Marekista
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
No nyt on meidän toisella reilu 2kk ikäisellä kanatipulla Marekiin viittaavia oireita
Se makailee tosi paljon, pakon edessä vaan nousee ylös ja kävely on vaikean näköistä ja horjahtelee.
Orrelle ei meinannut päästä, ja lopulta kun pääsi niin haki koko ajan tasapainoa, heilui ja huojui.
Pyrstö on koko ajan alhaalla, ja aivan kuin roikottaisi toista siipeä.
Huomenna laitan sen erilleen toisista kaninhäkkiin.
Oliko se niin että Marek tarttuu kosketuksesta? Eli sitten kun se on kaninhäkissä ei voi enään tartuttaa muita?
Toivottavasti sillä on kuitenkin jotain muuta kuin Marekia
Se makailee tosi paljon, pakon edessä vaan nousee ylös ja kävely on vaikean näköistä ja horjahtelee.
Orrelle ei meinannut päästä, ja lopulta kun pääsi niin haki koko ajan tasapainoa, heilui ja huojui.
Pyrstö on koko ajan alhaalla, ja aivan kuin roikottaisi toista siipeä.
Huomenna laitan sen erilleen toisista kaninhäkkiin.
Oliko se niin että Marek tarttuu kosketuksesta? Eli sitten kun se on kaninhäkissä ei voi enään tartuttaa muita?
Toivottavasti sillä on kuitenkin jotain muuta kuin Marekia
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4447
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Noh, valitettavasti marektartunta ei vaadi kosketusta, koska se voi tarttua ilmateitse esim. pölyn välityksellä
Mutta jos sulla ei ole alle kolmiviikkoisia tipuja, niin tartuntavaaraa ei enää juurikaan pitäisi olla, kun niillä jo on se virus (tai sitten ei) ja tauti puhkeaa aikanaan (tai sitten ei). Eli ei pitäisi tarttua yli kolmiviikkoisiin.
Eristäminen on sikäli hyvä, että saa toipua rauhassa, jos on toipuakseen ja ennen kaikkea siksi, että muut kotkot voivat ruveta kiusaamaan sairasta yksilöä.
Aika paljon marekin oireilta kuulostaa, mutta jospa oisi jotain muuta---tsemppiä ja voimia! Kerro mitä kuuluu...
Mutta jos sulla ei ole alle kolmiviikkoisia tipuja, niin tartuntavaaraa ei enää juurikaan pitäisi olla, kun niillä jo on se virus (tai sitten ei) ja tauti puhkeaa aikanaan (tai sitten ei). Eli ei pitäisi tarttua yli kolmiviikkoisiin.
Eristäminen on sikäli hyvä, että saa toipua rauhassa, jos on toipuakseen ja ennen kaikkea siksi, että muut kotkot voivat ruveta kiusaamaan sairasta yksilöä.
Aika paljon marekin oireilta kuulostaa, mutta jospa oisi jotain muuta---tsemppiä ja voimia! Kerro mitä kuuluu...
Mulla oli tuossa kesän mittaan yksi nuori kukkopoika kipeänä.. Se kyhjötteli yksin ja makoili kaiket päivät pensaiden juurilla. Ontuen siirtyi aina yöksi sisälle ja taas päiväksi ulos. Ei noussut orrelle eikä kulkenut muiden mukana.
Tarkistin kukon päällisin puolin, varsinkin jalat, jotka kuitenkin tuntuivat ihan normaaleilta.
Mutta muutaman päivän toivuttuaan, kukko alkoikin aktivoitua ja touhuta normaalisti. Uskon, että se oli loukannut jalkansa ja paranteli sen niin kuin itsekin tekisi: lepäämällä ja rasittamalla jalkaa mahdollisimman vähän.
Tämä tarina vain siksi, että kyllä mullakin jo tuli marek mieleen, mutta aina ei kannata pelätä pahinta tai ainakaan toimia sen mukaisesti..
Tarkistin kukon päällisin puolin, varsinkin jalat, jotka kuitenkin tuntuivat ihan normaaleilta.
Mutta muutaman päivän toivuttuaan, kukko alkoikin aktivoitua ja touhuta normaalisti. Uskon, että se oli loukannut jalkansa ja paranteli sen niin kuin itsekin tekisi: lepäämällä ja rasittamalla jalkaa mahdollisimman vähän.
Tämä tarina vain siksi, että kyllä mullakin jo tuli marek mieleen, mutta aina ei kannata pelätä pahinta tai ainakaan toimia sen mukaisesti..
Muut kanat on meillä ihan aikuisia, tämän sairaan samanikäinen sisko on meillä myös, mutta se on ainakin vielä ihan normaali.
