Älä kiusaa kukkoa ts. kuinka kukon kanssa ollaan...

[ellikki]

Toinen asia mikä kukkoja tuntuu ärsyttävän on punainen. Joten, kun mennään kanalaumaan, jossa on kukko varsinkin pienissä tiloissa, ei kannata pukeutua punaisiin vaatteisiin.

Meidän kana-aitaus on noin 18 neliötä, ja siinä on 6 kanaa ja kukko. Joten kukko ei voi vedota aivan pieniin tiloihin (voi tietysti olla kukon mielestä liian pieni).
Ollaan nyt liikuttu kanalassa ilman punaisia vaatteita. Saas nähdä, kuinka jatkossa käy.

[linnunhammas]

Meillä tehtiin viime talvena virhe kun käytin punaista pipoa munia hakiessa. Akselia se harmitti niin paljon että muuttui aivan mahdottoman äkäiseksi. Tosin meillä tilanne olikin sellainen, että ensimmäisistä tipuista kasvoi viisi kukkoa ja kolme kanaa, aika huono suhde.. Pari päivää ennen Akselin suuttumista olimme hakeneet viisi kanaa lisää, mutta se vaan villitti poikia ja kanalassa kävi melkoinen kuhina. No, Akseli sinetöi riehumisellaan kohtalonsa ja hänestä aloitettiin murheellinen, mutta tarpeellinen kukkoharvennus. Seuraavaksi jouduimme luopumaan Hertasta, se oli johtajakukko, muuten kiltti vaikka kerran kävi putkimiehen päälle. Hertta sai kukkojen keskinäisessä kähinässä iskun silmään ja vietiin siksi äkkiä pölkylle. Lopputalvi sujui melkein ongelmitta, meillä kun on kanalassa kaksi huonetta ja ovet saa välistä kiinni. Aune-Elli kukko sai nyt juhannuksen tienoilla uuden kodin. Hyvä isäntä omalle laumalleen, eikä niin kauhean äksykään. Aune inhosi vaan minun tummansinisiä toppahousuja ja sitä jos kanalaan meni yöpaidassa, toppahousuja ja mekkoa se oli aina nyhtämässä ja repimässä. Muita kukkoja se ei sietänyt pätkääkään. Kerran alkukesästä sattui tapaus jossa Aune juoksi kauheaa vauhtia pihan poikki naapurin koira sen perässä. Kovaa mentiin ja viisas kukko johdatti koiran kauas sen kanalaumasta, hyvä poika! Aunen lähdön jälkeen sai Inkeri ja Tuure omat laumat kun Inkeri siirtyi pitämään huolta Aunen kanoista. Se oppi omimaan ne jo ensimmäisenä iltana ja otti paikkansa Aunen orrelta, ja jopa nukkumajärjestys oli sama kun ennenkin. Mutta sitten muuttui ääni Inkerin kellossa. Inksu oli ollut Tuurelle alisteinen, Tuure oli antanut sille käyttöön vain yhden kanan. Nyt se rupesi pitämään uusista naisista oikeen urakalla huolta, rupesi äksyämään ja potkimaan, ja panee sielunsa kyllyydestä, mikä näkyy jo pahasti tyttöjen selissäkin. Harmittaa, ennen Inkeri oli lepsukampi, hyppäsi olalle ja oli kaveria. Nyt on omat jalkani aina mustelmilla ja kannuksen reikiä täynnä. Se inhosi vain Adidaksen lenkkareitten kantapäässä olevaa logoa...... Siksi kai tänne eksyinkin ja tätä nyt kirjoitan, tänään taitaa olla Inkeri-paran viimeinen päivä. Liian kauan sitä on nyt pidetty ja siedetty, surullista, mutta nyt on aika yhdistää laumat. Surullisuuttani nyt muistelen kaikkia rakkaita poikia ja kerään itseäni illan tehtävää varten. Meillä kun mieluummin haetaan kukko orrelta mahdollisimman unenpöpperöisenä ja viedään saunalle siten rauhallisena. Tuure taasen on muuttanut käytöstään parempaan suuntaan. Ennen se teki hyökkimisiä, mutta nykyään se on ollut rauhallinen. En tiedä mitä tulee vielä tapahtumaan kun alkukesän kolmesta munasta kuoriutui kaksi kukkoa ja yksi kana.... Salli-äiti hoiti pienokaisia hyvin ja kun vieroittamisen aika tuli, alkoi Paavo-poika erityisen ihmisläheiseksi. Sieltä se aina juoksee siivet levällään iloisena vastaan, haluaa olla seurassa. Se on kuin pikkupoika joka juoksee helmoihin ja syliteltäväksi. Veljensä Pee taas on enemmän oman tiensä kulkija, kiipeää aina missä on korkein kohta ja istuskelee rauhallisena siellä mietteissään. Se on varmaankin Inkerin poika, molemmat on aina viihtyneet korkealla.

