Kalkkijalka -oireet ja hoito
Valvojat: Aleksandra, maatiaiskukko, HiltaHelikopteri
Matti, sun kanojen jalat näytti niin hyviltä että ne ei välttämättä tarvitse kovin perusteellista rapsutusta. Meillä nimittäin liotuksen jälkeen irtosi "rupea" pieni kahvikupillinen/kana..Sen läpi ei olisi lääke purrut. Tsemppiä Matti urakkaan, täällä ollaan hengessä mukana. Kalkkijalka on siitä kiitollinen että työnsä tulokset näkee pian ja jos vaan muistaa tehdä lääkityksen tarpeeksi monta kertaa, niin työn jälki myös pysyy
Kiitokset tiedoista ja kannustuksesta. Nämä kun on meikäankan ekat kanat, niin tuota kokemusta ei ole vielä kovin huimasti tullut. Ajattelin, että olisi ollut pehmeä lasku kanan omistajaksi, mutta hetipä "pääsin" kalkkijalkaa hoitamaan. Noh, tuleeha tässä sitten käsiteltyä kanoja, että ehkä niistä tulee vielä vähän kesympiä.
Heta, katso myös Feathersiten kuvat kalkkijalasta. Tietty joku synnynnäinen jalkavika saattaa tulla kyseeseen, mut uskoisin kuitenkin että tuota tautia sillä sunkin tirpallasi on. Mun kolme potilasta alkavat olla jo aika hyvässä kondiksessa.
- HiltaHelikopteri
- kukkoilija
- Viestit: 4446
- Liittynyt: 01 Marras 2005, 17:58
- Paikkakunta: Vantaa
*heta* hei! Saatkos laitettua kuvia tänne niistä mieltäsi vaivaavista jaloista? Voitaisiin sitten porukalla arvuutella, että mikä niissä on...
Noista luonnonlinnuista ja muista ulkona esiintyvistä öttiäisistä voi kyllä tarttua ulkoileviin kanoihin vaikka mitä. Ihmeempänä pitäisin sitä, ettei mitään tartu...
(Viime kesänä lensi pikkulintu ikkunaan sillä seurauksella, että taittoi niskansa. Nappasin sen uloimmasta siipisulasta näppeihini ja lähdin kiikuttamaan roskapönttöön. Ja melkoista haipakkaa lopulta meninkin, kun sieltä raadon höyhenten seasta suorastaan hyökkäsi mun käteen lauma jotain hirvikärpästä muistuttavia litteitä kärpäsiä...Yök...voi vain kuvitella miltä linturaasusta oli tuntunut moinen...)
Noista luonnonlinnuista ja muista ulkona esiintyvistä öttiäisistä voi kyllä tarttua ulkoileviin kanoihin vaikka mitä. Ihmeempänä pitäisin sitä, ettei mitään tartu...
(Viime kesänä lensi pikkulintu ikkunaan sillä seurauksella, että taittoi niskansa. Nappasin sen uloimmasta siipisulasta näppeihini ja lähdin kiikuttamaan roskapönttöön. Ja melkoista haipakkaa lopulta meninkin, kun sieltä raadon höyhenten seasta suorastaan hyökkäsi mun käteen lauma jotain hirvikärpästä muistuttavia litteitä kärpäsiä...Yök...voi vain kuvitella miltä linturaasusta oli tuntunut moinen...)