Älä kiusaa kukkoa ts. kuinka kukon kanssa ollaan...

[Maru]

Luulenpa ettei kukko sitä lopeta kun kerran alkaa päälle käymään Aina on oltava varuillaan.

Mulla oli keväällä kans eka kukko 2vk kiltti ja sit pääs piru irti. Jonkun viikon katsoin josko rauhottuisi. Täältä neuvoja kyselinkin ja luin kaiken mahdollisen kukkotiedon. Ei rauhoittunut, päin vastoin paheni vain joka hyökkäyksellä. Naapurin pataan päätyi, sille joka sen päiviltäkin päätti.

Täältä muniksesta tarjottiin ja otin onneksi vastaan aivan ihanan alhon kukon. Toinen on niin erilainen kuin se hyökkäilevä

Ei muuten ollut mikään helppo päätös hyökkäilystä huolimatta.

[naibunuuni]

Ei varmastikaan ollut helppo päätös

Meillä on "pakkosyli terapialla" saatu kesytettyä muutama muukin erittäin arka kananen ja jokunen kukkokin.
Aika harva on tänne tullessaan ollut sylikukko/kana mutta nyt voin mennä kanalaan ja ottaa ihan minkä tahansa kaakun vastusteluitta syykyyn hellittäväks ilman mitään ongelmia
Joten omien kokemusteni takia haluan pysyä siinä uskossa, että kukon/kanan kesyttäminen on mahdollista mutta voi vaatia aivan kehvelin paljon aikaa ja päättäväisyyttä.
Niinkuin tuossa jo sanoinkin niin tuo monta kertaa päivässä ja jok ikinen päivä (+ että joka kerta pitkän tovin) niin oli sitten oikeasti ihan kirjaimellisesti TODELLA aikaavievää.
Jos ei tunteet ole liian vahvasti vaakalaudalla niin paljon helpommalla pääsee kun kukon vaihtaa ja tilalle voikin saada juurikin mitä ihanimman herrasmiehen.

[rilla]

Mä olen kyllä tuosta sylittelystä vähän erimielinen.
Pitäisi kunnioittaa kukon/kanan omaa mieltymystä. Haluaako se olla sylissä.

Yksilöt on erilaisia. Minä en oikein paljoa sylittele,mut jotkut päättää itse,et haluavat sillointällöin lennähtää syliin tai olkapäälle.
Tai useimmin tulevat viereen rapsuteltavaksi.

Väittäisin,et jonkun kukon hyökkäävyyttä pahentaa,kun yritetään väkisin saada sylikukkoa,vaik ei toinen haluaisi.
Ihmisetkin on erilaisia. Toinen on varautuneempi ja haluaa,et omaa tilaa kunnioitetaan.

Meillä on 1 sellainen kana,hautomakone kasvatti ja paljon käsitelty. Mut se pitää oman rajan hyvin tarkkaan.
Koskea ei tosiaankaan anna. 4 vuotta meillä ollut ja useammat poikasetkin haotonut. Mutta ei kyllä ole muuttunut yhtään sosiaalisemmaksi.
Parvessa aina ehdoton johtajakana.

Mutta tämä on taas minun mielipiteeni. Ei absoluuttinen totuus.

[Maru]

Mä Rillan kaa aika samoil ajatuksil.

Kun käyn kodin ulkopuolella töissä, en edes ehtisi, usein ja pitkiä aikoja, joka päivä sylittelemään

Toki kanalassa aikaa vietän mahdollisuuksien mukaan. Siivoilen, juttelen ja ruokin yms.Toiset kanat ovat seurallisempia ja kesympiä kuin toiset. En juurikaan sylissä pitele. Mutta hyvä, jos tarvittaessa kiinni saa otettua. Poika kesyttänyt muutaman kanan juurikin sillä, että pitää sylissä ja pussailee. Halii ja paijailee

Meillä esim valkoiset hybridit niin arkoja edelleen, että saisivat vissiin sydänkohtauksen, jos niitä väkisin alkaisi sylissä pitää. Annan niiden olla rauhassa, enkä edes yritä ottaa kiinni. Jos tarvitsee, otan pimeässä orrelta.

Kesyyntyvät, kun vain on niiden kanssa. Kesällä esim kun ulkona syömme, pöydän alla herkkuja odottavat. Kukkia on kiva istuttaa, kanat ilman muuta olettavat, että heille tässä paikkaa pedataan Kottikärryjen alla tai kukkapenkissä siinä ihan lähellä on mukava ettonet viettää. Siinä koko ajan lähellä pyörivät kun pihalla touhuamme.

