Voihan noita maatiaisina ajatella. Samalla voi ajatella maatiaisina kaikkia kanoja jotka ei ole varsinaisesti mitään rotua ja niinhän yleisesti ihmiset tekeekin. Itse en.
Mitäköhän se norjalainen metsäkissa teki siellä suomalaisten maatiaisten joukossa? Vaikka nykyäänhän ihmiset tosiaan aina sanoo omistavansa norjalaisen metsäkissan jos niillä on mikä vain roduton pitkäkarva tai puolipitkäkarva.
Joo sorry vireet.
Mutta tätä mä en tajua kans. Noilla sivuilla mainitaan, että kuulutaan säilytys ohjelmaan ja sitten vähän ajan päästä on tämmöinen lause
"Väinölän kanakanta on hankittu pääosin Hyvinkään maaseutuopistolta ja kanta on Savitaipaletta, joukossa myös hieman horniolaisverta. " Että ei kai kummaa jos siellä on Norjalainen metsäkissakin. Olen törmännyt myös tuohon, että ne sekarotuiset mirrit joilla on pitkä karva on niitä metsäkissoja. Onks se jotenkin hienompaa ?
Mulle vain tuli tässä mieleen, että jos nyt tehdäänkin peruuttamaton moka? Kun karsitaan noita sulkajalkoja pois.
Kyllä noi kanat minunkin mielestäni näytti ihan rehdisti sekarotuisilta. Nuo minunkin on enemmän maattarin näköisiä.
Loppujen lopuksihan tässä eri kantojen pitämisessä ja säilytysohjelmassa on kyse siitä että ei ole viranomaistaholta rahaa ja tahtoa tarpeeksi. Eli nyt säilytetään eri kannat erillisinä, kunnes ne saadaan tutkittua molekyyligeneettisesti. Sitten tulee päätökset yhdistäänkö vai ei ja mitä yhdistetään. Tarkoitus on kuitenkin yhdistää, tosin ei tietenkään niitä joista todetaan että eivät ole aitoja.
Mielestäni törkeää, että tähän on mennyt niin kauan aikaa ja geneettistä ajautumista tapahtuu pienissä kannoissa jokaisessa sukupolvessa nykyisellä menetelmällä.
Ja jokahan mä nyt saisin lopetettua tän kirjoittelun näistä maatiaisista Tiedän että astuin monille varpaille, toivottavasti ei kukaan jää kantamaan kaunaa. Ainakaan kovin pitkäksi aikaa
Mä sain fiksuna tietokonenerona tuon saman viestin laitettua neljä kertaa ja pyysin poistaa. Eli ei niissä mitään mielenkiintosta ollu. Enkä mäkään niin paljon haluu jankuttaa
Nyt menee tääkin palsta ot, mutta: Ihmisrodulla oli geneettinen pullonkaula joskus 100000 vuotta sitten, jäi viitisentuhatta henkeä jälelle. Suomalaiset on lissääntyneet 200:sta yksilöstä. Meillä se vasta suppea geenipohja on!! (ja se selittääkin monta asiaa )
Joo, muistelen lukeneeni että kahdella saman metsän gorillalla on enemmän geneettistä eroavaisuutta kuin millään ihmisillä, vaikka suomalaisella ja nigerialaisella.
Mä noissa tammelan tupsupäissä mietin tuota kun kanojen omistaja kertoo saanensa kanat jostain vanhasta tammelalaisesta maatilasta aikoinaan, että jos ne olisivat siellä maatilalla vuosikymmeniä säilyneitä, niin täyttäisikö ne sikäli maatiaisen määritelmän vaikka ulkomuodollisesti eivät täytä. Siis vaikka verrattuna noihin horniolaisiin jotka ovat säilyneet 30-luvulta, entä jos nämä tupsupäät olisivat myös yhtä kauan säilyneet ja niitä olisi pidetty niinkuin maatiaisia yleensä pidetään. Miten se maatiaisuus silloin määritellään? Jos on oikeasti vanha kanta mutta vieraan näköinen, vrt. nämä maatiaisen näköiset kannat joihin tiedetään kuitenkin kohtuullisen lyhyellä aikavälillä sekoitetun jotain vierasta.
