Kyyhkyjen persoonallisuuksista

[Moilanen]

Usein ajatellaan, että kun jollakin on esim viisikymmentä kyyhkyä; kaikki ovat massaa.
No meillä ei asia ole näin.
Miksi minun kotilakkini on ihmeellisten valkokirjavien juomujen peitossa, syy ovat minun lakkilintuni.
Meidän linnut kun jakautuvat seuraaviin pääkategoreihin:
- linnut, jotka lentävät minut nähdessään päälaelleni ja koputtelevat lakkiani; maissia.
- linnut, jotka minut nähdessään lähtevät kävelemään perässäni ja kun saavuttavat minut, koputtelevat kenkiäni; maissia.
Sitten on lukuisa määrä erilaisia lintuja esim ruokintatilanteissa; jonkun pitää saada kädestäni annos jyviä ennen muita.
Sitten on eräs nuori lintu, joka lennähtää avoimen juoma-automaatin reunalle ja hänen on ehdottomasti saatava ryypätä vettä suoraan kastelukannun suihkusta.
Näitä tämmöisiä persoonia on lukuisasti ja eri variaatioilla, kukin tavallaan.
Sitten aivan huippuna on kaksi lintua, joiden bravuuri on tämä: Vihellän, lintu lentää päälaelleni, ojennan käteni, lintu juoksee käsivartta pitkin kämmenelleni ja nokkaisee peukalonkynttäni. käsi avautuu, maissia.
Sitten meillä on tuo haukkaongelma niinkuin kaikilla muillakin kasvattajilla.
Meillä vanhat ja varttuneemmat linnut omaavat seuraavan käyttäytymismallin; kun varikset hälyttävät tai kyyhkyt huomaavat haukan. Osa linnuista lähtee lentoon ja pysyvä parikin tuntia poissa; toiset taasen puikahtavat suoraan sputnikista sisään ja jäävät lakkaan.
Tämä on sitä luonnon valintaa selkeimmillään.

[Kotopullaki]

Kiitos Moilanen! Lisää tarinoita! Täällä janoinen lukijakunta odottaa innolla!
Klara ja Ushva; pssst! Tänne! Kyyhkykuumetta ilmassa!

[jamppa]

Voi kun oliskin omia kyyhkyjä mille opettaa tollasia temppuja!
Tahtoo lisää tilaa.......

[Ushva]

No niin, pitikin mennä tämä avaamaan.
Mun on varmaan nyt pakko repiä aikaa jostain ja alkaa opiskelemaan miten kyyhkyjä hoidetaan. En tiedä niistä juuri mitään, joten siinä onkin iso urakka. Ja vielä mulla on joku päivä näitä kauniita lintuja, se on varmaa!

[Moilanen]

Kyyhkyjen hoidosta saat alkupaketin seuraavasta linkistä;
http://www.callex.suntuubi.com/

[Moilanen]

Niin, oikeastaan pitää hieman tarkentaakkin.
Aika vähän minä mitään temppuja opetan, mitä nyt joskus mainoskuvausta varten. Kuitenkin lintujen käyttäytymistä seuraillessa olen joskus jotain käyttäytymismallia vahvistanut ja siitä onkin sitten muodostunut eräänlainen ketju. Tavallaan opettamista sekin.
Kyyhky muuten on todella oppivainen ja älykäs lintu.
Viisaan ja älykkään ero; älykäs selviytyy siitä mihin viisas ei koskaan joudu.