Muok. Kohtalon ivaa. Tätä edellistä kirjoittaessani kävi haukka vierailulla ja tappoi meidän rakkaan ja kauniin Hilma-kanan. Surullinen päivä tosiaan.

[suikku]

Nytpä kirjoitan tähän meidänkin kukoista. On kaksi kukkoa: johtava- ja kakkoskukko. Kakkonen käy aina joskus kimppuun, mutta minä kyllä epäilen ettei se mistään vaatteiden väristä johdu. Se hyökkää siksi, kun on alisteisessa asemassa ykköseen nähden. On aina valppaana koska isokukko hyökkää ja sen takia vähän niinkuin ylikierroksilla. Olen huomannut, että se käy saappaisiin jos juoksentelee huolimattomasti kanalassa. Joskus tulee ruohoja nyppien uhoamaan ja jos silloin tekee väärän liikkeen, niin johan rapisee. Jostain syystä käy erityisesti neljävuotiaan tytön kimppuun. Kai se on niin pieni ettei tarvitse väistää.

Miestä pelkää, kun on muutaman kerran sille murahtanut, käyttää mustia vaatteita ja on lähes kaksi metriä pitkä. Muakin väistää yleensä ja lapsia olen opettanut olemaan kohnaamatta kanojen lähellä. Koko talven käytin punaista kanalatakkia ja talvisaappatkin ovat punaiset. Muutenkin eläimien kanssa pärjää, kun katsoo vähän eleitä ja käyttäytyy sen mukaisesti. Tietysti mulla ei ole kokemusta kuin kahdesta kukosta, mutta näin ajattelen.

[Iloisten Munatalo]

Meillä myöskin kaksi kukkoa ja ykköskukko Kusti on tomera parven johtaja joka pitää kakkoskukko Berlusconin valppausasemassa ihan samoin kuin Suikku tossa kirjoitti omistaan. Berluhan kävi isännän päälle tuossa mennä päivänä . Mutta minua kunnioittaavat molemmat ja ovat alkaneet lähestymäänkin enemmin kun kasvaavat. Vaatteiden värillä ei ole väliä mutta annas jos kädessä on jotakin poikeavaa, kuten eräänä päivänä kannoin tyhjää kutterisäkkiä. Kyllä oli kotkotusta !

[thank]

Meillä yhdestä laumasta lähti se "alisteinen" kukko eilen, sillä kanalaan ei ollut enää kellään mitään asiaa. Hyökkäsi aina selän takaa kimppuun ja potki jalat mustelmille. Eilen kävin kanalassa ja peräännyin tapani mukaan pois, kukko hyökkäsikin yhden kanan kimppuun...

[Juuliska]

ai laitoitteko thank kukon pois vasta sitten kun se hyökkäsi kanan kimppuun? aika kärsivällistä...

meillä on Torsti nyt tarkkailussa, jos sisäkauden alkaessa meinaa ruveta hyökkäilemään silmille, saa kyllä ihan armottoman lähdön. sen hölkkäämisen tuloksena taitaa joku saada purtavakseen aika lihaksikkaat reidet

[max3]

Mä en ollut koskaan ajatellut, Kultsin periyttävän luonnettaan... Ehkä en ole asiaa ajatellut, koska mulla ei Kultsin kanssa ole ongelmia. Kukko on hyvin nöyränä, jos "pääsee" syliterapiaan uhkaavan käytöksensä takia.
Kaksi sen pojista onkin tosi ihania. Ei voi Benjaminin tai Ilmarin luonnetta moittia mitenkään. Ilmari on oikeastaan ihan mammanmussukka.
Mut sit Iivari, joka tipuna oli pitkään hyvin kanamainen ja kehittynyt todella hitaasti ja nyt kakkoskukkona Ilmarin kanssa, niin vain hyökkii takaapäin, jos antaa mahdollisuuden. Katsoo nyt, et mihin käytös talven aikana muuttuu, kun sisällä olo aika alkaa. Syliterapiaa tulee varmaan saamaan, niinkuin isänsäkin.

