Älä kiusaa kukkoa ts. kuinka kukon kanssa ollaan...

[iiwi]

Mä järkytyin tänään ihan älyttömästi, kun meijän tooosi kiltti kukko kävi yhtäkkiä mun päälle. Mä jouduin hieman taistelemaan meijän emokanan kanssa että sain sen tipuineen häkkiinsä syömään, laitan ne sinne ettei muut kanat syö niitten ruokaa vaan saavat rauhassa syödä tarpeekseen. Aika äkäsesti se tuli paikalla jossain kohtaa kun nostelin motkottavaa kanaa ja tipuja hätistelin häkkiinsä, mutta kun tulin kanalasta ulos niin se kävi oikein kunnolla päälle. En saanu sitä ees ajettua kunnolla pois kun kävi vaan uudestaan aina jalkoihin kimppuun, mitään harjaa tms kättä pitempää mulla ei ollu. Noh, ehkä se reagoi tohon tipujen huudattamiseen, pitää seuraavalla kerralla kaivaa harja viereen niin katotaan josko se siitä vähän laantuis. Huh huh.

Mun tekee kyllä tiukkaa pitää kukkoa joka käy päälle, kun on pieni lapsi ja tekis mieli päästää parvi vapaaksi pihalle.. Voi huoh.

[iiwi]

Mä luin vielä ketjun läpi uudestaan ja jatkan mietintöjä. Mä oon koittanu olla tosi tarkka kukkojen kanssa, mutta näköjään meille osuu äkäsiä. Oon miettiny että johtuuko se käsittelystä jotenkin. Eka kukko kävi lapsen päälle ja sai siittä lähtöpassit. Lasta on opetettu alusta asti ettei kanoja saa jahdata tms, mutta toki aina jotain yksittäisiä vahinkoja käy jos ton ottaa mukaa ruokkimaan, ei sitä voi koko ajan sillon vahtia. Oon yrittänyt pitää lasta kuitenkin mukana jotta tottuisivat kukot ja kanat ja lapsi toisiinsa, mutta en tiiä enää uskallanko. Oon paljon miettiny että onko meijän käytöksessä jotain mikä vois provosoida kukkoja, mutta en oikein jaksa siihenkään uskoa. Mitään hirveen isoa ei mun mielestä oo käyny.

Ois kiva tehdä jotain galluppia siittä, minkä rotuset kukot on kilteimpiä, ja millä on enemmän käytöshäiriöitä. Tuntuu että varsinkin nää tyrnikset provosoituu helposti lapsista (siis meijän eka kukko oikeesti provosoitu siittä, että lapsi kulki samaa tahtia samaan suuntaan. Tai sitten se kukko seuras lasta. Mutta ei se aina näissä tilanteissa kytänny lasta, sattuivat vaan olemaan menossa samaan suuntaan, rupes kyttään lasta ja mä menin siinä kohtaa väliin, nostin lapsen syliin tai ajoin kukon pois). Onko joku maattarikanta, joka ois enempi lapsiturvallinen?

[Suvianne]

Minulla on kahdesta Alhosta kokemusta ja ovat koko perheelle kilttejä. Yksivuotias saa ihan rauhassa kävellä pihalla.
Mirrin sekarotuisetkin ovat täysin luotettavia.
Minusta ainakin Alho-kukot on niin älykkäitä, että oppivat äkkiä, kuka/mikä on oikea vaara.

[Maximoves]

Kiva kun on tällänen keskustelu, mullakin on kokemusta niin äksyistä kukoista kuin kilteistäkin. Käppänäkukko antaa mun hoidella kaiken, nostella kanoja, ottaa munat pesästä ja se vaan motkottaa vieressä mut ei koskaan tule päälle

Yksi Alhokukko päätyi pataan kun alkoi ensin hyökkiä tytön päälle ja sen jälkeen mun päälle, sitä ei suvaita eikä auttanu vaikka rökitti, uskoi pari-kolme päivää ja sitten kokeili uudelleen.

Nyt Alholassa on kaksi kukkoa, jotka on kilttejä ihmisille. Toisilleen jotain väliin motkottavat ja Kieku antaa Kaikulle kyytiä, mutta kauhun tasapaino lienee olemassaan kun elo kuitenkin on pääasiassa rauhaisaa eikä kumpikaan ole verissään ollut. Ovat siis pienestä kasvaneet yhdessä ja yhtaikaa laitettu kanalaumaan. Toivon mukaan jatkossakin ovat kilttejä ja rauhallisia ihmiselle, nyt väistävät nätisti kaikissa tilanteissa.