Mutta vihanen kukko on asia erikseen. Silloin ei voi niiden kaa aikaa viettää. Joko kukko vei kanat kauas meistä tai hyökkäili kun selän käänsi.

[Suvianne]

Siis eikö tuo sylittely ole joku alistus menetelmä? Eli jo vihainen koitetaan sillä alistaa?

Ei tavan kukkoja tarvi sen takia sylitellä, että niistä EI tulis vihaisia. Ihan naurettavaa jos joku tällasta ehottaa.

Mun mielipide on että vihaisuus kulkee todella vahvasti geeneissä.
Kukko joko alkaa vihaiseksi tai ei koskaan.

Joskus hyvä kukko voi olosuhteiden muuttuessa ressaantua ja siksi olla vihainen. Siihen auttaa kun ei ärsytä yhtään ja jättää rauhaan.
Mutta jos ei palaudu tai ei ole selkeetä syytä niin PATA on ainut vaihtoehto.

Kuka haluaa vihaista kukkoa jakamaan vihageenejä??
Varsinkaan jos kaikki markkinat on lähes aina täynnä hyviä kukkoja. Ilman jaetaan.

Ite en jaksa ymmärtää tätä lemmikki asemaa, ymmärrän jos se ny on kukko ilman tehtävää, niin ei millään raskis ku on niin ihana jne jne .

Mutta jos jotain eläintä käyttää isänä tai äitinä ja vielä joskus tarjoaa sen jälkeläisiä muille ihmisille elävänä, niin joku vastuu on sen eläimen jalostusominaisuuskissakin.

Ei ole oikein pitää vihaista kukkoa ja antaa sen siittää ja sitte jakaa poikasia eteenpäin.

Eli jos joku pitää vihqasta kukkoa, niin toivottavasti ees keroo ostajille isän olevan vihainen

Sasnonpa vaan, että jos kanailijaksi alkaa, niin tietty hempeys ja avuttomuus ja RAKAS sanankä'yttö pitää rajottaa, tässä on tehtävä myös päätöksiä.
Kyse kuitenkin nopeesti lisääntyvästä eläimestä eikä mistään leikatusta kissasta tms.

[rilla]

Kun otin ekat kanat,niin mies sanoi(silloinen mies),et ite saan sitte kukot ym kyllä hävittää.
No,näimpä olen tehnyt.

Sama peli jatkuu,vaik mies on kertaalleen vaihtunu.
Mut kyllä mä silti välillä hempeilen.

Mut en minäkään kyllä vihaista kukkoa pidä. Minusta vähän paskamaista,kun aina kuljettava silmät selässäkin.
Eikä vihanen kukko kyllä sylittelyllä parane. Siinä olen Suviannen kanssa samaa mieltä.
Voi muuttua entistä vaarallisemmaksi. Ja sylittelyllä voi saada normi kukostkian vihaisen.

Mut jos poikasesta asti tipuja käsittelee,niin osa on sellaisia,et ite lennähtävät syliin tai olkapäälle.

[Kesämamma]

Mä olin aika pitkälle sitä mieltä, että vihaisen kukon vois saada kesytettyäkin ihan asialliseksi. Mut sit viime keväänä meidän Anselmi raapi kamalat jäljet miehen siskontytön naamaan, onneks ei jääny pysyviä jälkiä. Silloin päätin, et ihan sama onko kukko vähän vihainen vai paljon vihainen, pölkylle lähtee ja heti. Kun ei noiden kanssa ole leikkiminen, ne voi tulla ihan tosissaan päälle ja lapsiperheessä jälki voi olla karua. Ja tuokin tytsy joka Anselmin raatelun kohteeksi joutui, oli jo 10v. ja paljon käskitellyt (mm. sylitellyt) tuotakin kukkoa ja tiesi, et sen kanssa pitää olla varovainen..

