piiparinen kirjoitti:Kyllä meilläkin sai helmi ompuista vatsanpuruja
kun niitä saivat paljon. Mutta nyt on kunnossa.
että uskon sen mahdollista olevan.
Miten kanan vatsanpurut huomaa... kuulee, haistaa!??
Pilaantuneista voisin uskoa että saavat ripulin. Vai syövätkö kanat koskaan pilaantunutta? Moni sanoo että kana kyllä tietää mikä on sille hyväksi (ja toivon näin, kun jossain luki että kanat syö kielon marjoja..!) Voihan ripuli tulla vaikka omena ei olisi pilaantunutta - jos se vain likaista, jotain muuta multaa kuin mihin kanan ruuansulatus on tottunut. Luulis että muuten kanan vatsa kestää melko hyvin kasvin kuin kasvin, jonka vain kelpuuttaa ruuakseen! Mutta kai se mahdollista on, että kun saavat yhtäkkiä paljon poikkeuksellista hyvää, niin vatsa on hetken ihmeissään. Jos on ollu pelkästään rehua, ja sitten viskataan yhtäkkiä muuta.
Jotkut sanoo että ihmisellä luumut ym. pistää vatsan sekaisin kun syö liikaa, mutta en usko että terveellä ihmisellä vatsa kipeytyy hyvälaatuisista, puhtaista luumuista, vaikka pari kiloa söisi; moni syö likaisia, ja hiukan pehmenneitä eli jo pilaantumassa olevia (paitsi jos rakenne on just rikkoutunu). Mutta tietysti ihminen on eri asia, kanan pitäisi kestää paremmin.
Jos kyse on vain parista ompusta, kuten yllä annettiin ymmärtää ettei mikään suuri määrä kerralla, niin voi yhtälailla olla ettei herrasmiehelle jäänyt mitään - lieneeköhän se yksi kukkona olemisen ikävistä puolista? Kai kukko jotain kiksejä siitä saa että "kanoista huolehditaan", mutta luulis, että joskus myös harmittaa: sellainen asia sentään kyseessä, kuin herkku - monelle ehkä päivän kohokohta..! Vitsinä tuon edellisen kuitenkin heitin - mistäs minä tiedän, miten selkeä homma on kukolle. Tuskin sitä oikeasti harmittaa vaikka ei saisi ikänä herkkua, päinvastoin jos on vaan tyytyväinen, kun "huolehtii" kanoistaan.
Mun viiriäiskukko kun joskus kujerteli kermajuuston pala nokassaan, laski sen hetkeks maahan ja "makusteli" näyttäen hetken siltä kuin ois ajatellu: "ai hemmetti mikä herkku... Kyllä nyt kelpaa rouvien tulla!" Yleensä heitän niin vähän herkkuja, että ne on saatavilla vain kukon kautta. Joskus voi sitten kukko jäädä ilman, mut simmost se on: kun kanoista huolehtii, se tarkoittaa että joskus jää itse ilman herkkua, mutta kukolle se ei kai ole pääasia.
Ja mistäs me tiedetään, jos omenakemujen jälkeen kukkoa vain väsytti, kun vauhtia riitti. Tai jos kukko oli aatoksissaan, eikä liittynyt millään tavoin omeniin!
Tänään näin kuinka erästä hoidossa olevaa viiriäiskukkoa pidettiin, ja sanottiin, että kukko tykkää olla pidettävänä; omistajakin tulee kuulemma välillä katsomaan sitä, juttelee ja PITÄÄ sitä. Kukko rimpuili välillä päästäkseen pois puristuksesta, korkeintaan sieti sitä välillä, ehkä se oli hengähdystauko en tiedä. Ajattelin että ihmiset saavat nauttia lemmikeistään omilla tavoillaan! Pointti tässä on se, että monesti luulemme tietävämme mitä eläimet ajattelevat. Jopa silloin kun emme ole nähneet koko eläintä. Mutta ei se mitään, huviksemme näistä juttelemme!