Tyrniskukko, joka mulla oli, kokeili pari kertaa tulla takaapäin nokkimaan saapasta, mutta se loppu yhteen kunnon karjaisuun ja monotukseen, tuli tää nokkimisjärjestys selväksi ja se lienee iästä johtuva testaus vain, koska sitä ei koskaan oltu provosoitu millään tavalla ja se oli ainutkertainen tilanne.

[caysa]

Meillä on tällainen kukko

[Kalle]

No meidän seitsemän kukkoa kyllä keskittyvät hierarkian mukaisesti kanalaumansa touhuihin; eivät juurikaan ihmisistä välitä, mitä nyt sitten aina kun menen ulos, koko lauma on kerjäämässä maissia.

[iiwi]

Antaako teillä kukot mitään varomerkkiä ennen kuin hyökkäävät? Meillä tuo kukko siis hyökkäs miestäkin takaa päin pohkeeseen eilen, ilman mitään provokaatiota (mies oli kääntelemässä lapsen kanssa multapaakkuja, ja kanat oli ympärillä etsimässä matoja), mies tosin reippaana nappas pillistä kiinni ja näytti että kuka määrää. Mä en vaan yhtään luota tohon kukkoon nyt, meen luudan kanssa kanalassa, että taitaa sen päivät päättyä, vaikka oiskin ollu vaan kokeilua.. Ja siis, muuten tuntuu että kukko kyllä luottaa meihin, kun tulen ovesta ulos niin koko parvi, kukko mukaan lukien, juoksee äkkiä aitauksen siihen päähän, ja sitten seuraa mua kun kuljen aitauksen ovelle ja kanalaan. Nuorikot nyt on vähän säikkyjä, mutta kanat antaa kyllä hoitaa itteensä ilman mitään kummempaa, ja kyseistä kukkoakin jouduin suihkuttelemaan kun otti yhteen toisen kukon kanssa (tämä kukko meni jo muualle), ja silloin oli tosi kiltti ja antoi hyvin hoitaa. Mua ärsyttää kun en ymmärrä että mistä eläimen käytös johtuu, kissatkin meillä on tosi kilttejä, osin varmaan sattumalta, mutta osin siksi että ymmärrän miten ne toimii, mutta tässä kohtaa oon ihan pihalla.

[reetta]

eläimethän eivät ole itsensä mielestä joko kilttejä tai tuhmia, ne vain toteuttavat luontaista käytöstään. kanat ovat hierarkisia eläimiä, joilla on tarve selvittää, onko toinen ylempi- vai alempiarvoinen. kukkojen hyökkäily on niiden luontaista toimintaa, toisilla se on vahvempana, toisilla ei ole tarvetta testata ihmistä arvojärjestyksessään. tutkimusten mukaanhan kanat ja kukot käsittävät ihmisen jonkinlaisena kukkona. kyllähän kaksi kukkoakin tappelee saadakseen arvojärjestyksensä selville, niin miksi kukko ei siis hyökkäisi myös ihmisen kimppuun tässä tarkoituksessa. niiden eleet ja äänet ennen hyökkäystä voivat olla meille huomaamattomia, tai sitten vastavuoroisesti me voimme tietämättämme laukaista kukossa hyökkäyshalut jollain eleellä tai käytöksellämme. sitten meistä tuntuu, että kukko tuli vihaiseksi yhdessä yössä ja ilman mitään syytä, vaikka sen itsensä mielestä yhteenottoa oli valmisteltu jo kauan.

minusta kukko on kuitenkin sen verran pieni eläin, että jos semmonen tulee päälle, sen voi laittaa järjestykseen ihan käsivoimin. toki ymmärrän, että lapsiperheissä hyökkäilevää kukkoa ei haluta pitää, mutta voisiko noin yleisesti kukoista (ja eläimistä yleensäkin) koettaa muodostaa käsitystä eläimen näkökulmasta käsin. monesti tuntuu, että leimaamme eläimet vain kilteiksi ja helpoiksi ihmisen käsitellä, ja sellaisia niiden kuuluisi ollakin, ihan kuin kyseessä olisi joku tuote nimeltä kotieläin. tai sitten ongelmatapauksiksi jotka on helpompi laittaa pois päiviltä kuin yrittää ymmärtää niiden käytöksen syytä. eläin on kuitenkin eläin, vaikkakin kotieläin, mutta ei sen itsensä tarkoitus ole yrittää miellyttää ihmistä vaan elää lajityypillisellä tavallaan.

minulla on mahdollisuus pitää vihaista kukkoa, kun ei ole omia lapsia. mutta täällä käy paljon lapsivieraita, ja silloin vihainen kukko vaan otetaan pois siitä tilasta, missä lapset ovat katsomassa kanoja. sillä on oikeus olla kukko, ja lapset voivat tutustua rauhallisiin kanoihin. win & win.

