kanoihin hullaantuminen...

yleistä jutustelua

Valvojat: Aleksandra, HiltaHelikopteri, maatiaiskukko

milkkis]

kanoihin hullaantuminen...

Viesti Kirjoittaja milkkis] »

En tiedä onko vastaavaa aihetta jo olemassa joten aloitin tälläisen.
Olis kiva kuulla miten muut on hullaantuneet kanoihin?
Itellä kävi nii että puhuin kaverille viime kesänä että olis kiva ottaa muutama kana vaikken niistä mitään tiedäkkään. Juttu jäi siihen , kunnes kaveri soitti yhtenä päivänä ja ilmotti että täältä olis tulossa nyt kana kuljetus sulle :smt107
Äimänkäkenä äkkiä talliin ja laittamaan yhtä karsinaa kanoille valmiiksi. Sitten menikin paripäivää vaan ihmetellessä että jaahas nyt mulla on sitten kanoja :smt005
Aina jotenkin ajatellut että kanat ei oo mun juttu kun ne on niin tyhmiäkin ym. Mutta olen ollut niiiiin väärässä. Aivan ihastuneena niitten juttuja seuraillut ja välillä vedet silmissä nauranutkin.
Esim isäni tuli sanomaan loppukesästä että nyt ne sun kanat on kaikki kuukahtanu tonne tallin seinustalle, kun ketarat ojossa makaavat. No minä tietysti miljoona paikallle ja tosiaan siellä ne oli kukot ja kanat kintut kohti taivasta :smt102
Mutta nämähän olivatkin vaan ottamassa aurinkoa ja hiekka kylvyssä :smt005
Nyt mun kanattomat kaverit on aivan ihmeissään kun innoissani kerroin uusista kanoista ja nauran jotain niiden touhuamia juttuja.
Että kyllä nämä kaakattimet on aivan ihania tapauksia :smt007
maunu_muori

Viesti Kirjoittaja maunu_muori »

Myö hommattiin tää meitin tila lähinnä ulkoilupaikaksi.. täysin autiohan tää oli ja ne entiset omistajat oli niitä omppupuita istutelleet.. NOO mää sitten jäärälle toisena keväänä, kun mulla ei oo koskaan ollu aiemmin mitään lemmikkiä näitten allergioitten ja ylisiistin äiteen vuoksi, että otettaisko kesäkanoja, kun tossa lähellä on paikka jossa niitä sillon myytiin..

Noo tuli sitten Ellu, Henriikka ja Viljami... ja nehän, varsinkin Ellu kulki mun perässä joka paikassa, ja niinhän siinä kävi ettei niistä tullukkaan kesäkanoja vaan myö sitten appivanhempien möksälle pykättiin niille talvikoti( on aika lähellä sitä paikkaa missä asuttiin) ... mut niinkus kaikki tietää, miten käy, kun antaa pirulle pikkusormen, niin eihän se siihen jää...
Seuraavaksi talveksi vähän laajennettiin sitä talvikoppii, ja sitä seuraavana syksynä piti jo hommata siirtolavakiskoille parakkia.. ja sit tulikin jo realiteetit eteen, ettei sinne mökille voinut enempää talvimajoittaa elikoita ja niinhän myös sitten pakattiin tavarat, hylättiin ukkelin kanssa penskat ja muutettiin korpeen..no oli ne penskat jo täysikäsii, niin ettei oo mikään lastensuojelutapaus...joten joutivatkin jo ite jääkaapin täyttään.
mirri

Viesti Kirjoittaja mirri »

