Yksi asia johtaa toiseen, siitä taas kolmanteen jne. Itse asiassa, kaikki tämähän alkoi siitä kun synnyin vuonna -71… Jaa että ei niin kaukaa alotettas…? No, alotetaan sitten siitä kun teimme talorempan joka on nyt loppusuoralla, eli meillä on nyt mukava suht nykyaikainen talo mutta rahat loppu. Isäntä pisti sitten lopullisen stopin noitten muutaman (n. 150?) villikyyhkyn ruokinnalle. Ei kuulemma viitti niitten takia töissä käydä. Tämä johti siihen että kanojemme ruoka-automaateista piti tehdä kyyhkynkestäviä. Ratkaisumme oli tämä:

Muovinen pönikkä jossa reiät kanojen korkeudella mutta kyyhkyille liian ylhäällä, lisäksi kyyhkyjen jaloille huonon muotoinen ja liukas materiaali. Reikien pitää olla sopivan kokoiset jotta sinne mahtuvat kukot harjoineen ja kalkkunatkin hieman isompine päineen, mutta ei niin isot että kyyhkyt pystyvät istumaan reiän reunalla mukavasti. Hienoa; koko ja korkeus huomioitu.
Mutta kun meillä on muutama minikana ja –kukkokin, jotka ei sitten millään pysty varvistamaan tarpeeksi korkealle syödäkseen noista pöniköistä! Tämä taas johti siihen että minilinnut pitää saada omaan tilaansa johon kyyhkyt eivät pääse. Tämä taas johti siihen että olemassa oleva minitarhamme tarvitsee muninta- ja nukkumapaikat uusille asukkailleen. Tämä johti siihen että Kotopullakin piti tarttua outoihin työkaluihin tai lopettaa muutama lintu. Kävin suunnittelemassa kanamökin tekoa ja totesin isoksi urakaksi. Sitten hain kirveen ja tarkastin sen terävyyttä ja kuvittelin linnun kaulan katkaisua sillä. Panin kirveen pois ja menin takas suunnittelemaan kanamökkiä.
Yksinäni aloin eilen sitten väkertämään. Remontin jäljiltä meillä on puutavaraa piha täys ja työkalutkin kaikki leviteltynä sinne sun tänne, eikä mihinkään salaperäisiin työkalulaatikoihin. Kaikki siis käsieni ulottuvilla, silmieni edessä! Piirtää raapasin äkkiä hahmotelman mökistä, olinhan mittaillut tiloja ihan puolen sentin tarkkuuksilla – ja se on tarkkaa SE! - meikäläiseltä
Ensin tein tukipohjan jolle rakennan mökin. Siihen tuli korkeahkot jalat, jotta saan mökin allakin olevan tilan kanojen käyttöön. Sinne alle voi laitaa ruuat sateensuojaan, ja onhan se lisätilaakin linnuille, kun tarha on niin mini. Sitten väkersin jalkojen päälle pohjan pesille. Pelkään ihan hirveesti puunleikkuukoneita ja siksi sahasin lautoja oikean mittaisiksi ihan käsipelillä. Tällä ROMULLA!

Kyllä, kädet on nyt rakkoja täys.
Jouduin myös hakkaamaan niistä laudoista noin ziljoona naulaa pois! En ois ite älynny tällasta työkalua ees ettiä, enhän ees tienny että sellanen on keksittykin, mutta löysin sen sattumalta ja päättelin olevan hyvä naulojen poistoon.

Ja jumankauta juu nääs että se olikin ku tehty siihen! Aivan ihana vempain, upea keksintö! Kahtokaas kuin siin on tollane reikä mist sen naulan pään saa sisään ja sit se reikä kapenee tollattiin ettei se naula luiskaha ulos otteesta. Aaah mikä työkalu; nimeän sen heti naisen viidenneksi parhaaksi ystäväksi!
Lautoja en kiinnitellyt toisiinsa nauloilla, koska tiesin että vasara ja naulat EIVÄT sovi minun käsiini. Naulat nimittäin aina joko vääntyvät, sinkoutuvat ilmaan tai eivät muuten vain uppoa puuhun.

Mystistä mutta niin olen kokemuksesta oppinut. Sen sijaan porakone ja ruuvit sopivat näppäriin pikkukätösiini! Hankaluuksia tosin oli opetella terien vaihto porakoneeseen. Siihen meni ihan usiampi kuukaus ennen ku tajusin miten homma toimii. Ennen olin vaan summamutikassa pyöritellyt porakoneessa kaikkia pyöriviä osia

ja ihan tsäkällä saanut terän irti ja uuden paikoilleen. Mutta kun se oli ihan arpapeliä ja siihen kului paljon aikaa ja ziljoonia turhia pyörityksiä, niin otin ja soitin ulkomaanpuhelun veljelleni ja kysäisin neuvoa, koska nyt oli niin iso projekti alla. Niinhän se oli että mun piti painaa siitä nappulasta missä lukee ihan selkeesti PRESS.
Niin, sitä ei porakoneissa tule suomentaa LEHDISTÖksi, vaan se kyllä ihan tarkoittaa että PAINA.

