Naapurin (joka ikävä kyllä on siskoni) koira oli tänään murtautunut ankkalaan ja ajanut kaikki ankat metsään. Viidestä ankasta yksi löytyi ehjänä ja toinen on saanut puremat rintaansa. Muita en ole vielä löytänyt ja räpylän jäljet loppuvat aina koiran jälkiin! Että tuskimpa on toiveita...
Kyllä taas tuntuu olo niin päähän potkitulta ja itkuntihrustuksesta ei meinaa loppua tulla
Onkohan pureman saaneella ankalla mitään toiveita? Siivet, jalat ja pää on ihan ok, mutta nahassa isot kulmahampaan reiät kun koira on sitä suussaan kantanut. Ei vuoda verta ja jaksaa olla ihan pystyssä ja kävellä. Tutulle eläinlääkärille jo laitoin viestiä kun en saanut kiinni. Tajuavatkohan normaalilla kisaa/koiralekurilla mitään ankoista?
Täytyy lähteä takaisin metsään oman mäyriksen kanssa loppuja jäljittämään. Osaavat vaan kaivautua näköjään lumeen! Tämä minkä haavoittuneena löysin, oli oksien ja lumen alla niin hyvin piilossa että ihme kun löytyi. Jospa tuosta elintasomäyräkoirasta olisi kerrankin jotain apua
Ei kai tässä sitten auta muu kuin alkaa uusia ankkoja etsiskellä...
Voi harmi, otan kovasti osaa! Ja onnea vielä etsintöhin, toivottavasti loputkin löytyisivät mahdollisimman ehjänä!
Täytyy sanoa, että täällä ainakin elukkalääkärit tarjosivat "ei oo":ta osaamisen tilalla, kun mulla oli ankka-asiaa. Mutta kyllähän haavanhoitoon kai saa aika yleispäteviä ohjeita.
Siskon ja "tappajakoiran" avustuksella löysimme nyt kolmannenkin ankan, valkoisen uroksen. Sillä myös puremareiät
Telkasta kun katsoin jotain kiinalaista ruokaohjelmaa, niin siinä nimenomaan oli että ankat on vaikeita saada hengiltä! Ja niinpä kaivoivat jonkun sukkapuikon näköisellä niiltä sydämmet ulos rinnasta,( ja silloin vaihtui minulta ohjelma...) mutta toivoa sopii että nämä vielä selviäisivät.
Meillä kun vuosia sitten kanat joutuivat koiran jahtaamiksi, niin ne kyllä kuolivat ihan säikähdykseen! En olisi tätä valkoista uskonut hengissä löytäväni kun aiemmin löysin verta ja valkoisia sulkia.
No tämä ilta on vielä aikaa etsiä, yöllä jo monet muut vaarat vaanimassa täällä maaseudulla. Kettuja supia ja haukkoja jne. riittämiin. Tulisi nyt isäntä töistä ja lapsia vahtimaan, niin pääsisi metsään ilman että täytyy kokoajan tulla lapsia katsomaan...
Voi hirveetä...
Jos ankat on yhtä sitkeitä kuin kanat niin ei Juntuska huolta noista puremareijistä. Multa koirat näykkäsvät ihan palasen kanan pyrstöstä ja oli ihoa vereslihalla jne. Laitoin desinfioivaa suihkeena ja tarjosin lepoa ja rauhaa, lämpöä, ruokaa ja vettä ja tuolla se kana tepastelee tylppäpyrstöisenä kuin uusi kana.
Taas löytyi yksi, riistanvärinen naaras. Oli siskon koira vienyt ihan kotiin asti! siellä se oli hevosaitauksen vierellä ja löytyi kun hevoset sitä ihmettelivät! Tällä vain pieni puremajälki, mutta ontuu toista räpylää
Keleen koira! Kun nyt ei viitsi sitä ihan siskon nähden potkaistakaan, vaikka mieli tekis. Oli kyllä vaan kunnon vaivan nähnyt että oli ankkalaan päässyt, oviritelikön rautainen kehikko oli ihan mutkalla! Aikalailla voimaa noilla sakemanneilla!
Kun nyt saan ton eläinlääkärin kiinni (hänen hevonen on tallilla hoidossa) niin saan sitten hoito-ohjeita. Joku tuhti antibiootti ei varmaan olisi pahasta. Ja todellakin hellyyttä lämpöä ja huolenpitoa rakkaille ankoille. Täytyyy lähteä kalakauppaan ja sallaattiostoksille
Voi kun toipuisivat. Kohta jo olisi kevät tulossa ja pääsy lampeen edessä! Onneksi koira ei ole niitä raadellut, vaan suusaan kannellut pitkin poikin ja siitä tullut reiät akka parkoihin.
No voi kurjuus, toivottavasti toipuvat hyvin. Eikö sitä siskon koiraa voi opettaa ettei ne ankat ole sen. Luulis et ei olis kauheen iso homma tehdä sakemannille selväks ettei niihin kosketa.
Onpa ollut kurja päivä Juntuskalla Yleensä lintujen haavat parantuvat hyvin ja ihmeen nopeasti. Antibioottikuuri olisi varmasti hyvä saada, kun koiranpuremat kuulema tulehtuvat lähes aina. Yksikö vaakku on vielä kateissa?