[iiwi]

minusta kukko on kuitenkin sen verran pieni eläin, että jos semmonen tulee päälle, sen voi laittaa järjestykseen ihan käsivoimin. toki ymmärrän, että lapsiperheissä hyökkäilevää kukkoa ei haluta pitää, mutta voisiko noin yleisesti kukoista (ja eläimistä yleensäkin) koettaa muodostaa käsitystä eläimen näkökulmasta käsin. monesti tuntuu, että leimaamme eläimet vain kilteiksi ja helpoiksi ihmisen käsitellä, ja sellaisia niiden kuuluisi ollakin, ihan kuin kyseessä olisi joku tuote nimeltä kotieläin. tai sitten ongelmatapauksiksi jotka on helpompi laittaa pois päiviltä kuin yrittää ymmärtää niiden käytöksen syytä. eläin on kuitenkin eläin, vaikkakin kotieläin, mutta ei sen itsensä tarkoitus ole yrittää miellyttää ihmistä vaan elää lajityypillisellä tavallaan.

Mun mielestä on tosi näsäviisasta vastata näin, jos kyselen juuri syitä siihen miksi kukko hyökkää ja antaako varomerkkejä ja yritän ymmärtää koko asiaa.

Eikä mun mielestä välttämättä tarvitse olla lapsiaakaan, niin on ihan oikeutettu siihen ettei halua pitää tällasta kukkoa. Kyllä mua ihan oikeesti pelottaa pitää kukkoa, joka saattaa hetkenä minä hyvänsä hyökätä kimppuun jos teen jotain ihan normaaleja hommia kanalassa. Kyllä mun pitää voida tipujakin käsitellä ilman että mulla on kukko kimpussa ja oon ihan haavoilla, samoin tehdä hoitotoimenpiteitä kanoille.

Mutta kyllä musta ois edelleen kiva tietää, että MITÄ ne on ne asiat, joita joittenkin mielestä jotkut ihmiset vaan tekee provosoidakseen kukkoa. Ilman että tietoisesti tekis mitään.

[Ushva]

Kukkoja riittää, joten kyllä meillä on niin raaka peli tällä tontilla että jos aletaan hyökkiä niin kirves heilahtaa välittömästi.
Meillä on ollut kukkoja(alho) vaikka kuinka paljon ja yksikään ei ole hyökkinyt edes lasten päälle eikä varmasti olla mietitty että mitenhänpäin tässä nyt uskaltais liikkua ettei kukko provosoidu. Yksi myymistäni kukoista on käyttäytynyt vihaisesti (muista ei ainakaan ole mulle kerrottu) ja se lopetettiin eikä siinä mun mielestä mitään pahaa ole.
Jos haluaa äksyn (oikea sana varmaan olis ehkä dominoiva?) kukon kanssa setviä välejään ja yrittää tulla toimeen niin ei siinäkään mun mielestä mitään väärää ole, mutta en myöskään tuomitse välitöntä kirvesterapiaa, päinvastoin!

[reetta]

nääh, en tarkoittanut olla loukkaava tai näsäviisas, tuli vaan mieleen, että monesti suhtaudumme eläimiin niin, että niitten pitäis olla tietynlaisia. eli helppoja käsitellä. ja sitten kun eivät ole, niin ne ovat ongelmaeläimiä. kyllä minäkin haluaisin tietää, mitkä ne on ne tietyt eleet jotka saa kukon raivoihinsa, niin osaisin sitten välttää niitä! mutta ihan hepreaa tää kukon puhuminen tuntuu olevan. ja että miksi juuri yhtä kukkoa provosoi mun käytös ja muita ei.
no, yleisesti ottaen munanetissä jos jossain on ihmisiä, jotka ymmärtävät että eläimet ovat eläimiä. tämä puheenvuoro koski lähinnä eläimiin suhtautumista yleensä. olen noitten "ongelma"koirien kanssa oppinut, että monikaan niistä ei ole itsensä mielestä yhtään ongelmallinen vaan ongelmat syntyvät ihmisen ja eläimen maailmojen törmäyksestä, eli ei osata nähdä eläimen logiikkaa sen käytöksessä.

[gallia]

...Ois kiva tehdä jotain galluppia siittä, minkä rotuset kukot on kilteimpiä, ja millä on enemmän käytöshäiriöitä...