[Nuki]

Piti nyt nostella vanhaa ketjua kun tässä on paljon hyvää asiaa (luin uudelleen läpi), ja mulla on ongelma. Noin puolivuotias jättisekoitus Salmari on tullut vihaiseksi, oon koittanut pitää sitä maassa ja testasin Maattarin mainion kiekumisvinkinkin, mutta keinot auttavat vain hetkeksi. Kukkoa on käsitelty paljon siitä asti kun se mulle nuorikkona tuli, oli kahdesta tulokkaasta hieman arempi. Ekan kerran se teki varovaisia hyökkäyksiä kun otin syliin sen kasvinkumppania Kossua. Sitten se hyökkäili kun otin muitakin kanoja syliin, nykyään se tulee kintuille kun selän kääntää.
Oon yrittänyt olla välittämättä, otan sitä syliin ja näytän keittokirjaa, tarjoan herkkuja... En haluais kukosta heti luopua koska se on niin kiltti kanoille, ei polje väkisin nuoruudestaan huolimatta, vaan kosiskelee ja tarjoilee herkkuja. Lisäksi se on tosi komea ja tykkään siitä paljon. Reetta antoi mulle toivoa, josko se vuoden sietämisellä rauhoittuis Koska enemmänkin tuntuu että Salmari on vähän epävarma, olisko jotain murkkuikää sitten. Hyvin suojelevainen laumaansa kohtaan se ainakin on, oon vaan yrittänyt puhua että mä en oo niiden ykkösvihollinen.
Onko kukaan muu kuin Reetta jaksanut pidempään kiukkuisten kukkojen kanssa? Toi ei näy ihan muutamastakaan kurinpalautuksesta oppivan, tai sit multa puuttuu niistä tunnetta. En osaa pelätä tota otusta vaikka se iso onkin, eihän sillä ees kasva kannukset vielä. Voi kyllä olla et saatuani pohkeeseen reiän kannuksesta löytyy ihan uutta fiilistäkin siihen kurinpalautukseen Onko väärin jos en huomioi kukon pienempiä hyppimisiä mitenkään vaan jatkan kaikessa rauhassa omia puuhiani? Tänään se kyllä hyökkäs ekan kerran oikeen raivokkaasti, mut sen jälkeen iskin sen maahan ja pitelin siinä. Toi vaan on niin tottunut käsittelyyn ettei meinaa räpistellä edes selälleen joutuessaan, siinä se köllöttelee rauhaksiin ja killittelee mua silmiin. Heti rökityksen jälkeen ollaan kyllä rauhallista poikaa, mutta seuraava visiitti kanalaan saa sen taas hyökkimään.
Jos jollain sattuis olemaan iso, musta kukko joka on kiltti kanoille ja ihmisille ja joutumassa pataan, voisin kyllä harkita vaihtokauppoja

[sannikki]

Meillä taas rokkikukko oli niin pirun paha lopulta ettei saanut anoppi saati lapset turvallisesti kulkea, mutta kyseisen kukon pojat oli ihan kilttejä ja yksi hengissä oleva on edelleen, todella kiltti. Meidän likka oppi pelkäämään kukkoa kun rokkikukko hyökkäsi kimppuun pari kertaa, nyt Viikinki on näyttänyt hyvää kukon mallia ja Emilia syöttää kanoja ja kerää munia mun kanssa eikä kukkoakaan arastele

Olivatpa mokomat koko parvi ( Emilia, 3 rokkikanaa ja Viikinki) talon takana leikkimässä prinsessa teltassa no Viikinki ei pinkkiin telttaan alentunut vaan katseli ovensuussa . Emilia eilen kiikutti mustikoita ja ahomansikoita niille ja sai superhyviä kavereita kertalaakista

[rilla]

En ole tällaista vielä lukenutkaan. Minä en pidä vihaisia kukkoja. Mut ei meidän kukot olekaan vihaisia.
Mutta en kyllä usko vaatetukseen,tai siis sen väriin. Jos hyvin osaa kiekumista matkia, niin siitä kyllä kukko ärsyyntyy.