[paulaliina]

Minulla tuli yksi kukko vihaiseksi, sanoin sen irti. Nyt olen huomannut että "lempikukkoni" katselee kirkkaanpunaisia saappaitani hyvin tarkkaan. Ei ole nokkaissut mutta tutkailee. Ei ole tullut mieleen, että väri vaikuttaisi. Olipa hyvä tieto. Jos lempikukkoni rupeaa vihaamaan punaista, niin vaihdan kyllä väriä, ennen kuin annan sille lähtöpassit. Kun on muuten ihana, sylikukko. Mutta sitähän minun piti kysymäni, että löytyykö keltään kokemuksen suomaa viisautta? Jotta olisiko kiltin kukon jälkeläisissä, siis kukkopojissa, enempi kilttejä? Ja toisinpäin, jos on ollut vihainen kukko, onko pojissa enempi vihaisuutta? Joku kauan harrastanut olisi voinut kehittää mutu-tuntuman? Mutta toisaalta, jos se olisi noin yksinkertaista,vihaiset kukot olisi jo varmaan aikaa sitten hävinneet? Minusta on hieno katsoa, kun kukko suojelee laumaansa ja puolustaa kanojaan. Mutta ihmisen päälle ei saa käydä. Eihän sitä viitsi aina varoa. Tämä on oikein hyvä keskustelu, kukkojakin pitää kunnioittaa eläiminä ja kohdella hyvin. Ja tomppeleita ihmisiä valistaa. Olen törmännyt itsekin sellaisiin, ja ne on aina miehiä, joiden mielestä on kovinkin hauskaa ärsyttää miespuolisia eläimiä! Joskus tosin silkkaa ymmärtämättömyyttään. Oikein hyvää talven odotusta kaikille kanojen ystäville.

[rilla]

Mä en ole vihaisuudessa perinnöllisyyttä huomannut. Arkuus kyllä on joko periytyvä,tai sitten joskus emolta opittu.

Jos emo ei anna käsitellä,tai on "hermoheikko" niin usein poikasetkin on. Jos ovat emon kanssa.
Meillä kukot ja kanat on enimmäkseen uteliaita. Ja osa hakeutuu ihan seuraan. Antavat koskea tms.

Sylikukkoja tai kanoja en ole yrittänytkään meille. Silti on 1 kukko ja muutama kana,jotka kyllä saattaa hypätä syliin tai lentää olkapäälle.
Mutta tällä hetkellä on 1 paduaanikukko joka on ihan lennokki. On ollu meillä vasta reilun kuukauden. Joutuu kyllä paniikkiin heti jos sitä yrittää lähestyä,tai edes katsoo siihen päin.

Mutta ei se kyllä vihainen ole.

[pingu]

Varmaan perinnöllisyyden lisäksi vaikuttaa niin moni muukin asia, että ei välttis ihan yksioikoista ole. Ei ole vielä kokemusta äkäisestä kukosta, mutta selvää on, että lähtö valakiaa varmasti heti, jos sellaisia oireita ilmenee.
On niin mukavaa, kun muksut voi mennä rauhassa kanalaan ja viedä kavereitaankin katsomaan lintuja. Eetvartin isä oli äkäinen, kepin kanssa munia kerännyt emäntä. Aattelin, jotta tullookoon pojastakin, mutta ei ainakaan vielä, toiselle talvelleen lähtee jo, ehkäpä ei tullut isäänsä. Jaloissa pyörii ja tillistelee, ei elettäkään uhkailuun. Urhon koulussa vissiin oppi tavoille Mulla on kukkojen kanssa tyylinä, jotta minen välitä niistä, eikä ne sitten minusta, väistävät vain edestä kaikessa rauhassa, kun kuljen hoitohommilla. Joskus tytöt tai itsekin otan jonkun satavarman ja siihen tottuneen syliin, mutta normikäytäntönä se ei ole. Sama kanojen kohdalla.
Musta siinä se raja menee, että jos eläin on tottunut ja sietää sen, se on ok, mutta jos se on vain ihmisestä kivaa ja eläin olisi mieluummin jossain muualla, mitä järkeä siinä on sitten.
Sylitellään mieluummin niitä elukoita, jotka ei muualla oliskaan kuin sylissä, laiskanpulskea kolli esim

[samapi]

Mie en kyllä pidä sylissä kanoja enkä kukkoja muutenkuin tarkistus mielessä,että kaikki on okei.
Sen verran täytyy olla käsittelyyn tottuneita, ettei aivan hepulia saa ja räpistele paniikissa jos mennee likelle
Tyttärellä on yks kääpiö sekulikana joka vallan asettuu käteen makoilemaan ku sitä nostaa. En tiä miten se on sitä kesyttäny ku aivan samalla lailla niitä kaikkia hoidetaan.