:smt007 Mulle kanat tuli kun, muutin tuohon naapuri tilalle 10vuotta sitten. Tyhjilläänhän se oli ollut varmaan viimeiset 20v. Mutta rakennukset oli ihan käyttökuntoisia. Ensimmäissenä vuonna mulle muutti Piki, lumikki ja Käki. Kaverikseen saivat pirun pahapäisen aapiskukon lahjoituksena! Kukko sai kyytiä parin kuukauden harjoittelun jälkeen, kun tuli silmille mennen tullen. Ja kanaset viettivät ensimmäisen talvensa kolmestaan leivin uunin pankolla. Seuraavana keväänä Arttu muutti kanojen sekaan, ja siitä se sitten lähti. Niin asuivatpa nämä kerran mulla keittiön alakaapistossakin :smt005 . Kun joutu suorittamaan pieniä henkilöjärjestelyjä perheessä. Kanat jäi, no ja jotain lähti :smt019 Kanat senkun lisääntyy, ja noi muut siivelliset. Vieläkin ne on niin mukavia.
Kyllä niiden kanssa aika menee hihitellessä niiden hommia, ja vaan katsellessa päältä kun toiset touhuu niin tosissaan.
kanamummo

Viesti Kirjoittaja kanamummo »

Uuninpankolla ja keittiön alakaapissa :smt005 mainio juttu :smt005

Mulle taas kävi niin että ensin tuli hommattua kaikenmaailman silkit ja vorwerkit ja karvatossukanat, sitten rupes maku hivenen yksinkertaistumaan ja nyt on ollunna vaan maatiaiskanoja. Niissä on jotenki enemmän persoonia kun näissä ulkomaan elävissä. (oma mielipide :smt002 )
Kävi muuten ruusujen kans samate. Ensin piti saada kaikki krumeluurit ja nyt yksinkertaskukkaset kotimaiset pensasruusut on kauneimpia. Miten niin - p**se eellä puuhun- tyypin ihminen, minä, ei kai :smt005
Alice

Viesti Kirjoittaja Alice »

Kun minä tapasin nykyisen siippani oli hän harrastanut kanoja ja kauan aikaa,jalostanut ja käyttänyt näyttelyissä.Eikä minulla ollut kaupunkilaisena minkäälaista kokemusta aiheesta - en ollut edes kuullut että oli olemassa näyttelyitä kanoille.Aluksi pelkäsin kukkoja ja ruokkiminenkin oli jännittävää.Mutta aikani katselin ja ihmettelin niitä ja vähitellen minut jotenkin imaistiin mukaan tähän touhuun.Kerran mainitsin että ankat voisi olla kivoja ja sain sitten parin Mignon-ankkoja Joululahjaksi!Ja sitten sain pienen parven isoja keltaisia Orpingtoneja(jotka jouduin myymnään myöhemmin tilan ahtauden takia ja kaipaan niitä vieläkin) ja sitten siippani keksi antaa minulla noita Plymouth Rock-kääpiöitä ja niiden kanssa olen minäkin käynyt näyttelyissä.Ja vaikka pidän itseäni hevosihmisenä niin en kyllä vaihtaisi enään pois noita kanojakaan,niistä on niin paljon seuraa ja iloa! :smt007
Satchell

Viesti Kirjoittaja Satchell »

Vielä ei ole omia kanoja saatu edes kotiin asti, mutta hullaannus on jo aika kaikenvoittavaa... :smt003

Navettaan on jo tila katsottuna, mutta harmillisesti työt haittaavat vapaa-aikaa, joten täytyy odottaa pääsiäislomaa, jotta ehtii laitella paikat kuntoon! Kirjoja hankittu, illat kuluvat nettiä selatessa ja rotuominaisuuksia tutkaillessa. Lasten kanssa suunnitellaan jo hoitamista, isännän kanssa (joka on perheemme vauhtijarru) aitauksia ja remonttia.