[Kotopullaki]

Älykkyydestä tuli mieleeni kysymys. Minä kun itse en ole tarpeeksi älykäs että onnistuisin yksin sekä avaamaan linnun nokan että laittamaan ruokaa sinne, niin olen täällä hätäpäissäni ripotellut grittiä ja maissimurskaa kyyhkyn häkin pohjalle. Sitten olen laittanut linnun siihen ja naputellut häkin pohjaa sormellani. Kanojen kanssa tämä mielestäni aina toimii, mutta kyyhkyistä en ole varma. Nyt tänä aamuna kyyhkyvauvamme nokki pohjaa heti perään kun olin itse sormellani naputellut. Mielestäni tämä toimi edellisenkin kyyhkypoikasen kohdalla. Onko niin että tämä ruuan naputtelutekniikka toimii myös kyyhkyillä? Siis sen ikäsillä mitkä osaa jo muutenkin edes vähän syödä kuin vain emon nokasta?
Nappasi se kyyhky mua sormestakin. En tiedä hermostuko mun naputteluun vaiko luuliko siitä saavan suuhunsa ruokaa. Ei mun sormet siinä vaiheessa kyllä hälle maistuneet kun niissä ruokaa oli...

[Alice]

Meilläkin oli 4 kyyhkyä aiemmin,ja jokainen mukava ja kesy tyyppi.Kunnes viime syksynä näätä keksi ne ja repi kattoverkon reunan auki ja tappoi kaikki.Suru oli aikamoinen.Näätä tuli uudelleen paikalle ja saatiin loukulla kiinni,se oli iso ja hyväkuntoinen uros.Tuttu metsäsätäjä lopetti sen.

[pyrstö]

Kyyhkyt ovat kyllä kivoja lintuja. Minulla oli kakarana muutama kunnon toripulu lemmikkinä. Loukkaantuneita ja sairaana pelastettuja. Yksi oli erityisen kesy. Tuli vihellyksestä luokse. Teki muitakin temppuja. Olin niin pollea kun tykkäsi istua olkapäällä ja oli aina menossa mukana.
Vuosia haaveilin kyyhkyistä uudestaan ja viime syksynä vihdoin toiveeni toteutui. Minulla on neljä riikinkukkokyyhkyä. Taidan olla jonkin sortin kajo, mutta tykkään pulujen kurnutuksesta.
Vielä haaveena olisi timanttikyyhkyt.

[Volmari]

Tuli tuosta ruokkimisesta mieleeni, että kun Moilasella joskus talvella poikkesin, niin näin suloisen hetken, kun Moilanen laittoi maissia nyrkkinsä sisään ja käsi jäi ikään kuin hiukan "torvelle". Sinne torveen sitten kyyhkynpoika tunkin innoissaan nokkaansa ja ammensi maissia....
Olikos se Moilanen niin, että muistuttaa vähän emon tapaa ruokkia poikastaan?
Poikanen oli aivan innoissaan ja tiesi heti mistä sitä ruokaa irtoaa!

Tuollaiset läheiset välit kyyhkyjen kanssa ovat mukavia katsella.
Itselläni on aina muka niin kiire mennä ja tulla, että meidän kyyhkyt ei paljoa lähelleen päästä. No, tuleehan nekin aamuruokkinnan yhteydessä innolla ruokailemaan likellekin, että eivät sen tään aivan arkoja ole.
Josko sitä sitten joskus isona olisi aikaa kesytellä kyyhkyjäkin

[siimis]

Voisinpa jakaa tähän tarinointa isäni lapsuudenystävästä "Pule-Kallesta" Mä olen näitä juttuja tästä linnusta kuullut lapsesta asti, ja sitten vanhemmat vielä ihmettelevät mistä mä olen perinyt tämän lintuinnostukseni..?

Isä oli sellainen alakoululainen, kun isän täti löysi pesästä pudonneen pulunpojan Töölönlahden rannalta. Pulunpoikaa ruokittiin ja juotettiin ja se kasvoikin isoksi komeaksi puluksi. Kalle asui vapaana sisällä talossa ja sen lempipaikka oli keittiön oven päällä, kunnes joku onneton laittoi oven kiinni ja Kallelta meni siinä pari varvasta. Sen jälkeen se istui aina oven kahvalla, ei enää koskaan oven päällä.