Nyt on tämä sairas kananuorikko Batman laitettu kanihäkkiin niin saa ainaki levätä rauhassa, se kyllä syö ja juo, mutta vieläkin makailee paljon.
No, jostakin jutusta luin että B-vitamiinin puute veisi jalat alta. Tiedä sitten voiko näin nuorella olla sitä kun saa kaikkea mahd keittiöstä ja poikasrehua ym. Mutta annoinpa sille kuitenkin monivitamiinia vähän, ja tehobaktia kun huomasin että vatsa on löysällä.
Katsotaan mitä tuleman pitää.
Nyt on tämä sairas kananuorikko Batman laitettu kanihäkkiin niin saa ainaki levätä rauhassa, se kyllä syö ja juo, mutta vieläkin makailee paljon.
No, jostakin jutusta luin että B-vitamiinin puute veisi jalat alta. Tiedä sitten voiko näin nuorella olla sitä kun saa kaikkea mahd keittiöstä ja poikasrehua ym. Mutta annoinpa sille kuitenkin monivitamiinia vähän, ja tehobaktia kun huomasin että vatsa on löysällä.
Katsotaan mitä tuleman pitää.
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4447
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Meidän sairas kanatipu on ollut reilun viikon sairashäkissä, ja nyt on kävellyt jo monta päivää hyvin+ ollut muutenkin pirteämpi. Näyttäisi siltä että tällä oli sittenkin "vaan" jalka kipeä
Tänään laitoin takaisin toisten luokse ja kepeästi siellä juoksenteli.
Suuret kiitokset tipun kasvattajalle neuvoista
Tänään laitoin takaisin toisten luokse ja kepeästi siellä juoksenteli.
Suuret kiitokset tipun kasvattajalle neuvoista
Tämä onkin ihka ensimmäinen kirjoitukseni täällä. Olen seurannut palstaa aiemminkin, mutta nyt vasta rekisteröidyin.
Marekia se siis on, mikä minunkin kanojani on tappanut. Tosin ensimmäiset kanani otin yli 10 v sitten. Aluksi tuli yksi kukko syksyllä ja keväällä se sai kanoja kaverikseen. Kanoja taisi olla noin 5 kpl silloin. Tämä kukko kuitenkin kuoli muutaman kuukauden kuluttua kanojen saapumisesta. Ei pysynyt jaloillaan, mutta söi hyvin. Lopulta lopetettiin. Kanat saivat uuden kukon. Vuosien varrella kanat menivä yksi kerrallaan tuohon halvaantumiseen. Laumaa täydennettiin jossain vaiheessa kolmella kanalla. Viimeinen kana - oli alkuperäistä katrasta - meni yli 10 vuotiaana viime talvena ja tuo "uusi kukko" tänä syksynä, sekin jo 10 vuotiaana.
Kaikki olivat siis ensin vähän alakuloisia, joillakin ripulia, siipi alkaa roikkumaan, eivät enää lennä orrelle, lopulta jalat eivät kanna. Ruokahalu säilyy. Yksikään ei ole ollut varsinaisesti spagaatiasennossa. Jalat ovat halvaantuneet taaksepäin. Jotkut kuolivat itse nopeasti enimmäisten oireiden jälkeen ja jotkut jouduin lopettamaan.
Kerron tämän siksi, että kyllä tuon taudin kanssa voi elääkin ja kauan. Minulla viimeiset kaksi siis yli kymmenvuotiaat pappa ja mamma. Munia ei toki tullut enää vuosikausiin.
Minulla on nyt uudet, vuosikkaat kukko ja 6 kanaa. Tulivat tutulta, kun muuttivat. Ovat kuulemma ruotsalaista maatiaiskantaa Kalixin seutuvilta. Nyt on yksi kana jälleen tekemässä kuolemaa. Ei pysy reppana enää jaloillaan. Pitää tilata naapurist pyöveli. Itse en saata enää tehdä sitä hommaa, auh.
Vasta tänään minulle selvisi, että ovat kai tuohon marekiin kuolleet. Minä jo vähän syytin tuota Punahelttaa. Pappakukko nimittäin meni sen jälkeen, kun olin jälleen pitkästä aikaa ostanut sitä. Oli viime talven ja kesän syönyt ruoan tähteitä ja kauraa/kauraryynejä/mysliä. Yhtä kukkoa varten ei tullu punahelttaa osteltua. Kukkopappa eleli viimeisen vuotensa pupujen kaverina. Söivät myslit samalta kupilta.
