Josko nyt jo ehtisi tähän osioon kirjoittamaan.
Olen kaupunkilastyttö Kouvolasta.
Aina kuitenkin maalaisveri suonissa virrannut vaikken maalla ole päässyt asumaan ...enkä pääse nytkään.
Elukoita on ollut aina kummitus sirkoista käärmeisiin, hiiristä kaneihin ja koirista akvaarioihin.
Tällä hetkellä on koira (toivottavasti syksyllä kaksi

Edellisessä taajamaomakotitalossa kun asuin silloisen aviomieheni kanssa ajatus harrastekanalasta syntyi. Varmasti osittain silloisen lehtikirjoittelun takia koskien taajamassa sijaitsevia harrastekanaloita. Olisikohan eletty vuotta 2011. Maatilan eläimet (tuotantoeläimet) olivat aina kiinnostaneet ja kanat tuntuivat helpoilta sijoittaa taajamaan verrattuna lehmiin tai vuohiin

Sittemmin vuoden asustelin omineni kerrostalossa eikä asian eteneminen ollut tietenkään mahdollista.
Nyt sitten päädyimme nykyisen avomieheni kanssa muuttamaan hänen omistamaansa omakotitaloon tajaamaan. Monista eri syistä johtuen asunnon tämän hetkinen myynti ja maalle muuttaminen ei ole mahdollista. Asuinalue ei ole minulle mieluinen mutta kun naisen mieli itselleen tahtoo jotain perustella niin kyllähän se onnistuu. Herättelin kanala ajatuksen uudestaan henkiin, mieheni innostui ja sain innostuksen muuttamiselle. Onhan toki talossa muutakin hyvää kuin mahdollisuus harrastekanalalle. Koirankin takia oli kiva saada jälleen oma piha eikä se yhteen muuttaminen isannän kanssa muutenkaan huonolta tuntunut

Ajatus maatiaiskonoista oli heti alkumetreillä selvä. Niitä niiden olla pitää. Sitten iski kannan valinnan vaikeus (ihan kuin se olisi ollut huolistani suurin...

Toki samalla opiskelin Eviran sivuilta tarvittavan ja luin eläinsuojelulakia sekä täällä topiceja. Minulla ei siis ole kokemusta edes lemmikkilinnuista kuten papukaijoista tai undulaateista.
Ajattelin, että kanojen pitoon vaadittava lupa kaupungilta olisi haastava osuus. Lähdin asiassa etenemään Eviran kesäkana-artikkelin mukaan. Aloitin luvan kysymisella kaupungin terveysviranomaisilta, eli kohdasta 2 "Lisäksi kaava-alueella ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen ja rakennusvalvontaan". Ympäristöterveyspäällikö oli oikein mukava ihminen ja asia hoitui helposti.
Mutta sitten... En tullut ajatelleeksikaan kuinka vaikeaa on saada lupa eläinsuojaan. Eläinsuoja osoittautui huomattavasti haastavammaksi kuin itse kanat. Näistä kimuroista olenkin kirjoittanut tänne jo jonnin verran eli en käy samaa toistamaan tässä. Mutta tässä kohtaa nyt sitten junnaamme. Toivottavasti asia lähi viikoina valkenisi.
Toivottavasti vielä joskus kotoani löytyy 5 kanasta joita niitylle ajaa