Mut olen joskus kyllä kiekunu kuitenkin. Oravan ainakin olen saanu raivotilaan, kun olen sille säkättänyt.

[Maatikko]

Se inhosi vain Adidaksen lenkkareitten kantapäässä olevaa logoa......

Vanhaan viestiin pakko kommentoida sen verran, että meidänkin nykyinen kukko vihaa Adidaksen lenkkareita.

[ellikki]

Meidän entisellä kukolla napsahti päässä, kun se näki punaiset fleese-housut. Hyökkäsi päälle.
Vaihdettiin siinä sitten housujakin, kun isäntä meinasi ettei se housujen takia kimppuun hyökkää. vaan hyökkäsipä isännänkin päälle, kun tämä meni sinne punaiset fleecehousut jalassa. -aikaisemmin isäntä oli saanut kulkea aivan rauhassa kanatarhassa.

[Hansu]

En ole tällaista vielä lukenutkaan. Minä en pidä vihaisia kukkoja. Mut ei meidän kukot olekaan vihaisia.
Mutta en kyllä usko vaatetukseen,tai siis sen väriin. Jos hyvin osaa kiekumista matkia, niin siitä kyllä kukko ärsyyntyy.

Mut olen joskus kyllä kiekunu kuitenkin. Oravan ainakin olen saanu raivotilaan, kun olen sille säkättänyt.

Minä en ole kiekunut, mutta nuorena meinasin saada sukulaisten kaksi isoa karjua (sikaa siis) tulemaan aitauksesta läpi puhumalla ''possua'' . Opettelin joitain röhkimisääniä oman pikkupossun kanssa ja testasin sitten näihin isoihinkin... MItä lienen sitten sanonut, mutta läpi meinasivat lauta-aidasta tulla eivätkä ihan rauhallisesti

[kochin-fani]

Meillä on ollut 2 vihaista kukkoa. Ensin oli Turo, mutta siitä tuli vihainen vuoden ikäisenä jostain syystä. Kun Turo vuonna 2009 päätyi pataan, kukoksi tuli Turkka. Turkka eli 2 vuotta, mutta SIITÄKIN tuli vihainen, )samasta syystä kuin Turo tai sitten ei,) ja syksyllä 2011 senkin taru kohtasi ikävän lopun. Voisikohan syynä olla se, että kun ei pienenä oltu perehdytty kanoihin kunnolla, niin se oli sellaista että tipuja vaan jahdattiin syliin.
Nyt meillä on vuoden ikäinen, komea ja kiltti Volmari, jota ei poikasena sen koommin pidelty sylissä kun luin tämän topiikin. Ja toivottavasti kilttinä pysyykin
Ja kochi-kukkopoika Guapo on vähän arka. Miten sen voisi totuttaa ihmisiin, ettei sitä jouduttaisi tappamaan, jos siitä mahdollisesti tulisi äksy? Kaipaan vastausta kovasti!

[Nuki]

Oonkohan mäkin mokannut siinä kun kovasti sylittelin Salmaria... Ei sitä kyllä jahdata tarvinnut, kaveri suorastaan tunki ite syliin turvaan muita kukkoja. Ja käppänöitä mä vasta lellinkin kun ne oli mun ekat kanat, ja kumpikin on ollut aina hyvin kiltti. Kokeekohan kukko tuijottamisen uhkaavana? Ihailisin mielelläni Salmaria ja juttelen sille, mutta tuntuu, että se kokee mun seurusteluyrityksen uhkaavina ja hyökkää kun käännän selän. Kuitenkin syliin otettaessa se on rauhallinen, kerran nokkaisi mua naamaan muttei kovaa, enkä ole varma oliko se vaan utelias vai vihainen. Oon huomannut että pisamat, luomet ja silmät (iik!) kiinnostaa lintuja kovasti, täytyy kilttienkin kanssa olla tarkkana kun ne saattaa yhtäkkiä nokalla kokeilla saisko luomesta pienen herkkupalan.