HOITO-OHJEITA VIIRIÄISILLE

juttuja muista linnuista kuin kanoista

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
Kananen8

HOITO-OHJEITA VIIRIÄISILLE

Viesti Kirjoittaja Kananen8 »

Hei!

Aattelin että tähän vois kerätä neuvoja japaninviiriäisten kasvatukseen... Kun aloittelijalle ei ole paljon tietoa tarjolla! On kuitenkin niin monta seikkaa, joilla lintujen hyvinvointia voi edistää. Laitan tähän joitakin ideoita, joita voi korjata ja täydentää!


LÄMMÖN TARVE

Alle viikon ikäisille viiriäistipuille paras lämpötila on 32 astetta. Sen jälkeen tarve laskee noin 3 astetta per viikko, kunnes 5-viikkoisena sopiva lämpötila on 21 astetta. Viileäänkin tottuvat sitten tarvittaessa, ja kylmään, mutta suojapaikka on aina oltava.

Pitkien kuljetusmatkojen aikana riittävän lämpötilan voi ylläpitää laittamalla viiriäistipujen kuljetuslaatikon alle sopivasti lämmitetyn hiekka-/jyväpussin. Tiput säilyvät hengissä ehkä muutaman tunnin ilman vettä ja ruoka, kunhan lämpötila on riittävä eikä vetoa ole lainkaan. Laatikon availua pitkän kuljetusmatkan aikana kannattaa välttää. Perillä tipujen on annettava rauhassa virkistyä.

Lämpötila kasvatuslaatikossa on sopiva, kun tiput eivät kasaannu lampun alle, tai lampun alta pois: kun tiput ovat virkeitä ja kulkevat tasaisesti laatikkoalueella.


VALON TARVE

Valon määrä ja laatu on tärkeä. Valon tulisi olla mahdollisimman lähellä luonnonvaloa - auringon valo olisi tietysti paras, jos lämpötila on ok. Lampun taajuus ei saa olla liian pieni ( "värähtelyä" ), sillä se stressaa lintuja!! Linnut näkevät ihmistä tarkemmin, joten jos havaitset valaistuksessa värähtelyä, linnut kokevat värähtelyn vielä voimakkaammin.
Mikä lamppu on paras?

Lämmön ja valon määrä (?) on olennainen, jotta viiriäiskanat aloittaisivat munimisen 6 viikon ikäisinä.


KUIVIKE

Kuivikkeeksi käy esim. heinä, joka ei pöllyä, ja joka auttaa lintujen jalkoja pysymään puhtaina ja terveinä. Heinää kannattaa laittaa myös laatikon reunoille hiukan seinämäksi: se auttaa tipujen uni-/valve-rytmin yhtenäistämisessä, kun nokat eivät kopsahda laatikon seinämään päätä käännettäessä, herättäen koko parven - ne ruokailevat ja nukkuvat tiuhaan tahtiin! Pelletistä ja turpeesta kuivikkeena en tiedä... Kutteria en suosittele tipuille, ainakaan tuulettamatta sitä ensin kunnolla. Kun viiriäiset ovat täysikasvuisia, kuivatetut sammalmättäät ovat kovasti niiden mieleen, jos ne tuovat maastoon korkeuseroja! Piilopaikaksi voi myös laittaa havunoksan, heinäkimpun tms.


HÄKKI

Aluksi kelpaa pelkkä laatikko, tai esim. kaninhäkki. On kuitenkin hyvä olla valmiina isompi häkki (tai muutama...!?) Pituutta olisi hyvä olla ainakin metri, koska viirut juoksentelevat - tilan tarve riippuu parven koosta, mutta pituutta pitäisi edes yhteen suuntaan olla riittävästi. Häkin katon tulisi olla riittävän korkea ( = ? ) tai joustava ( esim. hyönteisverkko ja liikkumavara ), koska viiriäiset voivat lentää nopeasti kohtisuoraan ylös ja loukata päänsä.