Marekia se siis on, mikä minunkin kanojani on tappanut. Tosin ensimmäiset kanani otin yli 10 v sitten. Aluksi tuli yksi kukko syksyllä ja keväällä se sai kanoja kaverikseen. Kanoja taisi olla noin 5 kpl silloin. Tämä kukko kuitenkin kuoli muutaman kuukauden kuluttua kanojen saapumisesta. Ei pysynyt jaloillaan, mutta söi hyvin. Lopulta lopetettiin. Kanat saivat uuden kukon. Vuosien varrella kanat menivä yksi kerrallaan tuohon halvaantumiseen. Laumaa täydennettiin jossain vaiheessa kolmella kanalla. Viimeinen kana - oli alkuperäistä katrasta - meni yli 10 vuotiaana viime talvena ja tuo "uusi kukko" tänä syksynä, sekin jo 10 vuotiaana.
Kaikki olivat siis ensin vähän alakuloisia, joillakin ripulia, siipi alkaa roikkumaan, eivät enää lennä orrelle, lopulta jalat eivät kanna. Ruokahalu säilyy. Yksikään ei ole ollut varsinaisesti spagaatiasennossa. Jalat ovat halvaantuneet taaksepäin. Jotkut kuolivat itse nopeasti enimmäisten oireiden jälkeen ja jotkut jouduin lopettamaan.
Kerron tämän siksi, että kyllä tuon taudin kanssa voi elääkin ja kauan. Minulla viimeiset kaksi siis yli kymmenvuotiaat pappa ja mamma. Munia ei toki tullut enää vuosikausiin.
Minulla on nyt uudet, vuosikkaat kukko ja 6 kanaa. Tulivat tutulta, kun muuttivat. Ovat kuulemma ruotsalaista maatiaiskantaa Kalixin seutuvilta. Nyt on yksi kana jälleen tekemässä kuolemaa. Ei pysy reppana enää jaloillaan. Pitää tilata naapurist pyöveli. Itse en saata enää tehdä sitä hommaa, auh.
Vasta tänään minulle selvisi, että ovat kai tuohon marekiin kuolleet. Minä jo vähän syytin tuota Punahelttaa. Pappakukko nimittäin meni sen jälkeen, kun olin jälleen pitkästä aikaa ostanut sitä. Oli viime talven ja kesän syönyt ruoan tähteitä ja kauraa/kauraryynejä/mysliä. Yhtä kukkoa varten ei tullu punahelttaa osteltua. Kukkopappa eleli viimeisen vuotensa pupujen kaverina. Söivät myslit samalta kupilta.
Taitaapa Marek jyllätä täälläkin
Kesällä sain suuren etsinnän jälkeen ilokseni kukon ja olikohan kanoja 6kpl.
Eipä iloa kauaa kestänyt kun yksi kana kuoli.Kanojen iästä ei ollut minkäänlaista havaintoa joten ajattelin että ehkä vanhuus vei.
Sitten rupesi toinen kana oireilee,siipi maassa ja ruoan luokse juokseminen oli suorastaan hankalaa eikä mennyt illalla orrelle.Nopeasti se sitten kuolikin.
Tämänhetkinen tilanne on se,että kukko ja kaksi kanaa on enää jäljellä ja eilen ruokaa viedessäni mielestäni nekään eivät oikein "normaalisti" käyttäytyneet ja yhdellä oli ainakin siipi maassa joten luulenpa että pian ei ole kuin yksi ankkojen kanssa asuva kanavanhus jäljellä.
Uskaltaiskohan koska ottaa taas kanoja?
Ikävää tämmöinen,mutta minkäpä sille teet.
Voiko stressi laukaista taudin?
Ajattelin vain kun muuttivat meille,uusi koti ym.josko se olis jotenki laukaissut sen.
Edellinen omistaja ei maininnut että kanoilla olisi ollut mitään poikkeavaa.
Kesällä sain suuren etsinnän jälkeen ilokseni kukon ja olikohan kanoja 6kpl.
Eipä iloa kauaa kestänyt kun yksi kana kuoli.Kanojen iästä ei ollut minkäänlaista havaintoa joten ajattelin että ehkä vanhuus vei.
Sitten rupesi toinen kana oireilee,siipi maassa ja ruoan luokse juokseminen oli suorastaan hankalaa eikä mennyt illalla orrelle.Nopeasti se sitten kuolikin.
Tämänhetkinen tilanne on se,että kukko ja kaksi kanaa on enää jäljellä ja eilen ruokaa viedessäni mielestäni nekään eivät oikein "normaalisti" käyttäytyneet ja yhdellä oli ainakin siipi maassa joten luulenpa että pian ei ole kuin yksi ankkojen kanssa asuva kanavanhus jäljellä.
