Loppu hyvin, kaikki hyvin.

[Kalle]

Havahduin eilen siihen, että Kiukku ja sen kaksi jälkeläistä seisoivat keskellä pihaa ja Kiukku kaula pitkällään pälyili ympäristöön. Menin ulos ja tilanne jatkui; missä pikkukukko? Kiukku kiersi pikkurinkiä ja kutsui poikastaan. Ei tulosta.
Mieleeni tuli heti tuolla vähän kauempana asuvan naisihmisen pitkin pihaamme kruisailevat katit. Nyt se sitten oli tapahtunut. Annoin pikatuomion karvakasoille; kissaloukku kuntoon.
Kiukku, ilta kun oli, lähti kanalaa kohden astelemaan pikkuisineen. Äkkiä Kiukku pysähtyi, juoksi kavaa vauhtia takaisin ja tuohon saunan nurkalle.
Sitten näin Kiukun risteilevän kutsuen ihan tiettyyn suuntaan. Nopeasti ulos ja Kiukkupa "merkkasikin" aika hyvin paikan. Katiska puupinon vieressä ja pikkukukko siellä. Oli mahtunut etumaisesta nielusta muttei perimmäisestä. Vapautin pikkuisen pinteestään ja vauhti oli ihailtava sen rynnätessä muun porukan perään.
Katiska oli ollut oikeaoppisesti nielu maata vasten ja luukku auki. Oli sitten kaatunut ja asettautunut pyydykseksi.
Tilanteen iso osa ratkaisua oli Kiukun määrätietoisuus ja pieni osa silläkin, että älysin lukea oikein sen käyttäytymistä.
Siispä, loppu hyvin, kaikki hyvin.

[SiniS]

Voi pikkukukko raukkaa ja tomeraa Kiukkua, joka pelasti jälkikasvunsa

[Kalle]

Kyllä vaan se Kiukku on ehkä kaikkein määrätietoisin ja jälkikasvustaan huolehtivaisin kanaemo, mitä minulla koskaan on ollut. Toivottavasti periyttää ominaisuuksiaan, varsin iäkäs kun nyt jo on.