JUOMINEN JA SYÖMINEN

Juoma-astian on oltava matala, jotta tiput eivät huku. On oltava kuitenkin riittävästi vettä, sillä lämpimässä juomavesi haihtuu nopeasti. Moni laittaa leveään ja matalaan juoma-astiaan esim. kiviä. Tipujen kasvaessa kannattaa käyttää painavaa astiaa, joka ei kippaa. Juoma-astia kannattaa sijoittaa kohtaan, jossa linnut liikkuvat vähiten.

Rehuksi sopii kanojen rehu. Viiriäisen tipuille sopii kanojen tipuille tarkoitettu rehu, mutta se pitää hienontaa koneella. Rehussa pitäisi olla kaikki, mitä tipu kasvuunsa tarvitsee! Rehun voi vaihtaa munitusrehuun, kun täysikasvu on saavutettu? Rehua voi ostaa kanaloista haluamansa määrän, ja pitäisi olla huomattavasti edullisempaa kuin kaupasta ostettu. Myös rehun koostumuksella on merkitystä: lintujen viihtyvyyttä lisää huomattavasti se, että ne saavat valkata rehusta erinäköisiä ja -kokoisia osia, verrattuna siihen että kaikki rakeet ovat samasta jauheesta puristettuja.

Viiriäisten syödessä hienontamatonta rehua, pitäisi samalla tarjota puhdasta hiekkaa, sillä linnut tarvitsevat sitä ruuansulatukseen; myös kalkki käy tähän tarkoitukseen, mutta ellei kalkkitäydennys ole muun ravinnon vuoksi tarpeen (kotiruoka?), suosittelen hiekkaa. Silloin ei tule ainakaan liikaa kalkkia, ja mahdollisesti raudan puute tms. vain ruuansulatuksen edistämisen vuoksi. Sitä en tiedä mikä on kalkin tarve - yleensä valmisrehun pitäisi tosiaan riittää..! Mutta voihan toki laittaa molempia, niin saavat itse valita. Onhan niissä myös kokoeroa, en tiedä mikä toimii parhaiten.

Viiriäiset RAKASTAVAT hiekkakylpyjä, joten kuivaa, puhdasta hiekkaa olisi hyvä muutenkin joskus laittaa. Hiekka ei saa haista homeelle. Puhdasta hiekkaa saa esim. harjun seinämästä. Hiekan voi rajata tietylle alueelle, muuten se leviää nopeasti häkin pohjalle. Hiekkaa voi lämmittää vähäsen, ja antaa lintujen tasoittaa hiekkavuori, jos lintuja haluaa oikein hemmotella. Hiekkaan voi myös lisätä muutaman yllätysherkun, hirssinjyvän tms. sillä kylpemisen ohessa viiriäiset huilaavat aina hetken ja etsivät hiekasta ruokaa nokalla kaivaen.

Viiriäisiä voi hemmotella myös kurkulla ja salaatilla. Salaatti on pestävä hyvin, ettei aiheuta ripulia. Iduistakn taitavat tykätä. Minkä ikäiselle voi jo antaa tuoreravintoa? Alle viikon ikäiselle pitää ainakin olla hyvin puhdasta tuoreravintoa, jos lainkaan. Proteiinia ne tarvitsevat ennen kaikkea.

Myös kermajuusto, raejuusto, keitetty muna tai makaroni tai riisi saattaa olla mieleen, kunhan ei ole sellaista että nokka tahmaantuisi - siitä eivät pidä ollenkaan. Kesällä voi sitoa häkkiin mustikan varpuja, joista saavat itse noukkia mustikat. Ja varmasti jauhomadot olisivat mieleen!? Herkkujen tarjoaminen on hyvä keino kesyttää linnut. Muutosta asiaan tulee kun ovat sukukypsiä... Silloin riippuu vähän parven kokoonpanosta, palaan tähän vielä.


