Ennenmuinoin muistan kuinka Elsa tädillä kiehui joka päivä kananperunakattila hellalla.
Mutta minun kanani eivät halua syödä keitettyjä perunoita. Vaikka olen millä konstilla yrittänyt tarjoilla. En sentään kermaperunoina
Miten te höystätte tai maustatte tai mihin sekoitatte perunat, että ne kelpaisivat kanoille?
Just tänään vein eiliseltä tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita kanoille. Muussasin niitä haarukalla kuorineen. Meidän kanalassa on kaksi osastoa. Toisen asukit söivät perunansa hirmu vauhdilla ja toisen parven tirpoille ei juuri uponnut, maistelivat kyllä mutta kuppi ei tullut läheskään tyhjäksi. Vein sen sitten toisen osaston tirpoille putsattavaksi. Myös kanoilla on mieltymyksensä! Toi rypsiöljyhän onkin hyvä idea, täytyypä kokeilla. Viiliin olen joskus sekoittanut perunaa ja se kyllä kanoille maistuu.
Kanat eivät välitä. Ainoastaan jos rutistan keitettyjä perunoita pieneksi ja piilotan niitä pihaan ne "löytämisen" innossa ja kukon opastamana kelpaavat. Mutta ruoka-astiasta sisällä ei käy. Ei pelkästään eikä mihinkään sekoitettuna. Nyppivät parhaansa mukaan lesepuuronkin joukosta pois lattialle. Pikkupoikasille paremmin kelpaa kun raastan keitettynä ja nypin sekaan kaurahiutaleita ja raakaa jauhelihaa.
Hanhetkaan ei vät söisi mitään muuta kuin vehnänleseitä ja munitusta. Ruohoa tietenkin saavat ulkoa vielä vapaasti. Mutta peruna olis niillekkin talvella tarvis kelvata. Miten?
Ei meilläkään kelpaa potut pottuina. Aina pitää muusata ja tehdä esim kaurahiutaleen tai kananrehun ja piimän kanssa tankeaa mössöä. Jokunen kana suostuu paloiteltua vähän nokkimaan mutta isommat määrät jää kyllä syömättä. Kannattaa keittää ylikypsäksi, se hieman parantaa menekkiä. Ja jännä juttu, keitettyjen perunoiden kuoret kelpaavat oikein hyvin ihan pihamaalle heiteltynä!
Muusina syövät parhaiten, talvisaikaan kun sisällä on vähän virikkeitä nokkivat kyllä kokonaiset keitetytkin. Saattavat kyllä lojua useamman päivän pehkulla ennen, kuin kiinnostuvat.
Meillä kaikki syötäväksi kelpaava kelpaa, kun pitää vuorokauden kantta rehu ja kaurakipon päällä. Jos ei vielä silloinkaan ole maistunut, niin olen päätellyt ruuan olevan kelvotonta ja nakannut kompostiin. Muunmuassa kova lioitettu ruisleipä meinasi jäädä jossain vaiheessa lautaselle, kun en ollut sitä hetkeen tarjonnut, mutta "nälkä" opetti ja nyt menee muutama rinkula päivässä vaikka muutakin olisi tarjolla.
Samaa metodia käytän myös lapsen kasvatuksessa. En pakkosyötä, mutta pieni nälkä opettaa maistamaan muutakin kuin pelkästään jäätelöä ja karkkia. Kanoillamme on myös jatkuva mahdollisuus etsiä apetta luonnosta (kesällä) ja lähes aina tarjolla mainitsemaani kauraa sekä rehua. Leipää (90% vaaleaa) saan eräästä leipomosta enkä ole paskassa huomannut eroa.
Viimeksi muokannut heikki, 16 Elo 2015, 22:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Myös eräs "käytettynä" saamamme kissa oppi laajentamaan ruokavaliotaan vhiskiscourmeesta ihan tavallisiin kuivapapanoihin sillä, että sitä ei ollut aina tarjolla..