Hei kaikille.
Olen nyt harrastastanut viiriästen kasvatusta n. 2-v. Hankin ekan parveni , jossa oli 1 kukko, ja 4 kanaa, loppuvuodesta 2014. Ostaessani ne olivat n. ½ vuotiaita. Hyvin nopeasti huomasin, että kukko polki vain yhtä suosikki kanaa, no annoin asian olla, ja meille tulikin aika kivasti munia. Osa niistä itse syötiin, ja osa annettiin ystäville.
Tiesin että "suosittu kana" munii tietynlaisia munia , niin koitin niistä munista hautoa lisäkasvua kolmekkin kertaa, mutta aina poikaset kuolivat. Vanhin poikanen, jonka onnistuin pitämään elossa oli vähän yli viikon vanha. Käytin covatutto 16 hautomakonetta. Tuskastuin koko hautomahommaan ja koitin kysellä tietoja viiriäis kasvattajilta. Sain neuvoja haudontaa koskien, että hautoessa on voinut olla liian vähäinen kosteus. Sitten on sanottu, että kuoriutuneet poikaset eivät ole ruskuaispussin poistumisen jälkeen juoneet tarpeeksi, eli kuivuneet. Joku sanoi, että syynä voi olla sukusiittoisuus tai se, että viirut ovat liian vanhoja... tiedä sitten...?
Tuskastuin viirujen hautomiseen, ja päätin jatkaa lintu harrastusta muilla linnuilla. Nyt vähäaika sitten hankin kalkkunoita 3 kpl. Yhden mustakalkkuna ukon, ja sen kanssa samassa aitauksessa eläneet 2 pronssikalkkuna risteytys naarasta. Olen aika mykistynyt lintujen jonkin asteisesta "majesteettisuudesta" (pitäkää vaan kahjona) en välitä, mutta jos ja kun munia tulee, hautomani poikaset eivät kyllä päädy teurastukseen, vaan eloon.
Jätän teurastushuolen ostajalle.
En siis väitä, ettenkö ole teurastanut. Olen kyllä teurastanut paljonkin elämässäni lintuja, (ja muita eläimiä) syödäkseni. Hätäteurastanutkin olen, mutta kalkkunat hankkiessani olen jotenkin saanut ajatuksen, että en halua enää tappaa. Ensinnäkin lintu on iso, älykkään oloinen ja jotenkin olemukseltaan "sielukas" tai "enkelimäinen".
Etenkin toinen kalkku naaraistani on sellainen, että tulee lähes syliin.. on niin kesy. Hän on niin ihana lintu, etten ole ikuna kuvitellutkaan että lintu, varsinkaan yleensä tämmöinen "teuraslintu" olisi niin kesy. Se on aina aitauksen oven edessä kysymässä, missä mennään ja nokkii kättäni lempeästi
Sellainen on tarinani lintujen osalta. Olen Pöytyältä ja meillä on mieheni kanssa noin hehtaarin tontti maalla. Myös on myös muutama koira. Dopperi sekoituksista tykkäämme pääasiassa. Pentujakin on silloin tällöin.