Kyllä suosittelisin orpingtoneja ne on luonnostaan niin rauhallisia ja kesyjä niitä ei tartte erikseen kesytellä.Orpit seuraa ihmistä joka paikkaan jos ne on pihalla vapaana.Ne yritti jopa ovenraosta ängetä autotalliin mukaan hommiin.Välillä niihin meinaa kompastua ku ne pyörii ku kissat jalkojen ympärillä.
Ja maatiaisia usein kehutaan kesyiks muttei nää nyt mitään sylikanoja todellakaan olleet.Ainoastaan ne keiden keinoemona olin ollut.
Kyllä suosittelisin orpingtoneja ne on luonnostaan niin rauhallisia ja kesyjä niitä ei tartte erikseen kesytellä.Orpit seuraa ihmistä joka paikkaan jos ne on pihalla vapaana.Ne yritti jopa ovenraosta ängetä autotalliin mukaan hommiin.Välillä niihin meinaa kompastua ku ne pyörii ku kissat jalkojen ympärillä.
-
Klara
Orpeihin mä rakastuin aivan täysin - kiitos vaan smarille kuvista ja muusta - ja niitä mun on saatava, ihan väkisinkin jossain välissä. Sitä saa sitten kattoa onko ne rinnakkain maattareiden kans vai ei. Ja toinen joita oon haaveillu on faverollet.
Se vaan vaatis isomman kanalan. Ihan väkisinkin, että saisin kaiken mitä haluan. Ja se taas vaatii neuvotteluja isännän kans Vuohet tarvii oman tilansa ja niitten tiloihin en ole valmis kanoja tunkemaan, pakko löytyä omat tilat kummallekkin.
Tää talvi nyt mennään tällä kokoonpanolla. 5 kanalla, yhdella kukolla ja yhdellä tipulla. Kassotaan sitten kevväämmällä mitä keksitään
Se vaan vaatis isomman kanalan. Ihan väkisinkin, että saisin kaiken mitä haluan. Ja se taas vaatii neuvotteluja isännän kans
Vuohet tarvii oman tilansa ja niitten tiloihin en ole valmis kanoja tunkemaan, pakko löytyä omat tilat kummallekkin.Tää talvi nyt mennään tällä kokoonpanolla. 5 kanalla, yhdella kukolla ja yhdellä tipulla. Kassotaan sitten kevväämmällä mitä keksitään
-
smari
Tervetuloo vieläkin Klaara tänne meille tutustumaan noihin isoihin kanoihin livenä. Tungen sulle sitten syliin tuommoisen ison orpington-superkarvapalleron, niin saa nähdä kuinka nopeesti saatte tiloja lisää. 
Moni maatiaisten pitäjä muuten on eniten hämmästelly sitä että kun menee vaan kanan tai kukon luo ja nostaa sen syliin, eikä siis tarvii niitä mitenkään erityisesti pyydystää, kun eihän ne edes väistä jos ei sitä niille erityisesti opeta. Itse kun oon aloittanu kananpidon noista brahmoista, niin mulle on ollu ihan ihmeellistä maattareitten kanssa se kun ne menee karkuun ihmistä sisälläkin. Vaikka kesyyntyyhän niistäkin tietysti jotkut, mutta vaatii se jo paljon enemmän, kun ei ole niin luontaista rohkeutta.
Orppien kanssa mulla ei ookkaan kokemusta vielä siitä että miten ne hyväksyy uudet, mutta kuulemma tosi hyvin. Brahmat on aina ollut kauheen kilttejä uusille tulokkaille ja faverollet taas on ollu vähän hitaampia hyväksymään, mutta ei ne silti oo yhtään näkyvää naarmua uusiin kanoihin tai tipuihin tehny. Että hyvin erilaisia nuo rodut kyllä on.