Pahaa pelkään, että ei taida yksi rotu riittää, vaan koska tilaakin on, niin lisääkin tulee varmasti... :thumbleft: Enpä olisi uskonut, että tällainen innostus paukahtaa päälle näin nopeasti ja helposti!!! Mihin tästä vielä tällä menolla joutuukaan? :laughing6:
kuukernuppi

Viesti Kirjoittaja kuukernuppi »

Mä aloitin neljällä ruskealla hybridillä jotka olivat olleet muutaman vuoden naapurissa munimassa ja olivat päätymässä metsän eläinten ruoaksi..Ne siis tuli ihan vain kesän ajaksi.Ja tottahan niille piti kukko hommata ja sit ihan vaan muutama maattaristeytys kun hybridivanhukset hiljalleen yksitellen kuolivat poies. No tottahan kanoille piti rakentaa sitten kanala kun talvi teki tuloaan ja eihän niitä voinut poiskaan laittaa...siitähän se ajatus sitten lähti :smt005 :smt005 Mutta sen verran voin sanoa että jos nyt sais kerittyä aikaa taaksepäin niin rakentaisin kerralla sit tarpeeksi ison kanalan(jos tarpeeksi isoa on olemassakaan :smt017 :smt003 )
maunu_muori

Viesti Kirjoittaja maunu_muori »

Ainahan niitä työmaaparakkeja :smt005
gallia

Viesti Kirjoittaja gallia »

kuukernuppi kirjoitti:...jos nyt sais kerittyä aikaa taaksepäin niin rakentaisin kerralla sit tarpeeksi ison kanalan(jos tarpeeksi isoa on olemassakaan :smt017 :smt003 )
Ei varmaan ole... :smt005 Meidän tuota sekalaisten koppia on kertaalleen laajennettu ja kesällä varmaan laajennetaan alhojen koppia. :smt002

Meillekin tuli yli 10 vuotta sitten kesäkanoja, n. 50 melkein kaljua valkoista häkkikanaa... Laajennettiin silloin navettaa, eikä ehditty lasten kanssa lainkaan kesälomaretkelle ja jotain puuhaa heilläkin piti oleman. Kanoilla oli pelkkä katollinen ulkotarha ja syksyn tullen ne oli tarkoitus lopettaa. Lapset hoitelivat kanojaan niin tunnollisesti ja rakkaudella, että lopettaminen ei tullut enää mieleenkään. Syksyllä sitten tehtiin ulkorakennukseen kanala ja samana syksynä meille tuli kukko. Seuraavana keväänä haettiin lisää kanoja (valkoiset olivat jo melkein kaikki kuolleet, muutama oli niin huonossa hapessa, että isäntä lopetti ne, yhtä lukuunottamatta). Uudet kanat olivat kaiken kirjavia ja osa niistä on meillä vieläkin.
Vuosien mittaan meidän kanalaan on ilmestynyt kanoja, joihin omistajat ovat kyllästyneet. Joitain kanoja on ostettu ja silloin tällöin ollaan annettu kanan hautoa...
Sitten ostettiin muutama alho ja alho-kukko... Siten ollaan päästy nykyiseen muonavahvuuteen. Nyt olis sit tarkoitus lisätä alhoja... :smt031
Olen jo varovasti isännälle ehdotellut seuraavaa kanalalaajennusta...siis alhojen... :smt003
Raudunkulman pappa

Viesti Kirjoittaja Raudunkulman pappa »

No mulla oli muutama vuosi sitten kanoja kun yks häkkikanala lopetti niin hain sieltä vanhoja muutaman ikään kuin hetken mielijohteesta. Eihän häkkäreissä ollut vaistot kunnossa. Ne nukkui oljilla eikä orrella, ja munivat ihan mihin sattuu.
Nyt mulla on "oikeita kanoja". Kun kohta jo 80v tiimalasissa ja kun ei sitten millään saa itteään ulkoilemaan niin kanat pistävät aamulla ulos ja juoksuttavat pirtin ja tarhan väliä useasti päiväsä. Tykkään niistä, tarhoja pitää rakentaa ja kanalaa korjailla. Siinä liikuntaa ja vielä kun on niin matala kanala että pitää vähän kyykistellä niin notkeuttakin on taas tullut.
Kanat päihittävät jopa veteraanihierojan vaikkakaan en sitäkään väheksy.
Kas niin, mahtaakohan monella olla sama syy kuin pappalla...
Mimmi

Viesti Kirjoittaja Mimmi »

No aika läheltä papan motiiveja mennään, mutta tuolla mentaalipuolella.. :smt002 Mä olin vielä muutama vuosi sitten kovasti uraihminen. Meitä oli ison firman henkilöstöpalveluissa yhteensä kolme kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista. Ihan kiva tiimi, kovasti työtä, mutta aivan mukavaa.

