aloittelempa itse. Olen ihan hupsuna komeeseen kukkooni ja sen luonne kiinnostaa hirvean paljon.

Kasvatin kukkomme untuvikosta aikuiseksi. Rosteri on meille kuin vahtikoira. Miun kanssa se on
tosi kiva kaveri. Kaivetaan yhdessa uudet puut maahan, ja istutetaan kukkasia. Mutta kun joku
tulee talon portille huhuilemaan, hyokkaa Rosteri "pallona" ts hoyhenet porrossa ja kannukset pystyssa
tappeluun.

kimpusta rintarinnan pois. Kerran se jopa harrasti "kissarodeota" elatti kattini kanssa.

vahan Rosteria, kun kissa oli hataa karsimassa ja kissalla kun on myos kynnet.) Meidan pihalle ei enaa
kulkukauppiaat uskalla tulla!


Rosterin kaverin kuoltua siita on tullut omituinen kaakattaja. Se huutaa pihalla PatPAA, PatPAA niin kauan,
kunnes mina ilmestyn jostain kysymaan mika hatana. Ja siten se putputtaa kamalasti aivan kuin selittakseen,
mika olikaan hatana. Onkos kaytos tuttua? Puolileikillani jo ajattelin, etta laitan kuvani kanalan seinalle, ettei
ikava iskisi kesalomani aikana.

Meitin uuden kanat eivat jostain syysta tahdo mokin sisalle nukkumaan ja nyt yritan iltaisin sitten
opettaa ne sisalle. Eli ulko-orrelta nostan Tirpat sisalle oven suuhun ja Hop! pepusta vauhtia ! No nyt
tuo Rosteri selvasti illalla jo odottaa, etta tulen komentamaan uuden neidit Rosterin seuraksi. Mutta
eikos taman pitanyt olla kukon tehtava, ei minun?

Lisaksi Rosteri aina "koe maistaa" kaikki ruoat ensin ja sitten kutsuu kaverit syomaan. Toipa se kerran
minullekkin mehevan madon eteen ja totesi: putPutputPut!


Rosterin "siivella" touhuaminen ihmetyttaa ja se taitaa olla kukkojen paimentamista? Siis siiven maassa raahaaminen
kanojen edessa?
Kukot on sitten hauskoja otuksia. Taytyy myontaa, etta kun aikoinani hankin tipuset ja kun niita kasvattelin,
en ois uskonut, etta kiinnyn nain kovasti lintuihin. Ja varsinkin kukkoon. Kaikilla ihmisilla pitaisi olla omia
kanoja ja kukko, niiden hoitaminen veisi varmasti turhat rutkuttamisen tarpeet tunkiolle!