Moni maatiaisten pitäjä muuten on eniten hämmästelly sitä että kun menee vaan kanan tai kukon luo ja nostaa sen syliin, eikä siis tarvii niitä mitenkään erityisesti pyydystää, kun eihän ne edes väistä jos ei sitä niille erityisesti opeta. Itse kun oon aloittanu kananpidon noista brahmoista, niin mulle on ollu ihan ihmeellistä maattareitten kanssa se kun ne menee karkuun ihmistä sisälläkin. Vaikka kesyyntyyhän niistäkin tietysti jotkut, mutta vaatii se jo paljon enemmän, kun ei ole niin luontaista rohkeutta.Orppien kanssa mulla ei ookkaan kokemusta vielä siitä että miten ne hyväksyy uudet, mutta kuulemma tosi hyvin. Brahmat on aina ollut kauheen kilttejä uusille tulokkaille ja faverollet taas on ollu vähän hitaampia hyväksymään, mutta ei ne silti oo yhtään näkyvää naarmua uusiin kanoihin tai tipuihin tehny. Että hyvin erilaisia nuo rodut kyllä on.
-
Klara
Nuo mein omat on sellasia että ne tulee itse kyllä luokse tohon jalan viereen pää kallella kuikuilemaan ja tuijottelemaan mutta jos yhtään kyykistyy tai kumartuu että vaikka silittäis niin viuh on kana tiessään. Saa nähdä mitä tosta tipusta kehkeytyy kun on nyt "vierihoidossa" niin sitä tulee käpäiltyä vähän väliä. Saa sen silti aina pyydystää tuolta näyttelyhäkistä. Ei se vapaaehtosesti anna kiinni ottaa. Ja sitte se säksättää mulle ja paskoo pitkin poikin kun sen ottaan käteen.
Mullahan olis kyllä tossa ulkorakennuksessa toinen puoli tyhjillään (tai no nyt sielä on turve ja heinäpaalit) kun vuohipojat laitettiin pois, mutta kun koitin ehdottaa isännälle sen kanoille remppaamista niin sen ilme oli kyllä - öh... no ei niin suotuisa mun ehdotukselle
Totta on että siinä olis kova homma. Sielä on katon rajassa vanhoja pääskynpesiä mitkä pitäis hävittää, siivoomista ja desinfioimista ois vaikka kuinka ja tilkittemistä. Siinä ei ole kuin lautaseinä, eikä sekään tiivis kun on pystylomalaudotus. Se siis vaatis eristämistä tai ainakin tarkan tilkittemisen, nyt sieltä meinaan kovalla tuulella ja tuiskulla tulee lumi sisälle laudan raoista
Ja siihen mä en sitte edes sais suoraa yhteyttä ulkotarhaan noille.. joutuis keväällä sitte roudaan niitä tähän vanhaan kanalaan jos haluais pitää tarhassa pihalla.
Houkuttais kyllä pitää irtikin. Vaan mein naapuri ei varmaan tykkäis kun ne kävis kääntämässä sen kasvimaan ja pottumaan ja marjapensaat ja ja ja 
Mullahan olis kyllä tossa ulkorakennuksessa toinen puoli tyhjillään (tai no nyt sielä on turve ja heinäpaalit) kun vuohipojat laitettiin pois, mutta kun koitin ehdottaa isännälle sen kanoille remppaamista niin sen ilme oli kyllä - öh... no ei niin suotuisa mun ehdotukselle
Totta on että siinä olis kova homma. Sielä on katon rajassa vanhoja pääskynpesiä mitkä pitäis hävittää, siivoomista ja desinfioimista ois vaikka kuinka ja tilkittemistä. Siinä ei ole kuin lautaseinä, eikä sekään tiivis kun on pystylomalaudotus. Se siis vaatis eristämistä tai ainakin tarkan tilkittemisen, nyt sieltä meinaan kovalla tuulella ja tuiskulla tulee lumi sisälle laudan raoista
Ja siihen mä en sitte edes sais suoraa yhteyttä ulkotarhaan noille.. joutuis keväällä sitte roudaan niitä tähän vanhaan kanalaan jos haluais pitää tarhassa pihalla.Houkuttais kyllä pitää irtikin. Vaan mein naapuri ei varmaan tykkäis kun ne kävis kääntämässä sen kasvimaan ja pottumaan ja marjapensaat ja ja ja
-
Ushva
Kaverin hevoselle kävi niin että se sai raudanpalan ryntääseen ja sillä oli ollut sen jälkeen koko nahan alus ihan täynnä ilmaa selästäkin! Mutta kuulemma se ilma tulee itsestään pois.