KÄSITTELY

Lintujen kanssa tulisi aina käyttäytyä rauhallisesti: HITAITA LIIKKEITÄ... Viiriäiset ovat herkkiä lintuja, ja kesynäkin voivat säikähtää arvaamatonta käytöstä! Vaarana on lentopyrähdys kohtisuoraan ylös, jolloin lintu voi vaurioittaa aivonsa. Häkin katossa tämä pitäisikin huomioida (voi säikähtää myös yllättävää tekjää, kuten paikalle juoksevaa koiraa, ikkunasta vilahtavaa varista, jne.) Mutta ennen kuin osaavat vielä lentää, oikeanlainen käsittely on muutenkin tärkeää. Lintujen hoitamisen ohessa niille voi jutella leppoisasti, mikä edistää luottamusta, ja tekee linnuista helppohoitoisempia. Mahdolliset muutokset kannattaa ajoittaa kun linnut ovat juuri nukkuneet.

Viiriäiset eivät tykkää käsittelystä. Kesyinkin viiriäinen korkeintaan sietää pitämistä, vastenmielistä se niille on, ainakin siitä alkaen kun ikää on jokunen viikko... Viiriäisen selkä on herkkä alue, sen lääppiminen on suorastaan seksuaalista. Viiriäiset eivät pidä silittämisestä; itsekkäistä syistä niitä voi pitää käsissään tai silittää, mutta eivät linnut sellaisesta nauti.


SUKUPUOLIEROTTELU

Villin väriset viiriäiset on helppo sukupuolierottaa jo muutaman viikon ikäisinä: kanalla on pilkullinen rinta, kukolla on tasaisen vaalea rinta ( hiukan punaruskeaa rinnan yläosassa?). Muun värisiä viiriäisiä ei tietääkseni voi erottaa pelkän värin perusteella.

Viiriäisten sukupuolitunnistamista sukupuolielimistä en suosittele: se on ammattilaisten puuhaa, johon tarvitaan vuosien koulutus ja kokemus - kokematon voi helposti vaurioittaa lintua! Moinen kokemus voi tehdä linnusta aran, ja syystäkin ( kukapa tahtoisi, että jättiläinen kääntäisi ylösalaisin ja painelisi sukuelimiäsi kivuliaasti, survoten ne ehkä lopullisesti pilalle!) Ja se on tarpeetonta: sukupuoli on monesti nähtävissä muutenkin jo muutaman päivän ikäisestä ( olemus, koko, sulkatupet ) tai hyvissä ajoin ennen kuin rupevat polkemaan 4 viikon ikäisinä, seuraamalla käytöstä ja olemusta, testaamalla miten reagoi eristämiseen, tai jos laittaa hetkeksi kahdestaan kukon kanssa (ei saa jättää valvomatta, selviää nopeasti), jne. Moni myyjä vaihtaa kukot kanoihin, ainakin jos on kanoina ostettu. Noin puolet kuorituvista on kukkoja, joten siihen pitää varautua.

Olen sitä mieltä, että sukupuolet kannattaa erottaa VIIMEISTÄÄN 25 vrk:n iässä!!! Tämä on erittäin tärkeää, jos halutaan välttyä riskiltä, että hierarkian muuttuminen on liian raju. Ei auta jos jättää lopulta vain yhden kukon (sukurutsaakaan en kannata!), jos härdelli on jo syntynyt.

Parhaimmat yksilöt ovat parven mullistuksissa alttiimpia traumoille, onhan muutos niille suurin: esim. paras kana, joka ei vielä edes muni, ei voi automaattisesti hyväksyä, että joka ikinen parven kukko saisi yhtäkkiä polkea häntä ja saada siten paremman aseman (Ellen vertaa enempää ihmisiin...!?) Kana voi ruveta jahtaamaan muita, eikä käytöstä voi muuttaa paremmaksi kuin muuttamalla olosuhteet paremmaksi. Myös kukot voivat traumatisoitua, monellakin tapaa, ja sitä on vaikea muuttaa, kun käytös syntyy nuorikkona kriittisessä vaiheessa. Paljon helpompaa voi olla, erottaa sukupuolet ajoissa, varsinkin jos epäilee että omassa ryhmässä (HUOM. EI OLE VIELÄ PARVI!) voi olla itsetietoista sukua.

Saamani ohjeen mukaan (vuosikymmeniä kanalintuja kasvattaneelta) viiriäisiä ei tulisi yhdistää parvesta toiseen, ennen kuin ikää on vähintään 2 KUUKAUTTA. Miksi viiriäiset olisivat edes omassa ryhmässään valmiita muodostamaan parven, puolta nuorempina? Voi riippua tietysti suvusta ym. miten homma toimii, jos sattuu olemaan erityisen "kesyä" sukua.

Okei, kukot pitäisi siis erottaa.. Ja ongelmana on, ettei kukkoja voi pitää keskenään samassa tilassa!!! Tai voi, ellei haittaa, että KUKKO POLKEE KUKKOA... Miksi pitää sellaista? Kaikkia kukkoja ei yksinkertaisesti voi pitää, sillä ihmiset haluavat enemmän kanoja, kuin kukkoja. Kanat pärjäävät mainiosti ilman kukkoa. Kukot eivät pärjää ilman kanaa. Ne tulevat aina olemaan onnettomia ilman kanaa, ja itkevät sitä varsinkin klo 3 - 5 yöllä.

PARINMUODOSTUS

Valiokanalle pitää antaa valiokukko. Sopuisille kanoille pitää antaa kukko joka on "cool", kiinnostunut huolehtimaan kanoista monipuolisin tavoin, ja aina kanojen hyvinvointia ensin ajatellen. Sen itsekkään ja aran kukon voi mielestäni laittaa kokonaan pois. Miksi pitää huonoja? Linnut muuten tietävät itse parhaiten, mikä niille sopii, joten sitä tarkkailemalla löytyy kulloinkin paras kokoonpano!

Jos uuden kukon laittaa kanojen häkkiin (kaikki yli 2 kk:n ikäisiä), ensihetkistä tietää aika hyvin, onko kukolla mahiksia. Jos kukko käy heti parittelemaan, se on huono merkki!!! Kukon on ensin kiekaistava ja varmistettava, että muita kukkoja ei ole. Jos kukko on kulkenut pitkän matkan se voi olla nälkäinen ja janoinen, eikä siksikään käy heti kanan/kanojen kmppuun, vaikka toki herrasmies tietää, ettei kannata hosua. Jos kana käy heti kukkoa häätämään, hänelle on laitettu huono kukko...! Itsetietoinen kana käy häätämään; toisaalta sopuisa kana ei välttämättä rupea häätämään, ainakaan yksin, mutta voi stressaantua kukosta jota ei pidä hyvänä ja joutuu kuitenkin olemaan sen poljettavana.

Jos haluaa auttaa paria kiintymään toisiinsa, kukkoa voi auttaa heittämällä vähän (ei turhan paljon!) herkkuja kukon jalkojen juurelle, jotta kukolla on jotain millä kosiskella kanaa!! Mitä muuta kukko voi häkissä kanalle tarjota, miten se voi osoittaa huolehtimistaan, jotta kana saisi siitä jotain hyötyä? Herkkujen antaminen ja sillä tavoin huolehtiminen on täysikasvuisena KUKON TEHTÄVÄ ( mikäli kukkoa on). Olisi itsekästä viedä parilta se vähäinen ilo! Jos haluaa välttämättä antaa herkut itse, niin saa varautua katselemaan parittelua, koska se on kukon ainoa keino yhdistää herkkujen antaminen itseensä. Salaatti = ei ihminen, vaan KUKKO = pomo joka huolehtii. ( ei ihme, että kana pakenee tuollaista..!)

Joku sanoo että on hyvä pitää parvessa monta kukkoa, geneettisen monipuolisuuden vuoksi, mutta... Sillä ei mielestäni luoda parhainta jalostustulosta, jos mennään aina vaan pelkällä sattumanvaraisuudella. Pari huonompaa viiriäisveljestä ei siinä paljon auta. Miten edes valkata jälkeläisistä, kun ei ymmärrä niistä? Toisaalta siinä ei ole sitä vaaraa, että karsitaan systemaattisesti parhaimmat pois, kun haetaankin eri kriteerejä! Mutta jos viiriäisten tyytyväisyys tuottaa myös itselle tyytyväisyyttä, niin parinmuodostukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Kana joka ravaa häkin reunoja pitkin on menettänyt niska-/selkäsulkia, tai sirputtaa, on jollain tapaa hyvin onneton. Sulkien lähtö parittelusta on merkki siitä, että kana on yrittänyt välttää parittelun. Ongelma ei tosin välttämättä johdu kukosta, vaan esim. kanan muuttuessa levottomaksi kukko voi paritella rauhoittaakseen/ojentaakseen kanaa. Eivät ne yleensä mitään kovin ihmeellistä vaadi...!!

Ideaalinen viiriäispari on mielestäni seuraavanlainen: kukko kujertelee usein kanalle ja tarjoaa herkkuja, mutta EI PARITTELE IHMISEN LÄSNÄOLLESSA ( = kanan opettamista ). Kanalta ei lähde sulkia, kun se menee matalaksi jotta kukko pääsee parittelemaan, eikä sen tarvitse "polkea" seisovaa / kävelevää kanaa. Tai mistäs tiedän, mistä ne lennelleet sammaleet ovat aamuisin merkkinä, jotain leikkejä niilä ilmeisesti oli. Mutta kun pari hiekkakylpee yhdessä, istuu pesässä vierekkäin jne. vaikka tilat olisivat isot ja voisivat kulkea erillään. Kana pitää hyvin monipuolisia (!!!!), huilumaisia, tyytyväisiä ääniä, kuin juttelisi jatkuvasti. Kukko ei huuda, kun se on tyytyväinen!!

No niin, myykää mulle siis muutama viirukana ( Salo / Paimio / Lieto jne. ) koska kukollani Robinilla on kevättä rinnassa! Kissa söi hänen rakkaimpansa, kun oli pari päivää hoidossa muuttoni yhteydessä... :smt022 Nyt Robinilla on vain yksi daami, mut lisää tarttis kuulemma saada!!

Hvää Pääsiäistä kaikille!
Mykki

Re: HOITO-OHJEITA VIIRIÄISILLE

Viesti Kirjoittaja Mykki »

Mitä verkkoa viiriäisten ulkotarhaukseen? Joka paikassa lukee "tarpeeksi pienisilmäistä", mutta mikä on tarpeeksi pientä? Meille on iskenyt viiriäiskuume ja niitä olis tarkoitus hankkia tän kevätkauden aikana.
Maattari
lindell
Viestit: 1724
Liittynyt: 18 Elo 2009, 22:23
Paikkakunta: Iitti

Re: HOITO-OHJEITA VIIRIÄISILLE

Viesti Kirjoittaja Maattari »

Esimerkiksi rappausverkko. Silmäkoko noin 1x1 cm. Viirutipuille meillä on ihan umpiseinäinen akvaario.
Ylläolevasta ohjeesta sen verran että kanatipujen rehu EI riitä viiriäisille, siinä on liian vähän proteiinia. Kalkkunan poikasrehussa sitä on riittävästi mutta se pitää hienontaa pienille viirutipuille. Ulkomailta tilaamalla saa ihan viiruille, sekä aikuisille että tipuille, tilattua omaa rehua jota ei tarvitse hienontaa.
Sekulikanoja, vuohia, koiria ja kissoja.

The darkest places in hell are reserved for those who maintain their neutrality in times of (moral) crisis. D. Alighieri
Vastaa Viestiin