Reippaan tipun yhtäkkinen sorsiminen

[Pillipiipari]

Meidän kaksi iittiläistä kanarouvaa yhteishautoivat nyt syksyä vasten viisi tipusta: ruskean, mustan ja kolme keltaista. Tämä oli meidän kaikkien ensimmäinen haudonta, joten hieman ulalla ollaan, ainakin siis minä. Kaksi ekaa viikkoa sujui niin hyvin kuin voi, mutta eräänä aamuna sitten löysin ruskean tipun piipittämässä siipi vinksallaan ja erillään parvesta. Koska poloinen ei millään mennyt emojen suojiin vaan yritti kaivautua pyrstö pystyssä pehkuihin piiloon, toin sen sisätiloihin toipumaan. Eikä aikaakaan, kun hapsottava siipirikko oli taas entisensä. Palautin parveen ja tipu pompsahtikin heti emon reppuselkään ratsastamaan. Muutama päivä sujui taas sopuisasti, mutta sitten alkoi sorsiminen ja kurmotus, johon osallistuivat sekä emo, että muut poikaset. Ei auttanut kuin pelastaa ruskea tipu muiden kynsistä sisätiloihin. Nyt meillä on siis reipas, ihmiseen leimautunut 3,5 viikkoinen olkapää-kana ja ihmeissään oleva aloitteleva kanankasvattaja. Onkohan tipusen sopeuttamisesta parveen enää toivoa, ja jos ei niin voisikohan sen sopeuttaa johonkin toiseen kanalaan, jossa sillä ei ole vielä tiettyä "mainetta"? Enhän nyt millään pysty nitistämään yksilöä, joka on reipas, kaunis ja lisäksi yltiösosiaalinen... Vai nikkaroisinko kenties oman kasvu-kammarin ruskealle tipulle ja yrittäisin laittaa vaikka mustan tipun sen kaveriksi? Ei kai sorsiminen johdu siitä, että tipu tosiaankin muistuttaa enemmän sorsaa, kuin keskiverto helttapäätä...? Yritin kahlata vanhoja viestejä läpi, mutta yleensä kurmotetuiksi joutuivat jotenkin alikehittyneet tms. tiput. Mutta tässä ei siis kyse ole siitä (ainakaan silminnähtävästi). Neuvokaa oi viisaammat!

[Iloisten Munatalo]

Moikka, täällä toinen iittiläisten maatiaisten ja tipujen, niiden ihan ekojen, omistaja Meillä alkoi 4 emoa hautomaan lähes yhtäaikaa/peräkanaa ja kun tipuja kuoriutui sitten tipotellen, niin päädyin siihen ratkaisuun että eristin ne emonsa kanssa ensimmäisiksi viikoiksi parvesta, mutta niin että näköyhteys on säilynyt koko ajan ja että olen pari kertaa päivässä sopeuttanut niitä parveen, eli päästänyt ne häkistään muiden sekaan. Kurmotusta on tullut ja olen puuttunut siihen samantien osittain kyllä hyväksymällä senkin että se nyt vaan kuuluu kanaparven hierarkiaan ja käyttäytymiseen osoittaa kaapinpaikkaa ja nokkimisjärjestystä uusille tai parvesta poissa olleille. Mutta jos kiinnostaa niin lukaseppas haudonta ja tipujen hoito-osiosta Ilomunan pesän tapahtumista, siellä on juttua meidän haudonnoista ja toilailuista. ekojen tipujen kanssa
Tällä hetkellä meillä on vielä kolmiviikkoinen tipu LAHJA emonsa kanssa eristyksessä, tosin tänään annoin niiden olla ensimmäistä kertaa muutaman tunnin, valvomatta koko ajan, parvessa ja laitoin vain yöksi takasin häkkiinsä. KK ikäinen alkaa olla hyvän kokoinen elämään parvessa ja vaikkakin ne saavat nokkaa aika ajoin niin kyllä siinä on paljon melua tyhjästä ja teatteria kun piipitetään kun joku vähän kopauttaa.
Onko se teidän tipu kumpi? Osaatko yhtään ennustaa? Laitappas kuvaa tulemaan, olisi kiva nähdä