Sitten tuli Iso Paha Yhtiö ja osti firman. Henkilöstöpalveluissa kaikki sai kenkää tai siirron muihin tehtäviin, yksi lähti itse. Mulle tarjottiin jatkopaikkaa: kaikki tuon viiden hengen porukan työt, lisäksi Ison Pahan Yhtiön saman kaupungin yksikkö (henkilöstöä 300), lisäksi valtakunnalliset puhelinpäivystysvastuut ja lisäksi viikottaiset palaverit Helsingissä. Kun kysyin, että mites palkka, vastaus oli: "Vaikka nyt YT:n aikana ois mahdollista korjata tuota palkkaakin, niin ei me nyt siihen lähdetä: saat pitää tuon nykyisen palkkasi."

Muutaman viikon katsoin sitä hommaa.. Tein töitä aamuseitsemästä iltaseitsemään ja loput kotiin mukaan. Yhtenä marraskuisena iltana katsoin toimistostani (=ennen viiden hengen toimisto, nyt tyhjää täynnä) vastapäisen City-Marketin valoja ja mietin: "Miksi ihmeessä mä teen töitä aamusta iltaan että saan vähän rahaa, jolla sitten tuolta City-Marketista ostan kananmunia? Eikö mulla vaan vois olla muutama kana ja mä poimisin ne munat sieltä pesistä?" (Ehkä vähän burnout, kun ei muuta ajatusta päästä löytynyt?)

Sanoista tekoihin: irtisanouduin, enkä saanut mitään ison yhtiön "läksiäispaketteja" mitä kaikki muut saivat YT:n aikana (jopa vuoden palkat kotiin). Talo myyntiin, mies sai siirrettyä työnsä tänne, kamat autoon ja kotitilaa asuttamaan. Ja ensimmäisenä maalaissyksynä oli pakko saada muutama maatiaiskana. Niitä ei täällä päin ollut lainkaan tarjolla, joten 1200 km tuli hakumatkalle mittaa.

Kun syksyn hämäränä, sumuisena aamuina kyykistyin pesän äärelle ja poimin käteeni juuri munitun, vielä lämpimän ensimmäisen OMAN KANAN MUNAN, oli hyvänolon tunne jotain aivan muuta, kuin työstä saatu mielihyvä. Tätä se elämä on!

Nyt tämä elikkomäärä pitää minut elossa, liikkeellä, aktiivisena ja saa minut nauttimaan elämästä. Elämä on elämisen arvoista! Ilman noita eläimiä en kaikkina aamuina jaksaisi nousta enkä aina löytäisi syytä poistua mökistä. Nyt aamun hiljaiset tallireissut ovat päivän parasta antia. Ja loppujen lopuksi aika edullista terapiaa.. :smt002
Eepi

Viesti Kirjoittaja Eepi »

Mä olen utelias, mikä sä Mimmi oot ammatiltas?
kanamummo

Viesti Kirjoittaja kanamummo »

Mimmi teki rohkean ratkaisun joka nosti ELÄMISEN tasoa!! Isot aplodit ja hatunnosto! :smt023 :smt041 :notworthy:
Eepi

Viesti Kirjoittaja Eepi »

Nimen omaan, rohkeita toimia :hello1:
Mimmi

Viesti Kirjoittaja Mimmi »

No tuota mähän oon nykyään maatalousyrittäjä, hih hih.. (Varsinaista yrittämistä onkin..) Siis työelämässä hoidin erilaisilla nimikkeillä henkilöstöasioita; henkilöstövastaava, henkilöstöpäällikkö jne.

*Muoks* Niin, ja oon mä siis toiminut myös viestintäjohtajana, kun joskus viittaan "ammattitautiin".. :smt002
Viimeksi muokannut Mimmi, 13 Huhti 2009, 10:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin