Kalkkunan kesyyntyminen

[HiltaHelikopteri]

Aivan niin, mulla ei ole ollut butteja ja voisin veikata, että noi mustat ja pronssit on jotenkin alkukantaisempia ja sen vuoksi arempia. Ja samoin näyttää olevan mulla kuin Muorilla, ettei pareista pidetä kiinni, mutta jos joku muka eksyy parvesta, niin kaikille tulee hirmuhätä ja alkaa melkoinen kuikutus, kun etsivät toisiaan.

[pronssari]

Mikähän meidän kalkuilla on kun ne vaan viipottaa kaikki eri puolilla pihaa eikä edes yritä pysyä porukassa lukuun ottamatta pronssi kukkoa ja mustakalkku kukkoa nekun on meillä kun ylimmät ystävykset vaikka toisiinsa vasta keväällä kunnolla ovat tutustuneet. BUTeista minäkin olen kokenut että kesyyntyvät aivan tajutoman helposti ja seuraavat kaikkia ihmisiä meillä ne hölmöt kyllä seurasivat koiraakin vaikka siltä tuskin mitään herkku paloja olisivat saaneetkaan

[Kotopullaki]

Mikähän meidän kalkuilla on kun ne vaan viipottaa kaikki eri puolilla pihaa eikä edes yritä pysyä porukassa lukuun ottamatta pronssi kukkoa ja mustakalkku kukkoa nekun on meillä kun ylimmät ystävykset

Meidänkin uroskalkkunat on ku Majakka ja Perävaunu. Naaraat istuvat pesissä ahkeraan ja urokset hengailevat ulkona yhdessä, rinta rinnan.

Joku aika sitten uroksilla oli taas naamanahkojensa nokkimiskisa ja vein toisen toiseen tarhaan, ihan viereen. Kun vieraassa tarhassa ollut uros oli melke päivän sahannu aidanvierustaa vanhalle alueelleen tuijottaen, laskin sen takas. Ja heti jatku nokkiminen toisen uroksen kanssa. Mutta annoin olla koska se loppu hetken päästä, ja sekin oli parempi kuin katella toisen jatkuvaa sahausta aidan vierustaa eestaas. Mietin että ompas outoa ystävyyttä. Kyllä niillä täytyy joku viha-rakkaus -suhde olla Vai oisko vaan vartioimista että jos toisen luo tulee naaraskalkkuna, niin toinenkaan ei sitä missaa, vaan pääsee kisaamaan naaraasta...?

Tuosta aidan vieressä sahaamisesta... Minusta se näytti ihan pakkomielteenomaselta, ihan ku kalkkuna ois maratonia juossut, mutta edestakaisin. Vähän väliä istuin vierellä kattelemassa ja pyysin häntä lopettamaan ja tutustumaan uuteen ihanaan tarhaansa. Olin tuonut hälle naaraankin sinne, mutta ei... Naaras muuten otti paljon rennommin, mutta lopulta LENSI korkean aidan yli takaisin vanhaan tarhaansa. Huolimatta siitä että oli jo pesäpaikankin (kanojen) munineen löytänyt.

Tyrkin uros-maratoonarille vesisankoa lähemmäksi, ja välillä se siitä pikasesti joi, mutta melkeimpä vauhdissa. Tuntui että olisin ollut maratoonarin vesipullon ojentaja reitin varrella Enivei, tein väärin, ois pitäny antaa niitten olla yhessä, samassa vanhassa tarhassa, ja tapella tappelunsa rauhassa.

Muistelin myös siinä maratoonaria katellessani että täällä joku mainitsi strutsien olevan isoja lintuja varustettuna pienillä aivoilla, ja aattelin oisko kalkkunat vähän sinne päin. Vaikka meidän kalkkunat ovatkin lempeitä, niin on ne kuitenki sen verran isoja lintuja ja voimakkaita, että niitä on paljon vaikeempi hallita kuin esim. kanoja. Jos kalkkuna pitää napata kiinni, niin siinä pitää jonkin verran "habaa" kantajalla olla. Jalkoja sätkivät perkuleellisella voimalla jos haluavat sylistä pois, ja yleensä kalkkuna siinä voittaa. Olen myös kokenut kalkkunan siipien iskujen kasvoillani (kun lennähti ihan naamani edestä pois) ja voin kertoa että SATTU! Naama helotti punasena pitkään.

Ja kalkkunat tarvitsevat kanoja enemmän tilaa: isommat pesintäpaikat, isommat hiekka-tuhka-kylpemispaikat (juu ei riitä mikään kissanvessalaatikko ). Paksummat orret. Ehkä myös korkeammat aidat, koska hyppäävät ja lennähtävät yllättävän korkealle. Jos jostain syystä kalkkuna pitää eristää muistaa, se tarvitsee vielä isomman vara-paikan/häkin kuin kana. Ja lopuksi vielä ikävä asia: jos kalkkuna jostain syystä pitää lopettaa, niin mitäs sitten? Hyvä jos sen onnistuu ite tekemään, taikka naapuri. Mutta jos ei, niin...huonompi homma.

Olen aivan ihastunut kalkkunoihin, niitten luonteeseen ja ulkonäköön, myös uroksien , mutta ihan kuin olisinkin vahingossa saanut berhandilaiskoiran perhoskoiran sijaan. Mielestäni kalkkunat sopivat jollekin sellaiselle jolla on vähän enemmän "habaa" ja jolla kirves tarvittaessa heilahtaa taidolla ja huoletta isommankin eläimen ollessa kyseessä.

Tässä näitä vähän negatiivisiakin asioita joita olen huomannut. Kannattaa mielestäni harkita hieman pidempään ennen kuin kalkkuja ottaa. Ja kaikki kirjoitukseni ovat sitten ihan vaan tällasen tavallisen taapertajan mietteitä josta tuli kalkkujen omistaja ihan kysymättä ja sattumalta, joten älköö tuamikko mua iha hirveesti...

[Suvianne]

Jatkan tähän topikkiin kun mullakin on vähän kesytyshommia.
Tänään karkasi yksi ja säikähin kovasti!!
Mutta onneksi osaavat seurata kukkoa ja kanoja ja tajuavat mistä se ruoka tulee.
Nyt odotan jännityksellä menevätkö sisälle yöksi vai mitä aikovat...
Täällä on pari kuvaa jos kiinnostaa
http://karppausjaperhe.blogspot.com/200 ... eilla.html

Onko nuille kalkuille jotain ultimaattista herkkua mitä ne ei voi vastustaa??