Ilmajoen kanta

[mio]

En löytänyt pikaselauksella Ilmajokisista omaa, jos sellainen jo on niin tän voi vapaasti siirtää sinne

Mielenkiinnolla kyselen, että mites muiden tirpat munii ja hautoo? Meillä kun nuo neljä kanaa tuottaa enemmän munia kuin mitä seitsemän ihmistä kerkee syömään... Alottivat muninnan 16-viikkoisina, siitä kuukauden päästä munivat kaikki munan päivässä. Alle vuoden ikäisenä hautoi ensimmäinen kana, tosin se päättyi epäonnekkaasti pari päivää ennen eräpäivää. Kaikissa viidessä haudotussa munassa oli melkein valmiit tiput. Mitenkään en niitä tutkinut enkä valikoinut, kana kun heittäyty lätyksi niin tuuppasin kahden itse valitsemansa munan seuraksi kolme muuta munaa ja siitä eteenpäin kana hoiti itse hommat.

Alkutalvesta tuli ensimmäinen sulkasato ja munintatauko, munatonta aikaa kesti vajaa kaksi kuukautta. Ensimmäisen talven olivat täysin luonnonvalon varassa, mutta nämä tän talven pitkät kylmät jaksot aiheuttivat tirppojen muuton lämmitettävään varustehuoneeseen (ja kaikki hevosten kamat ovat siis joko aitassa tai tuvassa...). Samalla tuli siirtyminen keinovaloon. Valon kanssa ollaan noudatettu luonnon rytmiä, eli valot ovat vain sillon kun ulkonakin olisi valoisaa. Siitä huolimatta rouvat alotti munimisen viime kuun alussa ja nyt mennään taas sillä muna päivässä vauhdilla.

Kohta viikon tuo viime kesänä hautonut rouva on jo ollut hiukan kireä, jos esim on munimassa niin kukaan ei saa kulkea kopin ohi. Kirkuu ja syöksyy sieltä kiroilemaan toisten kanojen iholle Jopa Kukko saa lähdöt jos eksyy liian lähelle. Onko odotettavissa uutta haudontayritystä?

Sillon kun kanojen ottamista suunniteltiin, niin moni sanoi ettei ainakaan maatiaisia kun munat on pieniä ja niitä tulee vähän. No meillä ne just ja just mahtuu kaupan M-koon rasiaan ja niitä tosiaan tulee ja tulee ja tulee... Munat on kauniin tasaisen kokoisia, muotoisia ja värisiä. Eikä kuulema maatiaisia kun ne on niin kiukkusia. No meillä kanat on kauhean mukavia ja kilttejä, kukkojen kanssa ei oo käyny ihan yhtä hyvä säkä. Mutta niin paljon ollaan näihin tykästytty, että jatkossakin tulee näitä olemaan. Itse saavat lisääntyä jos ovat lisääntyäkseen ja itse tipunsa hoitaa, mikään pakko kun ei ole kun ihan omaksi iloksi näitä pidetään Mielenkiinnosta olen kuitenkin pitänyt viikottaista kirjaa munintamääristä sun muista tapahtumista.

Minkäs verran näillä on säilyttäjiä ja minkä verran muuten vaan linjan puhtaana pitäviä harrastajia?

[Rusina]

Kovasti tutulta kuulostavat!

Ilmajokisista löytyy muniksesta aika paljon juttua, mutta ovat kovasti hajallaan. "Ilmajokisten kanojen värit"-topic löytyy täältä: http://www.munanetti.net/viewtopic.php? ... v%C3%A4rit .
Aika monella täällä kirjoittelevalla on ilmiksiä ja säilyttäjiäkin taisi tulla viime vuonna sankka joukko lisää, kiitos kanamummon ja Isokungasten .

[kanamummo]

Kumartaa väistäen Isokungakseen päin, sieltä se lähti

Totesin justiinsa että mun yheksästä kanasta kolme päätti hautoa, kuus munii ja neljä kukkoa hössää siinä seassa. hyvätapasia kukkoja tässä sakissa, aina ei oo voinu pitää näin. Joskus vain yhtä, kun ei oo suvainnu toisia uroksia markillansa. Ihmisvihaajia ei oo ollu, enkä kyllä olis kauaa katellutkaan. Näitä saa nostella kengän päältä pois kun menee kanalaan, kädestä kun tarjoaa vielä herkut niin tilanne sen kun paranee

Klaralla oli viime kesänä paha ongelma kun kaikki kanat muistaakseni hauto! Ootas vaan, kohta se on sullakin eessä se nimittäin tarttuu, hautomakuume!