[TiuTiu]

meillä tuon Konasta-kukon kanssa otateltiin silloin nuorna poikana ollessa.
oli jo menossa pölkylle mutta yksi konsti tehosi ainakin meillä.
.Ja se oli nälkä...
Eristin kukon pois kanaparvesta omaan yksinäisyyteensä vain vesikuppi seuranan
Seurasin Konstan vointia kun nälkä kurni vatsassa mutta ei ollut mitä syödä....siinä se pikku hiljaa alkoi luonto taipua ja alkoi pyytämään sapuskaa
kun oli herkkuja mun käsissä ja nyt syö kädestä.

Eikä hyökkäile tai kyyristele että joko nyt vai nytkö tulee silmille.
Joku sanoo että tuo on jo eläinrääkkäystä mut sano vaan....sillä seuraava vaihtoehto oli se pölkky.

Konstasta kehkeytyi tosi hienoluontoinen herrasmies kun ensin löydettiin kaapin paikka.

[Suvianne]

Mulla on ollut yhteensä kanoja reilusti yli 10v ja vihaisuus nimenomaan on periytyvää. Todella vahvasti periytyvää, kuten myös kiltteys.
Mulla on nyt sellanen kukkolinja joka on kiltti todella pitkälle ja yhtään vihaista ei ole vielä syntyny.

Mutta kanojenkin äkäisyys vaikuttaa, jos on äkäisiä kanoja, niin herkemmin syntyy äkäisiä kukkoja varsnkin äkäisen kukon kanssa ja päinvastoin kilteistä kilttejä.

Minusta vihaisuus on enemmän geeneissä kuin olosuhteissa. Ite karsin jo kukkopoikina tällaiset pois jokka roikkuu toisen heltoissa , kun tappelevat.
Eli kukkopoikien pitää tapella koskematta toisiinsa.

Toissa vuonna piti tehdä vielä paljon karsintaa äkäisemmän alkukukkoni jäliltä, tänä syksynä olen nähnyt vain yhden kukkotipun roikkuvan heltoissa??!!!
Eli kyllä järjestelmällinen vihaisten karsinta auttaa.

Mulla on sentään kasvanu tänä kesänä noin 25 kukkopoikaa pihalla

[rilla]

Joo, Suvianne:

En lähde väitteleen.
Mulla on ollu itellä kanoja vasta n30 vuotta.

Kanan käytös kyllä vaikuttaa. Ainakin,jos ite hoitaa poikasensa. Mulla on nyt hankaluuksia 3 nuorisokukon kanssa. 2 niistä tuli mulle just.
Tää kolmikko on nyt erillään kanoista,kun polkeminen on ihan järjetöntä. Vihaisia näistäkään ei ole kukaan.

Mulla ei ole ollu näiden vuosien aikana ku 2 kukkoa,jotka olen ite kasvattanu ja joista tuli vihaisia.
Molempiin vaikutti,kun mun tyttö pienenä meni tarhaan ruokkiin ja mun anoppi pelkää ilmeisesti kukkoja.
Tyttökin mummun pelottelemana oppi säikkyyn ja kukot käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoivat hyökätä heti,kun tyttö meni lähelle.

Toinen oli silkki ja toinen sekarotuinen. Kumpaakaan ei enää ole. Paitsi et silkki meni yhdelle tutulle siitoskukoksi.
Vihaisuus tiedettiin. En ole kuullut että hänen jälkeläisensä olis erikoisen vihaisia.

Sit meillä oli millekukko joka oli tullessaan jo vihainen. Sitäkään ei ole enää.

[Suvianne]

Kyllähän elukasta ku elukasta saa vihaisen jos sen kanssa ei osaa olla tai pelkää sitä tai muuta sellasta.

Mutta mun kokemus on ihan selkee että vihaisuus periytyy. Ja samaa on moni muukin sanonut.

Alhoissa on ollut jopa sellainen maine, että ne on hulluja, että ne on varsinkin muille kukoille vihaisia ja eivät muuta teekkään kuin tappelee.

Muissa kannoissa taas saattoi olla 20 kukkoa sovussa keskenään.

Olen tehnyt rankkaa karsintaa ja päässyt samaan. Minulla on nykyään monta kukkoa yhtä aikaa ja vain satunnaisesti satuu jotain.
Alkuperäinen kukko tappoi kaikki kilpailijat. Nykyinen jakaa taakkansa sovussa muiden kanssa.

Suosittelen ainakin kokeilemaan moista jalostusta ja hyljeksimään vihaisia kukkoja.

Myös pässit periyttää helposti vihaisuutta, niin miksi ei kukot??