Hyvä kun löytyi vielä hengissä. Meillä oli joskus kauan sitten 2 ankkaa. Villi minkki yritti tyttöankasta paistia mutta sai vaan niskasta suullisen. Ell ei tarjonnu apua joten desifioin haavan ja tungin ankan kurkkuun isännän antibiootinjämät, puolet siitä mitä lääkäri antoi kaksmetriselle miehelle. Laskeskelin vähän ettei minkin suu niin kauheen puhdas ole että voipi tarvitakin kunnon hevoskuurin. No, nahka kasvoi hissuksiin takasin ja ankkuli eli vielä kauan!
Joskus 15 vuotta sitten kun olin teini niin meillä minkki tai kettu raateli yhden ankan. Siis kun silloin olin vielä niin idiootti, enkä tajunnut että se pitää lopettaa ja heti (eikä vanhemmatkaan siihen puuttuneet!). Lähettiin silloin mummolaan useaksi päiväksi, ja jätettiin ankka mökille vapaaksi kaverinsa ja ruoka-automaatin kanssa. Se oli tosi pahan näköinen - vatsanahasta puuttui ehkä sellainen 3-4 cm pyöreä alue, ja sitten oli pitkä haava jossa repaleiset reunat. Ja lihakset ja rasvakudokset näkyivät.
Eikö vain, se otti ja parani! Aivan täysin! Paitsi että kun meillä oli poikapari, niin se toinen otti komennon ja hmm.. sitten ne paritteli enää niin että tämä vahingoittunut raukka oli aina alla. Ja kun otettiin uusia ankkoja poikasina, niin tämä vanha jäi nokkimisjärjestyksen häntäpäähän. Siis henkisiä vaurioita kenties?
Mutta mä en ikinä enää tekisi noin, jättäisi huomiotta noin vahingoittunutta lintua! Joko lekuriin heti päivystykseen, tai sitten kirvesterapiaa! Siis en tarkoita Juntuska sun linnuille, kyllä mä uskon että ne selviää jos sisäelimet eivät vahingoittuneet kunhan haavat pysyy puhtaina ja ne ommellaan tarvittaessa. Tsemppiä! Toivotaan parasta!
Viimeistä Rouva-Ankkaa ei enää löytynyt. Ja se oli just se joka teki meille viime kesänä ihan omatoimisesti tipuleita, niin kuin lapset ankkavauvoja kutsuu
Koira on kantanut ankat niin pitkälle ettei ole mahdollisuuksia löytyä ja ne ovat niin piilossa että vaikeaa on...
Se tässä juuri ihmetyttääkin, että koira ei ole aiemmin ollut ankoista juurikaan kiinnnostunut, kolmas vuosi jo ankkoja ja kesällähän ne ovat paljon ihan vapaanakin, kun tulevat aidatusta lammesta aina joka kolosta pihamaalle. Eipä koira niitä nytkään ilmeisesti tappaakseen jahdannut kun kaikki löytyneet kuitenkin hengissä ovat?
Munavarkaissahan koira kyllä kesällä on käynyt, ehkä sen alkoi tehdä paistia mieli? Ihme kun hautova ankkanaaraskin sai meillä olla aivan rauhassa viime keväänä ja oli ihan ulos pesänsä tehnyt, lammen rannalle pienen kuusen juureen.
Aika kummallista Eihän siinä ole sellaista vaihtoehtoa, että joku muu olisi tehnyt sen murtautumisen ja tää koira olisi siitä innostunut? Jotenkin tosi kummalliselta kuulostaa ihan näin sakemannien omistajana toi käytös. Pystysikö sitä vielä huomena yrittää etsiä tän koiran kanssa.
Äskenkin kävin vielä tuolla otsalampun kanssa metsässä kun tää koira juuri siellä haukkui, mutta hukkareissu.
Huomenna kyllä täytyy vielä yrittää ja kun sataa luntakin yöllä, niin voi olla uusia jälkiä. Nyt on koko metsä niin tallattu ettei jäljistä saa enää mitään apua.
Kyllä mä tän koiran syyllisyyteen uskon kun jäi kiinni tavallaan itse teosta, kun sain töihin puhelun että "oliko meillä ankkoja vai hanhia? Kun ny täällä koira kantaa jotain sorsan näköistä ja yksi on tuolla metsäpolulla..."
Eläimet on aina arvaamattomia, pitäisihän se tietää.
Osan otot täältäkin suunasta.
Oletko kokeillut pitää jotakin ankkaa joka ei ole saanut reikiä nahkaansa pihalla jos rupeaisi näät rääkymään niin saattaisi kaveri jostakin vastata jos hengissä on. On toki ihan mahdollista että taapertaa yöllä kotiin on näet noilla linnuilla ihme suunta vaisto että osaavat kotiin vaikka olisivat ihan paniikissa metsään sännännyt meillä esimerkiksi hanhet pakenivat joskus pitkin peltoja ja järviä ilvestä mutta kun illan pihassa istui niin rupesi porukka saapumaan altaalle jalan tai lentäen vaikka toiset oli kuulema nähty usean kilometrin päässä pihasta
Eihän siinä ole sellaista vaihtoehtoa, että joku muu olisi tehnyt sen murtautumisen ja tää koira olisi siitä innostunut? Jotenkin tosi kummalliselta kuulostaa ihan näin sakemannien omistajana toi käytös. Pystysikö sitä vielä huomena yrittää etsiä tän koiran kanssa.