Lintujen lopettamisesta

yleistä jutustelua

Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri

Vastaa Viestiin
kite

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja kite »

Tässä ihan heräsi kysymys, että onko sinua "viiriäiset" itseäsi koskaan nukutettu?
Ei siinä todellakaan tiedä tästä maailmasta yhtään mitään.
siimis

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja siimis »

Ei tiedä yhtään mitään, eikä näe unia :smt002 Neljä kertaa on mut nukutettu ja kyllä ne valot sammuu ihan kertalaakista. Mutta koiran rauhoittavat aineet laitetaan yleensä lihakseen eikä suoneen, eli ne kyllä nukahtavat hitaammin. Ja aineetkin on eri. Nykyään ihmislääketieteessä on aika hyvät tropit käytössä - esim. isäni on aikoinaan vielä nukutettu eetterillä (1950-luvun alussa) ja hän kertoi sen olleen ihan kamalaa, tuntui kuulemma siltä kuin hukkuisi.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että eläimelle on kyllä ystävällisempää tulla ammutuksi kotipihalla. Moni eläin stressaa jo automatkasta. Meillä ainakin koirat kammoaa eläinlääkärin vastaanottoa, siellä on varmaan joku haju mikä niitä pelottaa. Eli meillä eläimet lopetetaan yleensä kotona, joko itse (linnut, kirveellä), naapurin toimesta ampumalla tai sitten eläinlääkäri tulee kotiin lopettamaan. Esim. koiran lopettaminen injisoitavilla aineilla ei ole niin kamalaa, jos sen tekee tuttu eläinlääkäri meillä kotona. Koira nukahtaa rauhallisesti kuunnellen tuttuja ääniä, tuttujen hajujen ympäröimänä. Itse koen velvollisuuteni pysyä rauhallisena ja tyynenä, ja itkeä vasta sitten kun koira on tiedoton. Tai itkeä etukäteen - mutta en sillä hetkellä kun koiraa lopetetaan. Eläimen mielentilaan vaikuttaa kuitenkin eniten se oman ihmisen mieliala.
hulivili

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja hulivili »

Tilanne kukkojen tappelupuuskissa eskaloitui siihen malliin, että en kauaa miettinyt. Yritin kaikkeni ja erotinkin porukkaa eri mökkeihin, mutta pakkanen teki tilanteen mahdottomaksi. Yritin yhteen sopeuttaa, mutta ratkaisu oli tehtävä pikimmiten. Fiskarsin kirves löytyi tolpan päästä...kukon jaloista tiukka ote...pää pölkylle ja kertanapauksella kaikki ohi. Tämä ei ole todellakaan mitään kummallista, mutta minulle siistiä sisätyötä tekevälle naisihmiselle uusi kokemus. Ei ollut ketään muuta joka homman olisi hoitanut. No, ehkä pitkällinen hoitoalan kokemus :smt001 yhdistettynä maatalon lapsen muistikuviin auttoi minua. Suolistus ym. asiaankuuluva raatelu tuotti päänvaivaa. Tarvitsisin siihen kyllä ohjausta. Tuloksena ei ollut kaupan tiskiltä tuttu kaunis kananvartalo, fiskarsin voimasaksiakin jouduin käyttämään episodin aikana. Lopuksi otin lihaiset reidet ja rintapalat käyttöön. Nyt on kukko viinissä uunissa :smt001 Kaiken kukkuraksi tappelu kukkojen puolella jatkuu, taas oli tapeltu ihan verispäin, eli huomenna tod. näk. minun täytyy jatkaa hirmutekojani. Näin se vaan on, komein ja vahvin jääköön :smt002
viiriäiset

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja viiriäiset »

Juu kyllä se kannattaa miettiä että alkaakko eristelemään eri tiloihin liika kukkoja elämään ehken surullista elämää? vai antaa kirvestä :smt017
Minua ei ole nukutettu onneksi ikinä ja muutenkin kaikki ylimääräinen häslinki ärsyttää esim lääkäri käynnit itse olen kolmekertaa käynyt lääkärissä kun oli vähän pakko, pikkuvarvas murtui, koukku sormessa niin syvällä ettei lähtenyt puukolla ja pihdeillä kiskomalla ja sitten allergia kohtaus jolloin happi loppu ja veren happi pitoisuus oli jtn 15 ja en tiennyt mistään mitään ja silloin adrenaliini
piikki kyllä auttoi.