Kalle harrasti vieraiden pelottelua. Kun joku tuli eteisen ovesta sisään, lintu lehahti keittiön ovenkahvalta läpi hämärän eteisen vieraan pään päälle. Joka ei osannut varautua, pelästyi toden teolla. Mikä hemmetin haukka täällä on, huusi yksikin naapuri ja melkein pissasi housuun

Pule-Kalle saattoi isän kouluun joka aamu ja istui koulun räystäällä odottamassa koulupäivän päättymistä. Kotiin kuljettiin yhtä matkaa, Kalle isän olkapäällä istuen.

Talvisin Kalle kävi yhdessä isän äidin kanssa kaupassa. Kalle istui potkukelkan kahvalla ja nyökki menemään äidin potkujen tahdissa.

Isän isä rakensi saunaa takapihalle ja Pule-Kalle oli innokkaana "auttamassa". Se lensi aina papan niskaan istumaan ja nyppi hiuksia niskasta. Pappa koppasi pulun käteensä, "kääri palloksi" ja nakkasi ilmaan niin pitkälle kuin jaksoi. Kalle räpiköi siivet alleen ja lensi takaisin papan niskaan nokkimaan. Tätä se jaksoi tehdä niin pitkään kun piippua muurattiin.

Kalle eli tyytyväisenä monta vuotta perheenjäsenenä ihmisten kanssa, mutta yhtenä keväänä se sitten katosi. Se viipyi reissuillaan aina pidempään ja pidempään eikä sitten lopulta enää tullut takaisin. Isä uskoo että se löysi jostain puolison ja perusti oman perheen. Pule-Kallesta jäi muistoksi yksi vanha mustavalkoinen valokuva, joka on tallella edelleen. Siihen on tehty pahvista kehykset ja taakse kirjoitettu "Pule-Kalle", ilmiselvästi tärkeä kuva tärkeästä tyypistä

[Klara]

I h a n a tarina

[kanamummo]

Tällasta lissää!

[Kotopullaki]

Pule-Kalle saattoi isän kouluun joka aamu ja istui koulun räystäällä odottamassa koulupäivän päättymistä. Kotiin kuljettiin yhtä matkaa, Kalle isän olkapäällä istuen.

Siis voiks tää olla totta!!!??? Ihan kuten Lassiekin odotteli poikaa koulun pihalla! Uskomaton lintu, olen sanaton. Ois ihanaa kun sais omastaki linnusta tollasen Ihana tarina, mittaamattoman arvokas lahja kertomuksena sukupolvelta toiselle Siimiksen perheessä.

[siimis]

No näin on kertonut myös isän äiti, eli kaipa se totta on. Hän kertoi myös usein juuri noilla kauppareissuillaan kulkeneensa sen koulun ohi, jolloin Kalle oli siirtynyt koulun räystäältä siihen potkukelkan kyytiin. Eli ilmeisen fiksu lintu, tunnisti kaikki perheenjäsenet.

Pule-Kalle on siis syntynyt joskus 50-luvun alussa, eli aikamoinen legenda kyseessä

Isän lapsuudessa on vaikuttanut muitakin fiksuja eläimiä. Heillä oli myös kissa, joka sai nimen Tarkka. Tarkka oli taloon tullessaan niin pieni, ettei kyennyt kiipeämään kynnyksen yli. Se mahtui isoon tulitikkuaskiin. Nimensä se sai siitä, että että se oli niin tarkka, että pissasi vain tietyn yhden perheenjäsenen kenkiin Lisäksi sillä oli mustat "silmälasit" eli valkea kissa, jolla silmien päällä mustat läiskät. Se teki siitä kuulemma tosi fiksun ja tarkan näköisen Toki Tarkka kasvoi ja oppi pissaamaan ulos eikä kenkiin. Sillä oli iloinen tapa tuoda isän siskoille eläviä hiiriä, kun sillä sai aikaan paljon kiljumista ja meteliä. Kerran hiiri kiipesi ylös vanhimman siskon yöpaidan sisäpuolta, mitä kyseinen sisko edelleen yli 70-vuotiaana puistatusten kera muistelee!