Vähän sama kuin nämä tyrnikset, jos ja kun niihin selvästikin on jotain sulkajalkarotua sekoitettu ties kauanko aikaa sitten niin tekeekö se niistä sen huonompia maatiaisia kun sileitä jalkoja lukuunottamatta kaikki maatiaiskanan ominaisuudet niillä on.
Onneks tää nykynen maahanmuutto ei oo se eka buumi.. ketä sattuu kinnostaan niin kannattais tutustua autonomian ajan taluoshistoriaan.. ja tuli sitä vierasta verta jo ennen sitäkin.. luojan kiitos.. muutonhan myö kaikki oltas tälläsii persnilkkasii... Musta noita maatiaisii saa pitä ihan miten lystää, jos se kanta taantuu niin onhan meitä pölvästejä jotka parhaansa mukaan yrittää sopeuttaa uutta verta näihin pakkasoloihin
Muusa nykäs taas jalat suustani. Ruotsalaisista vois ottaa ehkä mallia. Eikös ne hyväksy poikkiraidat, sulkajalat sun muut... pitäs vaan ne erikoisuudet omana kantanaan (mä paras puhumaan jolla on frisee maatiskukko ) Voi hitsi näistä ois kiva turista vaikka kuinka, toiset vaan taitaa kyllästyä. No ne oppii äkkiä ettei kannata avata säilyttäjä-topikkia
Ja Maunumuori, tosi on että ei olla ens kertaa maahanmuuttajia kotiuttamassa. Nuorisolle vois suositella et hakekaa siippa kaukaa, pysyy kanta terveenä
Silläkös määkin oon tänne raahautunu!
Eikun oikeesti, pitäiskö alkaa vaikka jonkun säilyttämään sulkajalkaista tyrnäväläistä? Tai jos jossain muussakin maatiaiskannassa esiintyy jatkuvasti joku poikeema, mitä ei varsinaiseen maattariin lueta kuuluvaksi.
kohta joku teilaa minut
Mää voisin ruveta säilyttämään niitä sulkajalkaisia tyrniksiä.... Muusa sitten vaan roudaa tänne kaikki itselle "ei toivotut yksilöt"
Ne vaan on niin kauniita
Muusa kirjoitti:
Piirtäkää nyt se sukutaulu näille mun pikkutipuille vaikka, tässä saatte sukutiedot:
Isäkukot on Anttila, Arvi ja ehkä jopa Reino. Arvi ja Anttila on siitosmunina Jyrikalta haetut ja ovat muistaakseni ensimmäisenpolven Elojalalta haettujen kanojen ja kukkojen jälkeläisiä. Reino on taas omakasvattimme, sen isä on Elojalalta tipuna hakemamme harmaa kukko Helmeri ja emo taas on joku viidestä Helmerin kanssa samasta tipueesta oleva kana.
Emoilla näillä sitten taas on jollain ehkä yksi Elojalalta tipuna hakemamme kana tai sitten omakasvattimme, emoina haetun tipueen viisi kanaa tai tipueen emokana, isinä jompikumpi tipueen kukoista, Helmeri tai musta Kaaleppi. Elojalalla tais olla kolme polkevaa kukkoa silloin kun hakemamme tipue on alkuunsaatettu, ja ties kuinka monta kanaa.
Ei tuu ihan yhtä kauniisti ja selkeästi piirrettyä sukutaulukaaviota kuin vaikka hevosilla olemme tottuneet näkemään, eihän
Tuohan on jo oikein hieno! Tai no, selkeämpi ainakin kuin vaikkapa Kauniiden ja Rohkeiden ihmissuhdekaaviot... Tai siis onhan tuo parempi kuin sanoa, että "nämä nyt on muistaakseni maatiaiskantaa X, hain kanat jostain, en ny muista mistä ja kukko tais tulla Perähikiältä, mutta on siinä kanojen seassa nuorempaakin sukupolvea joten voi olla niillä on sekä isä että isoisä sama elukka"... Vaikka toisaalta, onhan se ihan ymmärrettävää ettei tuo niin helppoa ole, en vaan oikein ymmärrä mitä se sellainen on uhanalaisen lajin suojeleminen on missä ei erikoisen tarkasti katsota sukulaisuussuhteita. Smari lienee kuitenkin oikeassa, rahastahan tässä on epäilemättä moni asia kiinni. Kuten aina.