[malla]

Syksylliset viisi ilmajokiskanaani aloittivat muninnan helmi-maaliskuun taitteessa. Kauniin tasaisia reilun 30 gramman munia toistaiseksi kaksi päivässä, parhaana kolme.

Munintapesätkin kelpaavat paremman puutteessa, mutta mieluiten kipaistaan tallin puolelle tyhjään karsinaan, jossa saa rauhassa munia olkien päällä tai alla. Kyllä sieltä oljista aina vastataan, jos kysytään onko siellä ketään.

Kanalan ovea avatessa saa olla varuillaan, ilmalento suoraan orrelta kohti tallinkäytävän toista päätyä voi osua päin pläsiä. Itsevarmoja ja seurallisia ovat nämä kanarouvat. Tänäänkin yksi lennähti olkapäälleni kun seisoksin kanalassa niitä ihailemassa. Koiruudelta ne yrittävät napata kynnet, kai näyttävät hyvinkin makoisilta herkkupaloilta.

[malla]

Ukko-kukon unohdin tykkänään! Sehän se vasta suosikkini on. Täydellinen kukko niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaan. Tietysti tykkää syödä kädestä.

Väreiltään nämä ilmajokiset ovat kirjavaa sakkia: yksi "kuusimetsänmusta" hienolla vihreällä hohdolla, taitaa löytyä vähän rusdkeaakin, yksi mustan-ruskeankirjava, yksi kellanruskea, kahdella ruskean sävyt kuvioina joita en nyt osaa tarkemmin kuvata kun ei oo edes sitä kameraakaan... pilkuntapaisia ainakin. Ja kukko liekehtivän oranssinruskean ja kuparin sekä metallisen sinivihreän komea sekoitus.

[mio]

Onko jollain mielikuvaa tai ihan tarkkaakin tietoa siitä, miten eri maatiaiset eroaa toisistaan muninnan/haudonnan suhteen? Onko jotkut kannat tuottavampia, innokkaampia hautojia, parempia emoja jne? Mitenkäs terveys, kylmänkestävyys yms? Entäs ikä, kauanko keskimäärin saapi nauttia kanastensa seurasta?

Isokungaksilta nämä meidänkin kanat on

[HiltaHelikopteri]

Kanarotuesittelystä löytyy tietoja mm. muninnasta ja haudontainnosta.
Tarkempia tietoja voi lueskella MTT:n säilytysohjelman tiedotteista.

[kanamummo]

Noh, oman kokemuspohjan mukaan voisin sanoa et savitaipaleet ei ymmärrä hautomisesta enempää kun kala polkupyörästä. Poikkeuksiakin kuulema jollakin oli eli ne sitten munii.. ja munii.. ja munii. En kyllä tykänny niiden luonteestakaan. Ilmajokiset on kesympiä ja jotenkin pollevampia (pohjalaiskana ) ja hautovat ja hoitavat tipunsa hyvin. Pelkkää hyvää sanottavaa. Vanhakshan nämä maatiaiset elää, toiselle kymmenelle jollei mitään yllättävää satu. Tosin sitten munitaan enää kerran kesässä ja saadaan jollei reumatismia niin dementia semmonenkin on nähty.

[mio]

No kun mä niiiin tykkään näistä meidän kanoista Ovat seurallisia, mutta eivät liian tuttavallisia. Väistävät sillon kun tarvii väistää mutta sillonkin nätisti eivätkä sinkoile mihinkään. Tulevat kun kutsutaan. Eivät nahistele keskenään merkittävästi (tästä lisää alempana). Munivat _vain_ koppiin (aivan alussa löytyi yksi muna kopin vierestä), vaikka kopit siirtää niin silti ei oo löytyny munia muualta. Jos jostain syystä ovat ulkoilleet niin että vapaa pääsy munintakopeille on estetty niin pihtaavat sitten munia niin kauan että taas kopille pääsevät. Aika selvästi kyllä käyvät sanomassa että "heikatokunytoisihanpakkopyöräyttäämuna" Nää on jotenki kauheen helppoja ja mukavia. Joskus oon miettiny, et onko muka vieläki helpompia ja mukavampia rotuja/kantoja olemassa? En kyllä usko

Tuosta kanojen keskinäisestä nahistelusta. Meillä kanat ovat eläneet tähän talveen asti eristetyssä vanhassa leikkimökissä ilman lisälämmitystä. Täysin luonnonvalon varassa ovat olleet. Ihmeteltiin, kun nuo rouvat on niin kauhean sopuisaa sakkia. Mutta tänä talvena oli tosiaan pakko tehdä väliaikakanala varustehuoneeseen että sai lisälämmitystä, hiukka ollu erilailla pakkasta ku edellisenä talvena. Samalla jouduttiin siirtymään lampun valoon, mistä seurasi selkeä ero kanojen käytöksessä. Ovat toisiaan kohtaan jotenki kireempiä, paljon pienemmästä hermostuvat kaverille. Tilaa tuli lisää, samoin korkeutta. Onko jollain muulla kokemusta siitä miten luonnonvalo/keinovalo vaikuttaa kanojen käytökseen?