Mutta muuten esim kun kerran pyörryin kaaduttuani betonille suorilta jaloilta :smt009 Siis se oli niin pelottavaa ja kivuliasta etten ikinä tainnuta mitään eläintä lyömällä kepillä tms vaan heti kaula poikki tai nappi otsaan :smt012
Ja oikeasti elämä vilisee silmissä, minun elämäni pyöri kuvasarjoissa ympyrää ja katselin niitä kuvia keskeltä rinkiä, sitten minut "ammuttiin" hetkeen jolloin taopasin kummini ja sitten irtauduin siitä ja taas minut ammuttiin johonkin kuvaan ja se sattui niin kova johonkin että ei ole tosikaan sitten se kuva aukeaa ja alan tajuta jotain ja vatsaani sattuu kuin puukolla lyötäisi kun nerokkaat kaverini keksi tökkiä minua suksi sauvalla etä olenko hengissä. Lisäksi oli muita pelottavia tuntemuksia mutta se että olet tajuissasi, ajattelet, tuntuu jotain niin massiivista kipua kaikkialla ettet pysty käsittämään niin silloin pelottaa esim kuolema ei voi tuntua siltä :smt009 siitä on tullut pieni fobia että miltä kuolema tuntuu :smt010

Olipas taas romaani ja offia mutta jos eläin täytyy lopettaa niin _EI_ tainnutusta vaan heti kaulapoikki
hulivili

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja hulivili »

Kiitos Viiriäiset "vapauttavasta" viestistäsi. Mieleeni ei kyllä todellakaan tullut ruveta mätkimään kukon päätä ensin johonkin tolpan kylkeen. No kukin tavallaan. Hyvä uutinen on, että poikien puolella on tällä hetkellä rauha maassa, eikä lisää ole tarvinnut ruveta lahtaamaan. Muuten, kukkoani viinissä ei kyllä kukaan sitten saattanut syödä, senverran lemmikkejä todella ovat :smt007 Hyvää ystävänpäivää kaikille munislaisille!
lautapihti
silkki
Viestit: 236
Liittynyt: 08 Kesä 2009, 23:31
Paikkakunta: ilmajoki

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja lautapihti »

Täälä hulivili olis kirvesterapia apulainen,voin auttaa siinäki jos ei kukko maistu,mulle on jo lopulta kukonliha alakanu kelpaamaan :smt047 Terveisiä vain sinne :smt006
jetta

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja jetta »

Voi hurja, nyt tuli huono olo :oops: . Minusta ei olisi edes kanan tappajaksi. Mahtaisiko lopulta olla niin, että ne saisi elää niin kauan, kuin luonto määrää ja sitten olisi hautajaiset :smt042 . Jotenkin kaupunkilainen suhtautuminen vissiin.
On mentävä päivän päätteeksi iloisemmille sivuille. Mies tuolla yrittää vastustaa kanaintoiluani, huomaa tämän olevan aika kestolaatuista ihastusta. Myytäviä sivuja selailen yms. intoilua, vaikka vielä en voi hankkia. Tuskin saan miehistä rakennusapua, joten kunto ensin kohilleen ja sitten itse :smt003 .
Suwitsu

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja Suwitsu »

Otathan huomioon että luonto saattaa myös "määrätä" kanan hautomaan ja silloin sulla saattaakin olla kymmenen ylimääräistä kukkoa. Jonkun niille sitten täytyy jotain tehdä, kukot eivät mene kaupaksi vaikka ilmaiseksi antais.
Ilona

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja Ilona »

>Jep. ja sitten ne liikakukot alkaa tappelemaan ja repimään sun kanojasi. Kyllä se lopettaminen vaan on kanojen pidossa realiteetti. Mut lohdutuksen sana: se ei ole hiukkaakaan vaikeaa. Vain kirveenisu niskaan. Ei sitä ole pakko edes syödä, jos ei halua.
Avatar
HiltaHelikopteri
kukkoilija
Viestit: 4443
Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
Paikkakunta: Vantaa

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja HiltaHelikopteri »