Uskaltaiskohan koska ottaa taas kanoja?
Ikävää tämmöinen,mutta minkäpä sille teet.
Voiko stressi laukaista taudin?
Ajattelin vain kun muuttivat meille,uusi koti ym.josko se olis jotenki laukaissut sen.
Edellinen omistaja ei maininnut että kanoilla olisi ollut mitään poikkeavaa.
Kaikki eivät edes tiedä, että kanalassa on marek. Jos porukalle on kehittynyt hyvä vastustuskyky, kuolema silloin tällöin saattaa tuntua "luonnolliselta" eikä asiaa sen kummemmin edes tutkita. Varman diagnoosin (niin kuin Hilta tuolla aiemmin sanoi) saa todellakin vain lähettämällä kuolleen kanan kuolinsyytutkimukseen Eviralle.
Marek tarttuu poikasiässä ja käytännössä kaikki marek-kanalan väki sitten kantaa virusta, vaikka oireettomanakin. Suurin riski taudin varsinaiselle iskemiselle tulee sukukypsyyden myötä, koska muninnan alkaminen ja/tai kukkojen keskinäiset tappelut voivat sen laukaista. Myöhemminkin stressaavat tilanteet saattavat nostaa taudin esiin.
Marek-virus jää elämään tyhjäänkin kanalaan jopa vuosien ajaksi. Mutta vaikka käytännössä odottaisit, että virus on varmuudella kuollut, luultavasti saat sen seuraavassa kanahankinnassa uudelleen, sillä virus on lähes kaikissa harrastekanaloissa. (Kertoi minulle Eviran ell.)
Kaikesta huolimatta itse aina kerron, että kanalassani on Marek, vaikka se voikin jonkun ostajan säikäyttää pois.
Harrastekanaloissa marekia vastaan taistellaan siis "jalostamalla" omaa kantaa mahdollisimman vastustuskykyiseksi. Se tapahtuu antamalla vain niiden lisääntyä, jotka ovat jo ylittäneet tuon pahimman riski-iän. Suojella voi tietysti välttämällä turhaa stressiä, kuten yksilön siirtelyä parvesta toiseen tms.
Marek tarttuu poikasiässä ja käytännössä kaikki marek-kanalan väki sitten kantaa virusta, vaikka oireettomanakin. Suurin riski taudin varsinaiselle iskemiselle tulee sukukypsyyden myötä, koska muninnan alkaminen ja/tai kukkojen keskinäiset tappelut voivat sen laukaista. Myöhemminkin stressaavat tilanteet saattavat nostaa taudin esiin.
Marek-virus jää elämään tyhjäänkin kanalaan jopa vuosien ajaksi. Mutta vaikka käytännössä odottaisit, että virus on varmuudella kuollut, luultavasti saat sen seuraavassa kanahankinnassa uudelleen, sillä virus on lähes kaikissa harrastekanaloissa. (Kertoi minulle Eviran ell.)
Kaikesta huolimatta itse aina kerron, että kanalassani on Marek, vaikka se voikin jonkun ostajan säikäyttää pois.
Harrastekanaloissa marekia vastaan taistellaan siis "jalostamalla" omaa kantaa mahdollisimman vastustuskykyiseksi. Se tapahtuu antamalla vain niiden lisääntyä, jotka ovat jo ylittäneet tuon pahimman riski-iän. Suojella voi tietysti välttämällä turhaa stressiä, kuten yksilön siirtelyä parvesta toiseen tms.
Marek on periaatteessa kanojen Herppes (vrt. huuli ja se toinen tyyppi ihmisillä) Ei tartu ihmisiin, mut muihin lintuihin ... ei kait oo ihan satavarmaa etteikö tarttui, mulla on sellainen hämärä muistikuva että vois tarttua ankkoihinkin.. tipsille laitoin kerran yhden linkin, kun löysin sellaisen artikkelin, johon en kokonaisuudessä päässyt käsiksi.. se varmaan tietää mitä paprussa oikein luki esim ankan osalta.. evira väittää, ettei tartu vaan kun maailmata löytyy vähän toisentyyppistä viittausta.
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4447
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
Jep. Lintujen tauti se on...ei tartu ihmisiin eikä muihin nisäkkäisiin. Ainakin kanoilla, kalkkunoilla, viiriäisillä ja vesilinnuilla sitä on. Ja voi tarttua lintulajista toiseen, vaikkakin kanoilla, kalkkunoilla ja vesilinnuilla on ns. omat virustyyppinsä. Täälleen mä oon huonolla kielipäällä muka ymmärtänyt.