[kanamummo]

Loisteputki ei kuulemma tehny hyvää kanojen näkimille, saattaapa se vaikuttaa hermojakin kiristävästi (epätieteellisesti päättelen, että jos silmissä välkkyy, se voi v---ttaa )

[mio]

Ei oo loisteputkee meillä, ihan perus hehku mattapintaisen kuvun sisällä. Se kun tosiaan on oikeasti varustehuone...

Ei tuu mitään tuon yhen rouvan kanssa. Meni munimaan ja piti sitten tovi jos toinenkin rakentaa pesää, jokainen heinänkorsi piti asetella oikein ja muotoilla oikeanmallinen syvennys ja miettiä ja korjata ja... Ylensä nää menee koppiin, muodon vuoksi siirtää muutaman korren, roiskaisee munan maailmaan ja poistuvat kopista Toinen rouva kävi vähän väliä ovella yrittämässä sisään että pääsisi kans munimaan, meillä on siis kolme koppia. Ei mitään jakoa. Sieltä kuulu kopista semmonen paapatus, kähinä ja murina ettei tuo toinen uskaltanut mennä kynnystä pidemmälle. Tunnin jakso ootella, aina välillä kävi kattomassa josko vois jo mennä. Sitten alko jo munituttamaan niin paljo että alkoi tulla hätä, kävi rollimassa mun jaloissa että tarvis mennä vaan ku toi ei päästä Päätin sitten varautua mahdolliseen lätsähtämiseen ja viritin koiran näyttelyhäkkiin pahvilaatikon jonka vuorasin heinillä ja piilotin naavaisilla kuusenoksilla. Voi miten se kiinnosti rouvia Jokainen kävi vuorollaan tarkistamassa paikan, jopa tuo yli tunnin munintakopissa viihtynyt rouva, joka oli jo munansa tehnyt. Se tekikin sitten perusteellisen tupatarkastuksen, asetteli roikkuvia havunoksia vähän sinnepäin ja vähän tännepäin, siirteli pahvilootassa olevia heiniä vähän eteen ja vähän taakse. Sitten poistui häkistä ja hyppäsi orrelle lepäämään. Miltäs vaikuttaa, päästäänkö meilläkin kohta jännäämään?

[suikku]

Voi kun ihanasti kerrottu! Juuri tuollaisia puuhakanoja haluaisin!!

[kanamummo]

Jahas, tänne Pohojanmaalle sitten vaan!

[vetehinen]

Nyt on ihan pakko kirjoittaa, kun tulin juuri kanalasta. Siellä Nelli-ilmajokinen pollevana istuu munakanan päällä. Pesä on seinällä, mutta ilman kattoa. Kukko on keksinyt, että sen reunalla on kivempi viettää yötä kuin orrella. Niinpä ovat munat ja kana päässeet likaantumaan (onneksi vasta vähän) herran yöllisen läsnäolon johdosta. Viritin pahvista suojan pesän päälle, mutta eihän se liiskaantumatta kestänyt. Tänään otin filmivaneria, sirkkelin ja porakoneen kauniiseen käteen ja ähersin kanalassa tovin. Lopulta porasin ja ruuvasin "hienon" katon munintapesän ylle. Ja koko aikana ei Nelli sanonut sanaakaan. Tyynesti vaan makasi ja tuijotteli kun kotia rempattiin kesken hautomisen. Nappi-kana kiinnostuneena seisoi vieressä ja olisi tahtunut vähän porakonetta maistaa, mutta ei sentään uskaltanut. Hyvät hermot on siis ainakin meidän ilmajokisilla, meidän rokit taas olis tuossa vaiheessa todennäköisesti lentäneet päänsä seinään tai ikkunaan.

[kanamummo]

Jees! Ja kun mä purin kasvihuonetta, siis kanojen kuraeteistä, yks utelias seiso saappaan vieressä koko ajan! Piti varoa ettei antanu sille vahingossa vasarasta