Minusta itsestäni ei ole lopettamaan edes ylimääräisiä kukkoja (eikä sairaitakaan kanoja). Enkä aio sitä taitoa ikinä opetellakaan! Kerran olin pitelemässä ylimääräisiä viiriäiskukkoja, kun naapuri katkoi niiden kaulat ja se kokemus tasan tarkkaan riitti minulle... :dontknow:
No, isäntä harrastaa metsästystä, joten häneltä nämä pakolliset lopetukset onnistuu.
Lienen siis monen mielestä liian nyhverö eläinten pitäjä, muttei voi mitään...
Xaus

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja Xaus »

Kyllä se teurastaminen aina inhottavalta tuntuu, mutta ei niitä kukkoja voi kymmeniä pitää. Mulla nuo on kyllä olleet sopuisia, mut kuitenkin.

Noista viiriäisistä tuli mieleen kun aloin teurastaa ylimääräisiä viirukukkoja (13kpl) ja unohdin, että olin luvannut ottaa palveluskoirakokeiden ilmoittautumiset vastaan juuri silloin. Siinä samalla siis lopetin viirukukkoja ja otin koirakoiden yhteystietoja ylös. :smt021 Viirut oli pakko saada hengiltä, kun alkoivat tapella niin, että veri lensi. :smt022
vardenji

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja vardenji »

Mä en vielä ainakaan pysty lemmikkiä lopettamaan. Teurastus sitten onnistuu. Onneks mulla on noita metsästäviä kavereita... Serkku sano tulevansa aina paikalle jos saa kirveellä päitä katkoo. Tiiä sit ollako ilonen asenteesta vai ei...
Suvianne

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja Suvianne »

Tavallaan ymmärrän asenteen "ei pysty"
Mutta oma mielipiteeni on, että se on vain opeteltava.

Tieten eri asia jos se isäntä tai serkku on AINA ja HETI siinä kun huomaa sairaan eläimen.
Minulla ei niin vain ole.
Joten se on itse hoideltava.

Minusta hätälopetus on yhtä tärkeä osa eläimenhoitoa kuin kaikki muukin.
mik

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja mik »

Se hätälopetus on ihan eri. Siinä tilanteessa keskittyy vaan siihen, et pakko lopettaa eläimen kärsimys. Ei se tuntunut mulla missään.

Mut ku Tipitii-kukon lopetin, niin se oli oikeesti kova paikka. Se s**marin lintu oli vaan mun sylissä, et mihin me mamman kans mennään, melkeen pystyin aistimaan sydämenkuvat jotka sen rinnasta lenteli mua päin. Mentiin pölkylle. Otin koivista kiinni ja käänsin pää alaspäin riippumaan. Joo, oli se ihan rauhallinen, mut kurkisteli maailmaa uteliaana, et hei, maailma on ylösalaisin, ollaanks me linnanmäellä? Sit pää pölkylle ja isku. Sit loppu mun hermo. Päästin irti koivista. Mun tuurilla pää jäi 2mm nahasta roikkumaan ja Tipitii ampasi liikkeelle, pää kainalossa. Tsiisus, et säikähdin, onneks pää tippu matkan varrelle, ku kukko juoksi: Mä en näe mitään, mä en näe mitään kuka sammutti valot? Sit se tajus, et OHO!

Ja ei mitään tsaannssia syödä ite. Käskin doggipojan ulos ja ite menin sisälle. Tunnin päästä kävin siivoomassa isot sulat pois, muuta ei jäänyt...
Suwitsu

Re: Lintujen lopettamisesta

Viesti Kirjoittaja Suwitsu »

Jos tosiaan on mies, naapuri, ystävä tai joku muu joka on heti valmis ja lähellä kun tarvitaan apua eläimen lopetukseen niin mielestäni se on ihan ok. Kunhan eläin ei joudu kärsimään. Noissa ylimääräisten kukkopoikien lopetuksessa harvemmin kauhea hätä tulee ja pystyy asioita järjestelemään kauemmin, esim. kuka tulee lopettamaan ja milloin. Mutta näitä asioita on hyvä miettiä ennen kuin yhtään eläintä ottaa, harva meistäkään munislaisita on säästynyt niin, ettei olisi koskaan tarvinnut näitä asioita pohtia tai toteuttaa.
Vastaa Viestiin