Taitaapi päätehtäväni olla kyseisen yhteisön maatilalla karjakkona, mutta munivaisten siunaantuminen tilalle pari vuotta sitten on tuonut tilan elämään aivan uusia ulottuvuuksia (haasteitakin) ja lehmähullun akan on ollut pakko alkaa opettelemaan ihan aakkosista, mikäs se kana oikein on.
Tuon tilan voi googlettaa jos jotakuta kiinnostaa ja
http://www.tapola-camphill.net löytyy siis sivut ja maatilan sivuille pääsee Työpajat linkin kautta.
Olemme siis luomu/Demeter tila ja niin ikään kanamme ovat myös. Tällä hetkellä rakenteilla on aivan uusi kanala 180 tyttöselle pukuhuoneineen, pakkaamoineen ja rehuvarastoineen. Taitaa tuo pakkaamo jopa olla maakunnan ainoa (kuullut tällaisen huhun). Munia tuotetaan tällä hetkellä noin 45 kanan ja kolmen kukon voimin oman yhteisön tarpeisiin ja tarkoitus on laajentaa munaomavaraisuutta kolmen muun yhteisömme tarpeiksi ja ylijäävät myydään sitten eniten tarjoavalle.
Kanoja on ennenkin ollut tilalla, mutta eläinlääkärimme hätäili hieman tuossa 2000-luvun puolivälissä kun lintuinfluenssa oli tapetilla ja kanat laitettiin pois. Nyt pari vuotta sitten hankimme uudet siivekkäät hautomalla itse lähistöltä löytyneen kasvattajan munista risteytyksiä hy-line-maatiainen ja aloittelimme uudelleen omaa munantuotantoa. Tämän hetkinen parvemme koostuu siis näistä risteytyksistä ja viime kesänä hiehon ostoreissun yhteydessä saimme kyseiseltä hiehon kasvattajalta myös piikkiöläisen maatiaisen puhtaita siitosmunia ja haudoimme ne menestyksekkään 90% tuloksella, joten toinen puoli parvesta on sitten näitä puhtaita maatiaisia ja erinomaisesti munivat nekin. En ole huomannut tehoristeytysten ja puhtaiden munamäärissä eroja, miltein puhtaat munivat paremmin.
Olemme pohtineet uuteen kanalaan kasvatettavien tulevien rouvien rotua. Emme halua pitää kanoja samoilla ehdoilla kuin tehokanalat, eli vuosi tuotannossa ja sitten nirri pois. Ideologiaamme kuuluu vanhenevat ja ehkä tuotokseltaan heikkenevät yksilöt, mutta tarjoamme niille elämän, jota ne eivät voisi koskaan tehotuotannossa saada. Tämä kuitenkin tarkoittaa tuolla lintumäärällä sitä, että haudontoja on useita, koska kukkoja kuoriutuu myös ja jokunen yksilö kohtaa loppunsa ennen aikojaan itsestään.
Koska tilallemme on tunnusomaista kasvattaa maatiasrotuja, ovat piikkiöläiset hyvä lähtökohta. Emme varmaan kokonaan tule luopumaan risteytysrouvistammekaan, kun munantuonnosta kuitenkin on kyse, mutta haluamme olla kuitenkin jotain muuta kuin "perustehotila" "perustehokanoineen". Kaiken lisäksi risteytysrouvat tuntuvat ottavan nokkiinsa kovin herkästi pienestäkin muutoksesta kun puhdas maatiastytteli viis veisaa.
Vanhat jättirodut ovat nyt herättäneet mielenkiintomme ja kiitos valthe-c:n ensimmäiset Plymouth Rockin poikasemme näkevät päivänvalon minä hetkenä hyvänsä. Hautomakoneesta kuuluu jo kovasti piipitystä ja muutama muna säröillä.
Kiikarissamme olisi vielä lisätä porukan jatkoksi Orpington, jos niitä jostain sattuisi saamaan.
Että tällainen esittely...toivottavasti siinä oli jotain päätä ja häntää ja otti jotain tolkkua touhustamme.