Villiinan vuohellahan oli myös ilmaa nahan alla kun hirvikoira raateli sitä nyt syksyllä. Ei sillekään taidettu mitään erityisesti tehdä, jos muistan oikein. Viltsuu?
Villiinan vuohellahan oli myös ilmaa nahan alla kun hirvikoira raateli sitä nyt syksyllä. Ei sillekään taidettu mitään erityisesti tehdä, jos muistan oikein. Viltsuu?
-
Klara
Tirppasen uusia kuulumisia...
Se voi hyvin. Se voi loistavasti suorastaan.
Niskasta irtos ällö iso rupi/terramycin/terrapoly kökkäre ja heureka - haava sen alla oli siisti ja melkoisen pineksi vetäytyny, siihen nähden miltä tirppaparka heti teurastusyrityksen päälle näytti.
Mä jo sillon epäilin että siitä tulee ressukasta mein "Ruma-Reetta" kalkkunankauloineen kun jää iso osa kaulasta kokonaan höyhenettömäksi sen haavan koon takia. Toki siihen uus nahka tulee, mutta onko siinä sitten höyhen/sulkatuppia, niin tuskin. Mielessäni jo näin kuvan kanasta jolla on höyhenpeitteinen pää ja vartalo ja takaosasta kalju kalkkunankaula 
No ehkä siihen pieni osa jää vaille höyhenpeitettä, mutta ei alkuunkaan niin iso kuin luulin.
Ilma siiven alta on poistunut ja on oikeen siisti ja sievä tipu nyt.
Kesyyntyny tirppa on jonkin verran, vaan ei se suosiolla syliin tulis vieläkään. Utelias ois kuin mikä ja alkaa toipilasta häkin kalterit ahdistaa. Täytynee rajata sille jokin passeli alue missä se vois kuljeksia irtikin. Koko kämppään EN sitä halua. Ja "kodiksi" laittaa muutamaa numeroa isompi näyttelyhäkki.
Ja nyt jo hirvittää ajatus siitä että kuinka ikinä mä saan tota takasin kanaparveen Net isot akat syö ton - ihan varmaan syö. Jos mää annanki sen jollekki lemmikkikanaksi Tiettekö, sellaseks niinkö siniviirut ja paparit ja undut ja peipot on.. Sisällä asustelevaksi hupulaiseksi - jolta saa palkaksi ylläpidosta sitte muutaman munan *idea* Sellanen kotikotko joka siivoo muruset keittiön pöydän alta ja kuikuilee vieressä kun munanettailee
Son mulla nyt täs olkkaris kun muksut on pesulla ja ne lotraa aina koko kylppärin niin että ois tipakin ihan läpimärkä jos se olis sielä yhtä aikaa.
Ja mä kuulin just uusia ääniä. En muuten tienny että kanat normaalien kotkot ja pot pot ties minkä kopsis-klunksis-nopsis ja piip piip äänien lisäksi livertelee ja tirskuttelee. Juur tossa tirppa kattelee mua ja tuumas että "tirrrrt" ja "triiiiit" ja molin ihan että -HÄH!?