Tarja Niemelältä löysin aihetta sivuavan kirjotuksen:
Tummia tai harmaita jalkoja on pidetty maatiaiskanan tuntomerkkeinä juuri siksi että Mikko Ilkka kirjoittaa näin olleen 20-luvun Suomessa. Tästä asiasta on vähän kahta 'tuulta'. Toiset ovat halunneet vaalia tummia jalkoja, esim. alhon kannassa, jossa myös punainen höyhenpeite on ollut toiveena. Samalla on ehkä kuitenkin menetetty jotakin, mutta ei edes tiedetä mitä, koska tarkkailu ja valinta on kohdistunut vain ulkoisiin ominaisuuksiin. Alhot ovat jo nyt kuin samasta muotista valettuja, niin yhtenäisiä (vertaus lappeenrantalaispopulaatioon, jossa ei valintaa ole tehty ollenkaan, kuva!). Muutos on aikaansaatavissa nopeasti, muutamassa sukupolvessa. Ja alkuperäistä EI takaisin saa. Savitaipaleen kannassa on harmaan kukon käytön jäljiltä selvä ero. Lähes musta/musta-kranssikaula voidaan saada muuttumaan vaalean vedenharmaan läikikkääksi vain siksi ettei mustia kukkoja ole jätetty ollenkaan muutamaan sukupolveen.
Maatiaiskanan säilyttäjä on ominaisuuksien säilyttäjä (ei valintaa) eikä jalostaja (valintaa tehdään). Kaikki ominaisuudet ovat yhtä arvokkaita. Jalostaja saa varautua myös siihen, että ilmenee negatiivisia muutoksia.
Kirkkaan keltaiset jalat viittaavat leghorn rotuun. Voimakkaan keltaiset viittaavat ainakin Rhode Island Red - rotuun, jolle on myös tyypillistä koko säären matkalta sen ulkosivulla oleva punainen pigmenttijuova. Mutta se että ovatko nämä ominaisuudet maatiaiskanassa hylkäyksen peruste?
Vielä yksi esimerkki, joka ehkä valaisee asiaa. Raidallinen höyhenpeite on ainakin raidallisen plymouth rock'in (Pl.R) erikoistuntomerkki. Onko siis raidallisuus maatiaiskanassa hylkäysperuste? Mitenkähän Pl.R on syntynyt? Kuvitellaan että ollaan Ameriikan mantereella 1800 alussa tai jopa ennen. Jonkun farmarin kanalaumaan ilmestyy erikoinen yksilö, jonka höyhenpeite on raidallinen. Se saa satavarmasti pitää henkensä, sillä onhan sen avulla mahdollista vähän brassailla paikallisella torilla sadonkorjuujuhlan aikaan . Myös jälkeläisiä pyrkii farmari tästä yksilöstä saamaan ja niitä muutkin hartaasti kärkkyvät. Yksi raidallinen kukko pystyy periyttämään ominaisuutta yhdessä vuodessa vaikka kuin monelle jälkeläiselle... Näin. Ja vasta myöhemmin kytki ihminen raidallisuuden rotutuntomerkiksi (roduthan ovat ihmisen aikaansaannosta). Kumpi oli siis ensin, raidallinen ominaisuus vai raidallinen rotu? Punainen viiva jalassa vai RIR:n tuntomerkkinä? Kumpi on alkuperäisempi/tärkeämpi säilyttää? Hmm-hmmm , mietitään tätä vielä.
_________________
Tarja Niemelä, Vihti
Pikkusiipi-ohjeistaja
Vielä säilyttämisestä sen verran, että mulle tuli nyt sitten eilen ne paperit. Mutta tilakohtaisessa säilytysohjemassa oli virheitä. Suhde oli 2/4 ja varakukkokin näimmä on. Ja muista roduista mainittaessa brahma-alho sekoituksia 4kpl.
Oikeastihan meillä on puhtaita alhoja toistaiseksi 1/2 eikä ole varakukkoa. Parvea tosin on tarkotus kasvattaa vielä.
Muina rotuina nuo 4kpl brahma-alhoa sekä brahma kukko.
Miten tärkeitä nämä tiedot on? Laitanko Kantaselle oikaisupyynnön s-postissa?