[Mimi30]

Meillä kans tuo konehaudottu silkkitipunainokainen Lulu jouduttiin todella hitaasti ja vaiheittain sopeuttamaan muiden joukkoon koska kyyti muilta kanoilta oli välillä todella kylmää..mitään haavereita ei sattunut mutta ääntä tuli ja pieni kiljui kuin mikäkin eikä raukalla ollut ees omaa emoa turvana..Mun jalkoihin tuli turvaa hakemaan alussa..Jos en nyt ihan väärin muista niin olisinkohan ainakin pari viikkoa pitänyt sitä enimmäkseen isossa häkissä ja välillä kun itse olin paikalla niin päästin aina tutustumaan muihin..muut silkit eivät niin paljon käyneet päälle mutta maatiaiset kyllä..Sitten kun kokoa rypesi olemaan parin nyrkin verran niin rohkaistuin vihdoin päästämään sen kokonaan yksiöstään ja nyt se jo pääsee vesikipolle muiden kanssa samaan aikaan ja Ukko-silkki on ottanut sen vähän niinkuin parikseen kun Pipsa "vaimo"hautoo.Syävät ja liikkuvat yhdessä. Kyllä se varmasti siitä lähtee kun kokoa tulee lisää.
P.S.Lulukin tykkää kovasti olla olkapäällä edelleen.

[Pillipiipari]

Kiitos vastauksista Iloisten Munatalo ja Mimi30 Oli tosi mielenkiintoista lukea Ilomunan pesän tapahtumista, vaikken ihan koko litaniaa olekaan ehtinyt vielä kahlata. On se vaan mukavaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksia. Enpä olisi uskonut, että kanamaailmaan voi tempautua mukaan näin täysvaltaisesti. Ihanaa, haastavaa...
Meillä edelleen kylpyhuonetta asuttaa "wc-ankka". Onhan se hauskaakin, mutta alkaa tulla paineita tipun epäsosiaalisesta ymäristöstä. Kun sinnikkäästi yritän palauttaa sitä parveen, niin ruskea emo vaappuu pikavauhtia paikalle ja antaa poloiselle selkäsaunan. Mietinkin sitä, että missä menee luonnollisen nokkimisen ja kurmotuksen raja? Viimeksi mainitsin, että kylppäri-kananen ei ole alikehittynyt tms., mutta nyt kyllä huomaa, että se on paljon pikkiriikkisempi, kuin rotevat sisaruksensa kanalassa. Tässä siis edelleen päivä kerrallaan ja pallo hukassa.
Täytyy jossain vaiheessa opetella valokuvien lisääminen tänne palstalle. Helttoja olen kuitenkin yrittänyt tarkkailla, ja olen havainnut, että keltaisella kolmikolla on suht pullukat vaaleanpunaiset heltat, kun taas mustilla pienemmät ja terävämmät. Eikös sillä perusteella keltaiset olisi kukkoja? Saa siis nähdä, jääkö taloon muita kuin yksi tai kaksi mustaa, kun meillä parvessa on jo kukko varapoikineen.

[Iloisten Munatalo]

Toivottavasti oli edes hieman apuja meidän kokemuksista Lahja tipu on kovin leimautunut minuun emonsa lisäksi, tänäänkin kun menin kanalaan ruokkimaan, se tuli heti luokseni ja lehahti hihalle ja odotti minun tarjoilevan ruokaa. Ottaa kyllä emonsakin tarjoamiset vastaan ja nukkuu emonsa kanssa mutta minun luokseni tulee heti kun vaan mahdollista, jopa niin että kun olin palauttanut sen emonsa hoiviin ja menin poimimaan munat kaapista , se tulla tupsahti kaapin läpi jalkoihini