Meillä ei oo ikinä ollu kukkoa, joka olis käyny ihmisten päälle. Koirien paimennuksestakaan ei suurin osa ole ollu moksiskaan. Ainoastaan yks plymari-mix hyökkäs koiran kimppuun. Koira nappas huilusta kiinni, piti vähän aikaa, laski maahan ja syljeskeli höyheniä. Kukko ryntäs likan jalan taakse piiloon. Se episodi oli siinä! Uusintaa ei ikinä tullut. Se kukko piti hyvin huolta, että aina oli joku kana sen ja koiran välissä panssarina! Herrasmies siis!
Mä en kauheesti jaksa uskoa, et normaalihoidolla (siis ettei nyt ihan työkseen kiusata) kukosta saa vihasta. Meillä on sekulikanalassa ollu useampia kukkoja (nyt on vaan yks, mut eiköhän asia pian korjaudu... ) ja toisessa kanalassa 3 alho-kukkoa. Ei ne häiriinny toistensa kiekumisesta. Välillä kiekuvat kilpaa, muttei muuta.

Mä olen niin ikävä ihminen, et jos/kun semmonen kukko joskus tulee, että kimppuun hyökkää, se on menoa se! Miks ihmeessä mä jaksaisin taistella kukon kanssa, kun samaan aikaan saa kirvestä liuta kilttejä kukkoja...
Eikä mun mielestä ole mitään järkeä ottaa jälkeläisiä sopeutumattomasta kukosta. Luonne kun kuulemma periytyy aika voimakkaasti.

[hellu]

Meillä ei myöskään vihainen kukko jää kiekumaan
Kaksi vihaisen sorttista on ollut, ja kumpikin yritti käydä minun, siis aikuisen ihmisen päälle. Yhtään en tuntenut omantunnon tuskia kun nappasin kukon kainaloon ja vein kirvesterapiaan.
Minusta on lähes vastuutonta pitää vihaista kukkoa jos on olemassa edes pienen pieni mahdollisuus siitä että lapsi jollain konstin pääsee kukon kanssa samaan tilaan. Ja lapsethan keksiikyllä keinot jos on tahtoa. Lapset on lapsia, ja aikuisen vastuulla on huolehtia siitä ettei vaara tilanteita mahdollisesti pääsisi tapahtumaan.
Joskus törmää aikuisiin ihmisiin jotka moittivat lasta huonosti käyttäytyväksi ja kurittomaksi jos lapsi luvatta menee väärään paikkaan. olen työskennellyt lastenparissa melkein koko ikäni ja omiakin on siunaantunut kuusi kappaletta, joten uskoisin omaavani jotain tietoa lasten käytöksestä ja arvaamattomuudesta, joka ei ole sama kuin ilkeys.
Siispä meillä ei ole yhtään vihaista kukkoa, mutta koskaanhan ei voi tietää noista kilteistä kukoistakaan milloin ne äityvät äkäisiksi. Mutta miksi ottaa tieten tahtoen riskiä...
Hienoa kuitenkin jos joku jaksaa vääntää äkäisen kukon kanssa

[gallia]

...ja että miksi juuri yhtä kukkoa provosoi mun käytös ja muita ei...

Mun mielestä näihin kukko-asioihin pätee ihan tavallinen laumaeläinten laki: sopeudu tai kuole! Laumaan sopeutumaton kukko ajettais pois villinä elvästä kanaparvesta, koska yksikin sooloilija ja "persoona" voi tietää loppua koko parvelle! Siks mun mielestä on perusteltua poistaa sakista häiriköt, koska ne poistettais luonnossakin. Ihmisen on mahdotonta oppia kaikkia kanojen eleitä niin, että kukko ne tunnistais ja toisaalta kukolla on aina joku "syy" hyökkäyksille. Milloin ne syyt on lasten äkkinäiset liikkeet, kova ääni, vääränväriset vaatteet, väärät kengät... Munia on kerättävä ja kanoja hoidettava. Ihmisen on vajavaisten signaaliensa kanssa kuitenkin pakko päivittäin astua kukon reviirille! Reviirikiistoissa aina toisen on annettava periksi ja mun mielestä se on kukko!

Ihana kuva!

[siimis]

Minulla on ollut yksi vihainen kukko, hollantilainen kääpiö. Se oli niin pikkiriikkinen, että sen uhmakohtaukset oli lähinnä huvittavia. Toisaalta se oli tosi rasittava, koska se saattoi käydä päälle orrelta. Aina piti olla pitkälahkeiset housut ja kumisaappaat, kun meni kanalaan, koska jossain vaiheessa se aina hyökkäsi kintuille. Se kuoli lopulta ihan omia aikojaan, mutta jos mulla olisi silloin ollut lapsia, niin en olisi katsonut sitä niin kauaa. Minulle se ei ollut vaarallinen, mutta lapsen kasvot ovat niin paljon alempana, että pienikin kukko voi oikeasti saada pahaa jälkeä aikaan. Eikä ne ruumiinvammat välttämättä ole edes ne pahimmat, vaan se lapsen pelästyminen, kun kukko lehahtaa päälle.