Mutta oisvat voineet laittaa siihen ohjeeks että MILLON pitää painaa, että MITÄ siitä painamisesta seuraa. Vaikka sellanen pieni lappunen siihen roikkuun jossa lukee että PAINA TERÄÄ IRROITTAESSASI / ASENTAESSASI. Hölmösti suunniteltu toikin vehje…
Porakoneita tuntemattomille muutama vihje, jotta ette tee samoja erheitä kuin minä, sekä poratessanne että ruuvatessanne tällä naisen neljänneksi parhaalla ystävällä.
- Porakoneisiin on hyvinkin paljon erilaisia poranteriä.

Jotkut on puun poraamiseen, mutta eivät kaikki!

Jos terä on tarkoitettu jonkun muun materiaalin poraamiseen, niin se ei taho upota puuhun. Tai sitten se on ruuvaukseen tarkoitettu terä

Toinen syy, jos ei reikää synny, voi olla se että terä ei ole kunnolla kiinni koneessa ja ei siksi liiku. Poraamista auttaa myös jos muistaa pitää suuntavivun oikeassa asennossa. Ihme kyllä onnistuin poraamaan reiän puoleen väliin, vaikka terä pyörikin vastapäivään.
- Poran terä kuumenee käytettäessä.

Ei kannata koskea siihen sormin kun sen irrottaa heti porattuaan / ruuvattuaan. Löysennä pidikkeet, laita kone ylösalaisin ja pudota terä ulos.
- Hankalissa paikoissa poratessa, esim. kopin kulmissa ei tahdo löytyä toimivaa työasentoa jossa porakoneen saisi vieläpä pidettyä suorassa. Isoksi avuksi oli kun huomasin että poraa voi käyttää vaikka sen kääntää ylösalaisin! Eikä se edes johda siihen että pyörimissuuntaa pitäisi vaihtaa!

Uskomatota ja epäloogista, mutta totta!
No niin, pohja tuli tehtyä ja oli aika raahata tukipuut ja kopin pohja tapahtumapaikalle. Laitoin hökötyksen paikoilleen ja ”Mitä hel…!!!???” Ei mahtunu! Olin tehny jaloista liian pitkät ja kun se olikin nyt ylempänä kuin suunnitelmissani, niin ei mahtunu enää. Tolpat, joiden väliin sen asensin, eivät olleetkaan suorassa, ja niiden väli kapeni ylöspäin.

Saakelin saakeli! No ei muuta kun kuokka käteen ja maata pois tukijalkojen alta jotta saahaan koko hökötys asennettua alemmaksi. Jalkojen lyhennyt oli täysin out of question; en takuulla ala sahaamaan enää!

Sain tukipuut oikealle korkeudelle ja kiinnitettyäkin ne aitauksen tolppiin. Kun oli aika asentaa niitten päälle koppien pohja, tuli seuraava ongelma; ei mahtunu! Miten voi olla mahdollista että olin mitannut ja leikannut tarkasti, ja sitten kun menin asentamaan niin tila oli kutistunut sillä aikaa!?

Täytyy johtua Kyproksen kesän kuumuudesta.

Lämpö laajentaa,

se jäi mieleeni kemian tunneilta. Vai oliko se fysiikan…? No kuitennii, varmaan aurinko oli kuumentanut ja paisuttanut puuosia, sillä virhe EI voi olla minussa, mittauksissani ja sahauksissani!
Tässä kohtaa luovutin, ja olinhan jo työskennellytkin koko päivän tämän kanssa. Miehenikin tuli jo kotiin ja alkoi heiluttamaan päätään tuskaisen ja järkyttyneen oloisena rakennusprojektiani katsellen. Sain hänestä leikkausapua mittavirheisiini, sekä seinäpaloihin ja kattoon. Ilmeisesti olin kovin väsynyt kun ohjeistin hänet leikkaamaan sivuseinäpaloista toiselta laidalta 42,5 cm pituisia, vaikka olin mitannut että niiden pitää olla 54 cm:iä!

Nooh, ei muuta kun jatkopaloja leikkaamaan ja keksimään palojen yhteenkiinnitysmetodia… Löysin sellasta sentin levyistä metallinauhaa jossa oli tasaisin välein ruuvinmentäviä reikiä! Kätevä keksintö, sellasesta on apu moneen. Lienee nyt suosikkini, heti nippusiteiden jälkeen!
Sain sivuseinäpalatkin vihdoin asennettua eilen yön hämärässä, taskulampun valossa ja irroitin ne tänään. Aloitin nimittäin kopin maalauksen ja ne osat on aika paljon helpompi maalata irrallisina. En tiedä kuinka arvokasta toi lakka on mitä niihin vetelen, mutta sekin on remontista ylijäänyttä. Kyllä kannattaa ostaa taloremppaa varten paljon ylimäärästä, niin tuntuu sitten kanakoppien rakentaminen ihan ilmaiselta!
Tässä vähän kuvia.
Tästä käynti sisään minitarhaan.
Oikealla puolella vaarallinen koiratarha. Punanen pönikkä on täysautomaattinen juomalaite. Taustalla rakennelmaani
Kuvaa toiseen suuntaan
Ja toiseenkin
Keskellä pönöttävä puu on granaattiomenapuu. Vie turhan paljon tilaa tarhassa, mutta antaa auojan auringolta ja sateelta – ja kyyhkyiltäkin.
Nyt on osat maalattu ja auringossa kuivumassa.

Tarina jatkunee myöhemmin…