Lisäksi se ihan selkeesti päästelee vihellystä muistuttavia ääniä. Mikäs saakuri papukaija toi on?? Kanaksi mä sitä luulin
Nii ja toki siitä kuvia. Itseasiassa tänään just nappasin muutaman ennenkuin siivosin häkin (ois tietty voinu ottaa ne kuvat häkin siivoiksen jälkeen - mutku ei malta)
Eli tästä me lährettiin marraskuussa
tässä himpan vanhempana
Tässä turpasaunan jälkeen
Ja tässä tänään
Vähän on vielä niska- ja selkähöyhenet sinisenä kun terramycin värjää, vaan onhan tohon olemukseen tullu ju ihan uutta tomeruutta viikon takaseen
---
Nii - terroristihidalgo sielä vielä hautoo sitä tyhjää pesäänsä. Ei ole yksinkertasesti ollu sille aikaa mitään sen kummempaa tehdä.
Se voi hyvin. Se voi loistavasti suorastaan.
Niskasta irtos ällö iso rupi/terramycin/terrapoly kökkäre ja heureka - haava sen alla oli siisti ja melkoisen pineksi vetäytyny, siihen nähden miltä tirppaparka heti teurastusyrityksen päälle näytti.
Mä jo sillon epäilin että siitä tulee ressukasta mein "Ruma-Reetta" kalkkunankauloineen kun jää iso osa kaulasta kokonaan höyhenettömäksi sen haavan koon takia. Toki siihen uus nahka tulee, mutta onko siinä sitten höyhen/sulkatuppia, niin tuskin. Mielessäni jo näin kuvan kanasta jolla on höyhenpeitteinen pää ja vartalo ja takaosasta kalju kalkkunankaula
No ehkä siihen pieni osa jää vaille höyhenpeitettä, mutta ei alkuunkaan niin iso kuin luulin.
Ilma siiven alta on poistunut ja on oikeen siisti ja sievä tipu nyt.
Kesyyntyny tirppa on jonkin verran, vaan ei se suosiolla syliin tulis vieläkään. Utelias ois kuin mikä ja alkaa toipilasta häkin kalterit ahdistaa. Täytynee rajata sille jokin passeli alue missä se vois kuljeksia irtikin. Koko kämppään EN sitä halua. Ja "kodiksi" laittaa muutamaa numeroa isompi näyttelyhäkki.
Ja nyt jo hirvittää ajatus siitä että kuinka ikinä mä saan tota takasin kanaparveen
Net isot akat syö ton - ihan varmaan syö. Jos mää annanki sen jollekki lemmikkikanaksi Tiettekö, sellaseks niinkö siniviirut ja paparit ja undut ja peipot on.. Sisällä asustelevaksi hupulaiseksi - jolta saa palkaksi ylläpidosta sitte muutaman munan *idea* Sellanen kotikotko joka siivoo muruset keittiön pöydän alta ja kuikuilee vieressä kun munanettailee Son mulla nyt täs olkkaris kun muksut on pesulla ja ne lotraa aina koko kylppärin niin että ois tipakin ihan läpimärkä jos se olis sielä yhtä aikaa.
Ja mä kuulin just uusia ääniä. En muuten tienny että kanat normaalien kotkot ja pot pot ties minkä kopsis-klunksis-nopsis ja piip piip äänien lisäksi livertelee ja tirskuttelee. Juur tossa tirppa kattelee mua ja tuumas että "tirrrrt" ja "triiiiit" ja molin ihan että -HÄH!?
Lisäksi se ihan selkeesti päästelee vihellystä muistuttavia ääniä. Mikäs saakuri papukaija toi on?? Kanaksi mä sitä luulin Nii ja toki siitä kuvia. Itseasiassa tänään just nappasin muutaman ennenkuin siivosin häkin (ois tietty voinu ottaa ne kuvat häkin siivoiksen jälkeen - mutku ei malta)
Eli tästä me lährettiin marraskuussa
tässä himpan vanhempana
Tässä turpasaunan jälkeen
Ja tässä tänään
Vähän on vielä niska- ja selkähöyhenet sinisenä kun terramycin värjää, vaan onhan tohon olemukseen tullu ju ihan uutta tomeruutta viikon takaseen
---
Nii - terroristihidalgo sielä vielä hautoo sitä tyhjää pesäänsä. Ei ole yksinkertasesti ollu sille aikaa mitään sen kummempaa tehdä.
